lauantai 2. toukokuuta 2009

No vielä kuitenkin imetyksestä (eli osa 4)

Tästähän sikisi kunnon keskustelu! Meikä on suorastaan innoissaan, kun näin pitkällisesti ja - erityiskiitos - asiallisesti jaksatte kommentoida. Summaanpa tässä vielä edellisen kirjoituksen kommenttien herättämiä ajatuksia ja tuntoja:

Oleellista mun mielestä kunkin tekemissä valinnoissa on se, että ne on todella VALINTOJA. Eli jos ei kaipaa tuulettumista, ei tarvitse tuulettua vaan saa valita olla kotona. Tai jos kaipaa, niin sitten pitää tehdä sellaisia valintoja, että pääsee tuulettumaan. Mutta VALITTAMINEN siitä, että voi voi, kun en pysty, kun pitää imettää, on se, mitä en tajua. Tässähän saa ihan ite valita, miten lapsensa hoitaa, niin aika outoa sitten valittaa, kun on itse valinnut. Jos itse pitää tärkeänä sitä, että vauva ei missään vaiheessa saa tippaakaan korviketta, niin sitten pitää ja sitten hoitaa asiansa ja menonsa ja menemättömyytensä siten, että homma toimii. Mutta ei valita, kun itse on valinnut!

Pumppaaminen on mun mielestä ihan vihonviimestä hommaa. Paikallaan istuminen vauvan kanssa on vielä jotenkin tolkkua puuhaa mutta istuminen jonkun muovisen vekottimen kanssa - ei vaan pysty. Eli jos en ole paikalla imettämässä, niin sillä aikaa tyttö syö korviketta. Pikku ipanan kanssa on vuorokauden tunnit muutenkin aina kortilla, joten sen 15-30 minuuttia, mitä yhden annoksen pumppaamiseen menee, käytän mieluummin jotenkin muuten. Eli kuten Tiittiskin sanoi: nihkeää hommaa se pumppaaminen. (Eikä sieltä sitä paitsi ikinä tuu niin hyvin kuin vauvan itse imiessä.) Ja tissien räjähtämisestä vielä, että arvaappa, miltä tissit tuntuu aamulla, kun edellisestä imetyksestä on 10-11 tuntia... Niitä saa kannatella kaksin käsin, kun menee suihkuun, ja suihkusta tullessa ruutailevat pitkin vessan peiliä. :D

Mun on myös ihan pakko kommentoida sitä ylikansallisiin korvikefirmoihin viittausta. Breedi kirjoitti: "-- olisi ihan kauheaa ympäristön ja raaka-aineiden haaskausta ja ennen kaikkea turhaa tulonsiirtoa ylikansallisille korvikefirmoille, jos äidit isommallakin mittakaavalla päättäisivät korvata aterian siellä, toisen täällä korvikkeella." Meillä valittiin Tutteli siksi, että se on tehty Valion tehtailla Turengissa suomalaisten lehmien maidosta. Valio tosin on alihankkija, koska Tutteli on Danonen brändi. Eli joo, tulee tulonsiirtoa ylikansalliselle firmalle. Mutta yhtä lailla äidit pukeutuvat henkkamaukkoihin, työntävät saksalaisia lastenvaunuja, syövät ulkolaista karkkia, juovat ulkolaista viiniä, katsovat amerikkalaisia elokuvia, ajavat ulkolaisia autoja, käyvät jumppaamassa kansainvälisissä kuntokeskuksissa jne. Jos nopeasti ja karkeasti laskettuna vauva söisi vaikkapa 40 litraa korviketta (reilu purkillinen joka päivä puolen vuoden ajan), niin aika pientä se on siihen verrattuna, mitä valintoja perheessä tehdään esim. 10 vuoden aikana koskien mm. edellä mainitsemiani kulutustottumuksia. Ja mistä ympäristön ja raaka-aineiden haaskaamisesta on kysymys? Ei se maito sinne tisseihin itsestään ilmesty, vaan äiti joutuu syömään ja juomaan sitä tuottaakseen. Ainoa ero Saiman juoman Tuttelin ja minun juomani maidon välillä taitaa olla pakkauskoossa eli pakkausmateriaalia Saiman maito vie enemmän, kun on pienempiin puteleihin pakattu. Samasta lehmästä se kuitenkin alunperin tulee.

