torstai 14. toukokuuta 2009

Tuttipulloista ja niiden materiaaleista

Joskus aikoinani kirjoitin rintapumppu- ja tuttipullohankinnoista. Meillä on siis Avent isis -rintapumppu sekä yhteensopivia Avent-tuttipulloja. Päädyin näihin Avent-pulloihin pienen benchmarkkauksen perusteella, elikkä siis muutama kaveri näitä suositteli. Perusteluna oli tuttiosan muotoilu eli että pullosta imeminen muistuttaa mahdollisimman paljon tissistä imemistä. Silikoninen tuttiosa on symmetrinen pyöreä eikä litteä, kuten monet muut pullotutit. Meillä pullot ovat ainakin toimineet, koska Saima on vedellyt ihan yhtä mielissään sekä pullosta että tissistä. Saima tosin edelleen juo vain 1- tai 2-reikäisistä tuteista, vaikka Aventin suositus on, että 3 kk iässä siirrytään 3-reikäiseen tuttiin. Oma maalaisjärkeni kuitenkin sanoi, että mitä järkeä tehdä pullosta imemistä yhtään helpommaksi, koska silloinhan kaiketi kasvaa riski, että pullo alkaa maistua paremmin kuin tissi, koska pullosta saa silloin maitoa helpommin. Eli tyttö nyhtää harvat pullomaitokertansa edelleen tosi hidasvirtauksellisista pullotuteista.

Mutta niistä materiaaleista siis. Napa-blogissa tuli ilmi seikka, että jossain lastentarvikekaupassa oli sanottu, että Aventin käyttämä muovi on jotenkin vaarallista. Kyse lienee BPA:sta, jonka olemassaolosta meikäläinen ei ollut koskaan aiemmin kuullut mitään! Amerikassa asuva ystäväni sanoi, että Kanadassa ja USAssa siitä vouhkataan jo kaikkialla. Täällä Euroopassa ei näemmä vielä juuri yhtään. Noh, lähdin tätä asiaa vähän googlailemaan ja Aventin sivuilta löytyi linkki koskien Aventin pulloja: Käyttämämme materiaalit. Kemikaalicocktail-blogista löysin useammankin tekstin koskien BPA:ta:
Lasinen tuttipullo ehkä terveysteko
Muovista asiaa - ja kemikaalia
Bisfenoli A ja ftalaatit - eat this!

Lisäksi vielä WWF:n factsheet.

Bebesin sivuilla annetaan vielä ohjeita, kuinka välttää BPA:ta:
- Käytä lasipulloja tai polypropyleenipulloja, joissa on kierrätyssymboli numero 5 tai kirjaimet PP. (Myös astiat, joissa on kierrätysnumerot 1, 2 ja 4 ovat turvallisia käyttää)
- Vältä käyttämästä polykarbonaatista valmistettuja pulloja ja astioita. Polykarbonaatista valmistetut tuotteet ovat kovaa kiiltävää ja kirkasta tai sävytettyä muovia, joissa on yleensä kierrätyssymboli numero 7 tai kirjaimet PC.
- Jos käytät polykarbonaatti pulloja, älä käytä voimakkaita pesuaineita tai pese pulloja astianpesukoneessa. Puhdista ne käsin pesemällä lämpimässä vedessä. Kovalla harjalla voimakkaasti harjaaminen saattaa aiheuttaa muoviin naarmuja, joka lisää kemikaalien liukenemista.
- Vältä lämmittämästä ruokia ja juomia polykarbonaattiastioissa, sillä Bisfenoli A liukenee nopeammin korkeissa lämpötiloissa.. Käytä mieluummin lasisia tai keraamisia astioita.
- Lämmitä tuttipullot vesihauteessa. Älä lämmitä pulloja kiehuvassa vedessä tai mikrossa, sillä se saattaa lämmittää nesteen epätasaisesti sekä muovista saattaa liueta kemikaaleja.
- Poista käytöstä vanhat, kolhiintuneet tai naarmiintuneet tuttipullot. Pullojen kierrätystä seuraavalle lapselle ei suositella.
- Vähennä säilykeruokien käyttöä, sillä säilyketölkkien sisäpinnoitteessa on bisfenoli A:ta
- Käytä silikonitutteja. Poista käytöstä tutit, jotka ovat värjääntyneet, ohentuneet, tahmeat tai rikkinäiset.
- Tuttipullot, tutit, rintakumit, rintapumpun osat ja säilytysastiat tulisi steriloida keittämällä ennen ensimmäistä käyttöä. Tämän jälkeen puhdistukseksi riittää pesu lämpimällä vedellä tai astianpesukoneen yläosassa. Vältä steriloimista mikroaaltouunissa tai liiallista keittämistä, sillä ne edistävät muovin haurastumista.
- Jos käytät (urheilu)juomapulloa, valitse lasinen tai ruostumattomasta teräksestä (stainless steel) valmistettu pullo. Tämä on erityisen tärkeää lasten ja raskaana olevien kohdalla.


