tiistai 10. elokuuta 2010

Alive and kicking!

rv 16+0

Sellasta vaan, että lauantaina aamuyöstä (rv 15+4), kun jostain syystä heräilin, huomasin, että joku sieltä mahasta koputtelee! Aika hurjaahan se oli, kun en ollut vielä yhtään henkisesti valmistautunut siihen. Nyt oon sitten joka päivä tuntenut pienenpieniä liikkeitä. Tuntemus on edelleen ihan täysin samanlainen kuin Saimaakin oottaessa eli kuin joku painaisi kevyesti sormenpäällä mutta tuolta sisäpuolelta ulospäin. Saimasta tunnistin ekat liikkeet viikolla 16+2, joten aika samoissa mennään.
Mies on jo pariin kertaan koittanut turhaan tunnustella, mutta yritän rauhotella, että viimeksikin joutui oottamaan vielä reilut pari viikkoa. Enhän tunne mitään liikkeitä omiinkaan käsiin, vaikka lepuutan kättä mahan päällä ja sisällä tuntuu potku.

Kyllä tää tästä ilmeisesti kohta alkaa realisoitua itse kullekin, että vauva meille on tulossa (iiik). :)

perjantai 30. heinäkuuta 2010

Itkettää ja naurattaa

rv 14+3



Tällasta harrastusta en Saiman kanssa kokeillutkaan. Ehkäpä sitten "Veikon" kanssa. :)
Nuo kuvat on jotenkin aivan mielettömän kauniita (tuli siis itku). Toisaalta osa on niin hupasia, että nauroin ääneen. Kyseinen äiti julkaisee blogissaan Mila's Daydreams aina tuoreet kuvat.

Mahan suhteen ei mitään uutta muuta kuin se, että käytiin niskapoimu-ultrassa, jossa kaikki oli erittäin ok ja tyyppi tosi elinvoimainen. Aika helpottava se ultra kyllä oli, koska olin kerinnyt panikoida jo vaikka kuinka paljon. Saimaa oottaessa olin vaan niin innoissani koko ajan, etten juurikaan ees miettinyt, että kaikki ei välttämättä oliskaan hyvin siellä mahan sisäpuolella. Nyt, kun kotona asuu jo yksi aivan täydellinen lapsi, oon kerinnyt jo monta kertaa ajatella, että miten meitä voisi kohdata samanlainen onni vielä toista kertaa. Että nyt menee varmana jotain vikaan. Ja paniikkitunnelmissa oltiin siis ennen np-ultraa. Mutta toistaiseksi siis kaikki hyvin.

Naistenklinikan tietokoneet muuten laskee eräpäivän vähän erikoisesti eli lasketuksi ajaksi tulikin 25.1.2011 eikä 26.11.2011 niinku kalenteri näyttäisi. Kuulemma ruotsalainen softa ja Ruotsissa lasketaan vähän eri tavalla, mutta tällä mennään. Erikoista. Noh, korjasin nyt tota yläbanneria tän uuden LA:n mukaan.

Pääasiassa en ees muista olevani raskaana. Viikko sitten meinasin kävellä Stockan Herkun Alkoon ostamaan sopivaa viiniä juuri ostamalleni vuohenjuustolle, kunnes tajusin, että enpä pääse sitä juomaan. Niin totaalisen oireeton tää raskaus on, ettei sitä kovin helposti muista. Toisaalta eipä ole päivässä kovin monta hetkeä edes aikaa pohtia mitään, kun Saiman kanssa mennään tukkaputkella tilanteesta toiseen.

Laittelen ultrakuvat näkyviin, jahka saan ne skannattua. Jep, edes varhaisultran kuvia en oo vielä skannannut - Saiman kuvathan skannattiin aina heti ultrasta kotiutumisen jälkeen...

Me muuten on päätetty, että Veikkokin pääsee sinne 3D/4D/5D/mikälie ultraan. Ja ihan vaan siksi, että se video mahansisäisestä elämästä on vaan niin siisti, että olis sääli, jos Veikolla ei olis samanlaista pätkää ittestään, kun kerta Saimallakin on. Miten sen vois sille ees selittää? "Kuule kun äitin ja isin mielestä sun oottamisessa ei ollu enää mitään jännää ja oltiin vähän että ihan sama, niin ei viititty sitte käydä kattomassa sua siellä yksityisellä, kun se kerta maksokin. Kun säähän oot vähän sellanen jämä." :) Eli suomme saman videon sitten myös Veikolle.

Tästä tähän. Palailen asiaan.

tiistai 8. kesäkuuta 2010

Pulla uunissa

rv 6+6

Uutisia pitkän hiljaiselon jälkeen: Kakkosta pukkaa. Eilen nähtiin ultrassa pienen sydämen väpätys, joten nyt ollaan sitten taas "virallisesti" raskaana. Jee! Ja tosiaan yksi on tulossa, vaikka olin taas nähnyt unia, että siellä on vähintään 2 tai 3. Ihan hyvä näin.

Sen verran täytyy näistä alkuvaiheista kertoa, että en oo oksentanut kertaakaan! Saimaa oottaessahan yrjö lensi viikkotolkulla, joten nyt olisin kyllä tositosi onnellinen, jos tää homma menis pelkällä kuvotuksella. Rannekkeet mulla on taas ranteissa, ja puputtelen vähän väliä jotain, jotta kuvotus pysyis poissa.

Kerkesin olla jo marraskuusta toukokuuhun töissä, jolloin Saima oli isänsä kanssa kotona. Nyt kesä- ja heinäkuun oon taas kotiäiti, joten on tosiaankin ihan kiva, ettei okseta. Kotiäitiydestä kun ei saa mitenkään saikkua.

Mutta siis. Tällasta täällä. Päivittelen jotain silloin tällöin, kun kerkiän.
Blog Widget by LinkWithin