Pakko myös kommentoida "venymiseen lapsen parhaaksi". Kuinka suuri vaikutus ihan oikeasti lapsen parhaaseen on sillä, syökö lapsi 100- vai kenties 80-prosenttisesti äidinmaitoa? Mitä, jos äiti voi henkisesti paremmin (ja on silloin kaiketi parempi äiti), kun käy vaikka elokuvissa tai syömässä ulkona? Ainakin omalla kohdallani "venyminen" olisi vaikuttanut lapsen parhaaseen kyllä negatiivisesti. Mutta toistan edelleen, että jos ei tuulettumista kaipaa, niin kukaan ei pakota. Kuten Breedikin sanoi, että itse saa valita.

Ja hih, millainen tempperamenttipakkaus on Sonjuskan tyttö! :) Kyllä pitää pulloa ja korviketta jo kovasti inhota, että pystyy olemaan 12 tuntia syömättä. Ja kun mietit, mitä tekisit ehkä toisin, jos toisen lapsen saisit, niin samaa mietin minä. Toivon, että mahdollisella ensi kerralla tissiparkani kelpaisivat ilman kumia, jolloin kontakti vauvan ja tissin välilä olisi luonnollisempi ja koko maitoshow ehkä sujuisi alusta asti paremmin. Mutta käy sitten miten käy, osaan toisella kertaa varmaan olla ulkopuolisista paineista ahdistumatta ja luotan alusta asti omiin valintoihin. Kuten Sonjuska sanoikin, hyvä äitiys ei ole kytköksissä siihen, miten vauvansa ruokkii.

Even kommenttia taisin tavallaan jo alussa kommentoidakin. Eli kotoa ei ole pakko lähteä mihinkään, jos ei halua, ja jos haluaa, niin sitten lähtee. Ja lapsen syöttäminen hoidetaan sitten kunkin haluamalla ja tilanteeseen sopivalla tavalla. Kun meillä imetys oli aluksi ihan karseeta läträämistä, niin koin painetta siitä, että pitäiskö mun nyt kuitenkin mennä luuhaamaan kahviloihin ja imettää siellä, kuten kaikki "normaalit" äidit tuntuu tekevän. Itselleni kun omalla kotisohvalla imettäminenkin oli jo riittävän vaikeaa! Eli jännästi painetta tulee muilta ja myös oman pään sisältä milloin mihinkin suuntaan. Mahdollisen korvikkeen aiheuttaman allergisoitumisriskin ohitin, koska meillä ei ole kummankaan suvussa ollut mitään maitoallergiaa.

Anonymille kiitoksia tunnustuksesta. :)

****

Tähän lopuksi voisinkin vielä kertoa, mitä toivoin tammikuussa synttärilahjaksi. Pyysin Mieheltä, että saisin mennä yksin johonkin hotelliin yöksi. Minulla olikin luvassa sitten "vankilareissu" eli, kun Saima oli 2 kk, meni äiti yöksi Katajanokan vankilaan, joka onneksi nykyisin on 4 tähden hotelli. Kun perjantaina Mies tuli töistä, minä lähden kampaajalle. Palasin sieltä vielä kotiin (me asutaan keskustassa) imettämään ja pakkaamaan, ja sitten lähdin elokuviin. Elokuvista suuntasin hotelliin, jossa onnellisena katselin telkkaria ja söin irtokarkkeja ja join siideriä. Tätä kesti tosin aika vähän aikaa, kun alkoi nukuttaa, joten hoisin iltatoimet ja pumppasin tissit tyhjäksi lavuaariin. Sängyssä katselin kännykästä läpi kaikki Saiman kuvat. :) Hyvin nukutun yön jälkeen pumppasin taas ja suuntasin ihanalle hotelliaamiaiselle. Hain respasta Hesarin ja levitin sen neljän hengen pöytään. Aivan ekstaasissa söin aivan järjettömän määrän ja luin lehteä yhteensä puolitoista tuntia. Ja sitten tsekkasin itseni hotellista ulos aurinkoiseen pakkasaamuun ja kerkesin vielä vähän kierrellä kaupoissakin, kunnes palasin kotiin klo 12. Olin tämän "karkaamisen" jälkeen varmasti astetta parempi äiti ainakin muutaman viikon.