Että näin. Jokainen voi nyt vetää omat johtopäätöksensä. Itse luotan pitkälti suomalaiseen "systeemiin", jonka uskon ainakin suurimmalta osin karsivan kaupoista haitalliset tuotteet. Toisaalta omat vaistoni ovat koko ajan olleet sitä mieltä, että pulloja ei laiteta mikroon eikä tiskikoneeseen. Ehkäpä nyt lopetan kovien pullojen steriloinnin kiehuvassa vedessä, kun Saimakaan ei ole enää mikään pikku vauva. Rintakumit ja tutit taidan silti vielä keittää vaikka kerran viikossa. Ja pesuna käsinpesu tiskiaineella kuten tähänkin asti. Ilokseni muuten huomasin, että osa pulloistamme on Aventin oranssiin vivahtavia pulloja, joissa ei ole BPA:ta laisinkaan.

Millaisia ajatuksia tämä muovihomma teissä herättää?

sunnuntai 3. toukokuuta 2009

Viimeinen imetyspostaus tässä blogissa (osa 5 siis)

Jaaha, nyt sitten siirryttiin tälle tasolle, että minä en mitään kruunua tai tunnustusta kaipaa vaan haluan vain ajatella lapseni parasta... Voi elämän kevät, me muutko sitten emme ajattele lapsemme parasta???

Kyllä lapselle äidin maitoa tärkeämpi on äidin mielenterveys. Jos äidin mielenterveys ja jaksaminen kusee, niin siinä konkurssissa ei maito paljon enää lämmitä. Mikäli äitiyksilö kokee tarvitsevansa pientä irtiottoa vauvasta vaikka joka ilta, niin sitten tarvitsee. Eli jos vaihtoehtona on vaikkapa 80-prosenttisesti imettävä täysissä ruumiin ja sielun voimissa oleva äiti ja 100-prosenttisesti imettävä väsynyt hermoraunio, niin kumpikohan mahtaa ajaa enemmän lapsen parasta? Ja jos taas täysimetys onnistuu ja äiti saa siitä vielä itsekin voimaa, niin hieno homma. Kyllä se kuuluisa lapsen paras koostuu niin monesta tekijästä, että kenenkään kotoa tuskin löytyy absoluuttista ja yleispätevää totuutta.