Miehelle sanoin, että seuraavat kymmenen vuotta sitten sama synttärilahja kiitos. Tosin tuli mieleen, että lahjaan voisi hommata jotain pientä upgreidausta jossain vaiheessa, esim. äidin oma viikonloppu Amsterdamissa tai Pariisissa... :)

10 kommenttia:

Chaska kirjoitti...

Sen verran on pakko kommentoida, että mun mielestä on kyllä oikeutettua välillä valittaa, ettei pääse mihinkään imetyksen takia, sillä kaikki vauvat ei vaan suostu syömään tuttipullosta, ei tuttelia, eikä äidinmaitoa. Aina se ei siis ole pelkästään oma valinta. Mä en täysimetysaikana ole ollut oikeastaan missään ilman vauvaa juuri tästä syystä. Ei se tässä kolmannen lapsen kohdalla ole juuri haitannut. Puoli vuotta on lyhyt aika. Mutta ekan lapsen kohdalla kyllä välillä otti päähän, kun en voinut olla kahta-kolmea tuntia kauempaa poissa. Pari kertaa kokeilin ja vauva paastosi mielummin 8h kuin söi pullosta, joten kovin montaa kertaa en viitsinyt kokeilla. Joo, ja en tiedä onko vika lapsissani vai mussa, kun mun kolmesta mukelosta ei kukaan ole osannut siitä pullosta syödä.

Tiitu kirjoitti...

Täysimettäjä täällä hei. ;) Nähdäkseni tutkimustulokset aika aukottomasti osoittavat täysimetyksen hyödyt ja siksi kyllä ymmärrän niitäkin, jotka kynsin hampain vaikeimman kautta pitävät kiinni täysimetyksestä ja joskus lankeavat valittamaan, että elämä on raskasta. Ja henkilökohtaisesti kyllä nostan hattua tällaisille äideille, jotka ovat puoli vuotta elämästään valmiita aikatauluttamaan menemisiään ja tulemisiaan vauvan syömisrytmin mukaan. Vaikkakaan en ole sitä mieltä, että tämä olisi aina välttämätöntä: väitän, että äidit voisivat pitää vauvaansa mukanaan menoissaan huomattavasti enemmän, kuin mitä tämän päivän Suomessa tapahtuu. Ja todennäköisesti monet äidit jaksaisivatkin paremmin, kun viettäisivät vähän aktiivisempaa elämää.

Sitä en tosiaan ihan ymmärrä, miksi käytännössä melkein aina vaihtoehtoina nähdään joko kotiin linnoittautuminen täysimetyksen takia tai äidin omien tarpeiden ja menohalujen asettaminen etusijalle. Itse olen onnistunut mielestäni varsin hyvin yhdistämään täysimetyksen ja aktiivisen elämän. Tottakai se edellyttää sitä, että imetys julkisilla paikoilla sujuu suht kivuttomasti ja myös sitä, että silloin tällöin näen sen vaivan, että pumppaan lapseni poissaollessani tarvitseman maidon valmiiksi jääkaappiin/pakastimeen odottamaan. Vauva kulki mukanani lähestulkoon kaikkialla ensimmäiset puoli vuotta, enkä kokenut jääväni yhtään mistään paitsi sen takia, että täysimetin. Meillä täällä länsimaissa on vallalla mielestäni ihan ihmeellinen fiksaatio, että vauvan paras paikka on kotona neljän seinän sisällä ja tottahan siinä täysimettävällä äidillä pää hajoaa, kun kaiket päivät kotipiirissä kökkii. Ainakin minulla olisi hajonnut. Oma kokemukseni vauva-arjesta oli se, että vauvan kanssa saattooi mennä melkein minne tahansa. Leffaan ei (paitsi tietty Vauvakinoon), mutta vauva kyllä kulki mukana ensimmäiset kuukautensa niin kampaajalla, kirjastossa, ravintoloissa, hotelleissa kuin baarissakin (alkuillasta tosin vaan). Vauva matkasi liinassa, ja sai siten olla koko ajan äidin/isän lähellä.

Myös minä olen sitä mieltä, että pumppaaminen on aika vihoviimeistä puuhaa, mutta en halunnut lapsen altistuvan alle 10-kuisena lehmänmaidolle. Samaisesta syystä emme myöskään halunneet antaa lapsellemme valmispuuroja (no, niiden tuoteseloste on kyllä muutenkin aika karmivaa luettavaa...) tai purkkiruokia alle vuoden ikäisenä (kaikissa marketeissa myytävissä kasvisruoissa on lisättynä maitoa). Mitä tuohon lehmänmaitoon ja allergiaan tulee, niin puolen vuoden täysimetyksen on todettu vähentävän ruoka-aineallergiariskiä ylipäänsä, ei vaan lehmänmaitoallergiaa. Mutta jos korvikkeet kuvioissa joka tapauksessa ovat olleet ja altistuminen siten jo tapahtunut, ei tämän takia tietenkään ole tarvista pyrkiä niistä enää eroon.

Tuo rinnastuksesi monikansallisten yritysten tuotteiden (tässä tapauksessa korvikkeiden) tukemisesta vaikkapa saksalaisiin lastenvaunuihin kyllä mielestäni ontuu. Samalla perusteellahan voisi todeta, että jos joku perhe käyttää lapsellaan kertakäyttövaippoja, ei heidän kannata kierrättääkään, kun kerran joka tapauksessa täyttävät kaatopaikkoja kertiksillä. Pienistä puroista ne meretkin koostuvat ja ihan samoin pienillä valinnoilla on suuressa kokonaisuudessa merkitystä myös pyrittäessä kestävään/eettiseen kehitykseen.

Samoin en allekirjoita sitä, että olisi aivan yhdentekevää, saako lapsi ollenkaan rintamaitoa. Rintamaidossa on niin paljon vasta-aineita, joita on teollisesti mahdoton tuottaa, että ravintoarvollisesti korvikkeet tuskin koskaan tulevat olemaan absoluuttisesti yhtä hyvä vaihtoehto vauvan ravinnoksi kuin rintamaito. Sillä tuskin on juurikaan ravitsemuksellista merkitystä, saako lapsi 70%:sti vai 90%:sti rintamaitoa.

Summa summarum, minä en mitään kruunua tai tunnustusta täysimetyksestäni odota tai edes halua, vaan olen tehnyt valintani puhtaasti lapseni parasta ajatellen. Ja osittain myös itsekkäistä syistä: imettäessä ruokaa on aina mukana ja valmiina tarjottavaksi, ja olen säästynyt laajamittaiselta pullojen desinfiointirumbalta täysimetyksen ansiosta. Meidän tapauksessamme täysimetys on ollut kaikkien kannalta paras ja helpoin vaihtoehto. Kaikkien kohdalla tietenkään näin ei ole.

Eve kirjoitti...

Tulin kommentoimaan taasen, mutta Tiitu oli jo ehtinyt sanoa kaiken mitä suunnittelin ja vielä paljon paremmin kuin olisin ikinä pystynyt. Aamen ja kannatan. :)

Kiva et syntyy keskustelua, siis tällaista hyvin asiallista! (Vaikka en siis tällä kertaa osallistukaan muuten kuin hear hear -huudoin ;)

Hanna kirjoitti...

Eipä meidänkään pojalle pullo kelpaa, tosin mitään "koulutusta" en oo alkanut kokeilemaan. Syöntivälit on sellaista kahden tunnin luokkaa, joten olen melko kiinni lapsessani. Kyllä välillä hiukan ahdistaa, mutta lyhyt aikahan tämä on. Nyt menee jo soseita, joten kai mä joskus vielä johonkin pääsen ilman Reinoo. Antaisin pullosta mitä vaan jos tuo huolisi ja kauhean empimisen takana oli soseiden aloittaminen, mutta kun jätkä kuukauden kitisi nälkäänsä, niin pakko oli alkaa antaa ruokaa...

Tällästä omaa höpinää tämä vaan :)

Neppa kirjoitti...

Tiitun kirjoitukseen piti kommentoida. Se, että vauva kulkee kaikkialla mukana vaatii muutakin kuin imetyksen helpon onnistumisen. Äiti ei saa olla kauhean epävarma omista taidoistaan ja pärjäämisestä vauvan kanssa. Kova jännittäminen ja lievä ahdistus h&m:n sovituskopissa ei vaan ole sitä rentoutumista mitä sillä on ehkä alunperin ajateltu. Lisäksi toiset vauvat sopii temperamentiltaan reissailuun kuin toiset. Jos vauva on herkkä muutoksille ja rytminvaihteluille, tai kova itkemään koliikkia/hampaita/mitä vaan voi ravinolassa syöminen olla aika helvettiä. Pointti on ehkä se, että vaikka joku asia on jollekkin äidille ja vauvalle helppoa ja itsestään selvää niin kaikille se ei aina välttämättä ole.

Mä en valitettavasti ole lukenut mitään tutkimuksia täysimetyksestä, mutta ois mukava nähdä tutkimus täysimetyksestä ja esim. 2 dl päivässä korviketta imetyksen rinnalla käyttämisestä. Tuntuu että usein noi tutkimukset vertaa ei imetettyihin lapsiin mikä tietysti on aivan eri asia. Lisäksi kiinnostaisi tietää onko toi maitoallergia jotenkin eri asia (en taaskaan ole tutustunut asiaan) kun siis "välttämisdieettejä" ei nykyään suositella lainkaan allergien välttämiseksi. Ja niinhän se on ettei myöskään yli 6 kk täysimetys ole allergioiden kannalta hyvä.

Musta on hienoa kun jotkut äidit jaksaa nähdä vaivaa tärkeeksi näkemänsä asian kanssa ja koen että kaikilla on aina oikeus valitta :) Mä itse en ole uskaltanut liikkua vauvan kanssa tosta noin vaan minne vaan ja julki-imettämisestäkään ei tullut mitään. Olin tämänkin seikan takia jopa hieman tyytyväinen kun vihdoin väsyin (rintaraivarti, imemislakot, tolkuton pumppaaminen) niin, että annoin korvikkeelle periksi. Elämämme parani heti, lapsi oli kylläkin lähes 4kk. Mutta silti. Annetaan tilaa toisillemme ja todella hienoa Aliisa että olet löytänyt teille sopivan tasapainon!

Neppa kirjoitti...

Niin se lapsi oli siis 5kk. Ja pahoitteluni kaikista kirjoitusvirheistä!

Eve kirjoitti...

Neppa, välttämisasia on vähän eri juttu, koska äidinmaidon ja allergian yhteys on siinä, että imetys ehkäisee allergioita YLIPÄÄNSÄ (= korvikeruokinta lisää allergiariskiä). Välttämiskuvio taas on sitä, että imettävän äidin tai lapsen ruokavaliosta ei enää suositella enää jätettäväks mitään tiettyä ruoka-ainetta (esim. mansikkaa) pois allergiariskin takia.

Mut siis, tulin takas, kun keksin vähän jotain omaakin sanottavaa ;) Pohdin tota valittamisasiaa ja kyllä mä oon sitä mieltä, et valittaa saa, vaikka kyse valinnoista oliskin... Siis että kyllähän me jokainen valitetaan välillä, et lasten kanssa on raskasta, vaikka ollaan itse ne lapset haluttu. Ja saatetaan valittaa, että onpas rahat tiukalla, vaikka ei todella haluttais mennä esim. kesken äitiysloman töihin. Tai valitetaan, et töissä on kamalaa, vaikkei kävis mielessäkään, et voihan sieltä lähteä poiskin. Ei sitä aina voi olla täysin tyytyväinen kaikkeen, vaikka eläiskin omien valintojensa mukaan.

Valittaminen, siis kohtuullisessa määrin!, on ihan terapeuttista. Pitää tietty muistaa kattoa, kenelle rutinansa kohdistaa... ja että valittaminen pysyy siinä kohtuudessa.

Anonyymi kirjoitti...

Täällä on pohdiskeltu sitä, onko osittaisimetys jopa ihan yhtä hyödyllistä kuin täysimetys. Jäi mua häiritsemään tämä ja yritin löytää aiheesta tutkimustuloksia - ei löytyny... Tällaisen tekstin löysin suoraan Maitolaiturilta (http://maitolaituri.imetys.fi/viewtopic.php?f=3&t=4291&start=0&st=0&sk=t&sd=a)

"Osa korvikkeiden haitoista liittyy siihen, että vauvan elimistö on paremmin suojattu silloin, kun vauvan suolessa ei ole mitään muuta kuin äidinmaitoa. Eli täysimetystilanteessa. Tästä on kohtalaisen paljon tutkimusta. Siksi suositellaan nimenomaan täysimetystä aluksi.

Vauvoilla, joita ei täysimetetä kuutta kuukautta, on tilastollisesti enemmän infektiosairauksia, mahdollisesti enemmän allergisia sairauksia (ainakin 4 kk täysimetys näyttäisi olevan tärkeää tässä suhteessa), enemmän joitakin vaikeita sairauksia aikuisiässä (syöpiä, chronin tautia), ja kerta kaikkiaan suurempi kuolleisuus. TILASTOLLISESTI! Kaikkea ikävää voi esiintyä sekä täysin suositusten mukaisesti imetetyillä lapsilla että täysin imettämättömillä, ja samoin molemmat ryhmät voivat välttyä kaikilta edellä mainituilta. Kyse on tilastollisista vaikutuksista, jotka näkyvät kun tarkastellaan tarpeeksi suuria vauvajoukkoja.

"Korvikkeen haitat" on siis sama asia kuin "täysimetyksen etujen puuttuminen".

Moni äiti on toivonut, että olisi olemassa joku selvä taulukko: jos annan korviketta tämän verran, tulee tämän kokoinen haittariski. Sellaista ei ole. Ja onhan niinkin, että vauvan maitokysymykset eivät todellakaan ole pelkkiä ravinto- ja terveyskysymyksiä. Pajon muutakin on vaikuttamassa, kun mietit annatko vauvalle korviketta."

Itse arvelisin, että osittaisimetyksen suurin "ongelma" tai pikemminkin haaste on siinä, että kovin helposti se näyttää lipsahtavan ei-imetykseksi... Vauva alkaa suosia pulloa tai tulee liian pitkiä imetysvälejä ja maidontulo hiipuu ym.

Allu kirjoitti...

Suhtaudun tähän imetysasiaan täysin ummikkona, sillä omaa lasta ei vielä ole, mutta täytyypä silti pistää kommenttia kehiin.

Minut ja kaksi sisartani on ruokittu täysin korvikkeilla, eli emme ole saaneet tippaakaan äidinmaitoa. Meillä kenelläkään ei ole ollut allergioita, infektiosairauksia tai muutakaan mainittavaa. Tuskin imetyksellä tähän on mitään vaikutusta, mutta sanompahan vaan ettei korvikkeista ole haittakaan ollut silloin aikoinaan.

Anonyymi kirjoitti...

Mitäpä jos vauva ei suostu korviketta syömään? Mitään merkkiä tai mistään pullosta. Äiti kyllä tarttis iltaa ulkona tai päivää shoppailemassa- kerrankin ilman vauvaa. Eli Chaskan kanssa samoilla linjoilla. Meillä kanssa tuo paasto tuntuu olevan parempi vaihtoehto vauvan mielestä, kun pullosta syöminen. Eikä mennyt myöskään oma maito pullosta. Ja Neppakin sanoi jo lähes kaiken. =) Meillä nukutaan kolmet päiväunet ja niistä ei tingitä, tai on helvetti irti ja monta päivää menee palautumiseen. Meidän vauva ei myöskään syö ihan missä tahansa. Kaikkia ääniä ja liikkeitä pitää seurata niin tarkkaan. Vauvojen hoitohuoneissa on niin kirkkaat valot että nekin on maailman jännittävimpiä asiota. Muistakaa kanssa ihmiset ettei kaikki ole niin musta-valkoista kun voisi luulla!

Blog Widget by LinkWithin