Tähän yhteen korvikekommenttiin on kuitenkin vielä pakko puuttua: "Tuo rinnastuksesi monikansallisten yritysten tuotteiden (tässä tapauksessa korvikkeiden) tukemisesta vaikkapa saksalaisiin lastenvaunuihin kyllä mielestäni ontuu. Samalla perusteellahan voisi todeta, että jos joku perhe käyttää lapsellaan kertakäyttövaippoja, ei heidän kannata kierrättääkään, kun kerran joka tapauksessa täyttävät kaatopaikkoja kertiksillä. Pienistä puroista ne meretkin koostuvat ja ihan samoin pienillä valinnoilla on suuressa kokonaisuudessa merkitystä myös pyrittäessä kestävään/eettiseen kehitykseen." Unohtuuko kirjoittajalta, että rintamaitoa tuottaakseen äidin on syötävä ja juotava, ja kaikki ruoka ja juoma on pakattu jotenkin? Väittäisin, että Valion Turengin-tehtaassa suomalaisten lehmien maidosta tuotettu, kierrätettävään pahvipakkaukseen pakattu, huoneenlämmössä säilyvä Tutteli tuottaa pienemmän ekologisen jalanjäljen kuin suuri osa normaalista ruokakaupasta myytävistä ruuista (esim. ulkomailta tuodut, muoviin pakatut tai kylmässä säilytettävät tuotteet). Eli jos vauva syö jossain välissä korviketta, niin siltä osin äiti taas syö vähemmän itse. Ja mitä eettisyyteen tulee, niin vaikka puolen vuoden aikana ostettujen Tutteleiden tuotosta osa menee brändin omistavalle Danonelle, niin kurkistapa vaatekaappiisi ja totea, millainen määrä riistopalkalla ja hyönteismyrkyillä kasvatettua puuvillaa sulla siellä on ja kuinka kaukaa jokainen riepu on lentokoneella ihan sinua varten tuotu. Kyllä nykymaailmassa ulkolaisten firmojen välttäminen on mahdotonta, ellei rupea ihan linkolaksi. Nokiakin taitaa olla itse saatana, kun myy tuotteitaan ympäri maailmaa.

Ja jos nyt vielä puhutaan niistä pienistä puroista, niin vaikkapa nyt niistä saksalaisista vaunuista syntyy paljon isompi puro. Jos vähän tsemppaisit ja ajattelisit maailman ja lapsesi parasta, niin kantaisit lastasi kantoliinassa, koska kantoliinahan tutkitusti parantaa lapsen fyysistä ja psyykkistä hyvinvointia ja kuormittaa maapalloa huomattavasti vähemmän kuin teollisesti tuotetut lastenvaunut. (Tunnen perheitä, joissa vaunut on korvattu kantoliinalla.)

Ihan nyt vain tiedoksi vielä teille, joitten mielestä imetyksen lisäksi tarjotulla noin puolen vuoden mittaisella korvikeruokinnalla olen lapseni parhaan lisäksi tuhonnut myös maapallon: Lapseni pukeutuu käytettyihin vaatteisiin ja käyttää käytettyjä kestovaippoja, suuri osa lapseni tarvikkeista on lainattu, lastani on kannettu lukemattomia tunteja kantoliinassa, meillä ei ole koskaan ollut autoa eikä itselläni ole edes ajokorttia, meillä ei ole mikroaaltouunia (muista, että jos ajattelisit lapsesi parasta, et lämmittäisi lapsen ruokia mikroaaltouunissa), en syö lihaa, olen Unicefin vakituinen kuukausilahjoittaja, asuntomme lämpiää kaukolämmöllä ja huonelämpötila pyritään pitämään 21 asteessa, meillä kierrätetään jätteet eikä meille osteta uusia laitteita ennen kuin edelliset hajoavat (meidän telkkarissa on ollut keltainen kuva jo kohta vuoden). Niin ja telkkarihan itse asiassa pysyi meillä kiinni yli vuoden, kun digiboksi hajosi eikä haluttu heti ostaa uutta. Että jos nyt pikkasen kukin osaisi ajatella suuruusluokkia ja mittakaavaa, niin kyllä koko elämän mittaisilla valinnoilla on hiukka enemmän merkitystä kuin muutamalla Tutteli-purkilla (jolloin äidin ruuat vastaavasti kuormittavat vähemmän). Esim. yhden lasisen chileläisen punkkupullon jalanjälkeen sopii melko monta turenkilaista pahvituttelia.

Tämä viides postaus on tässä blogissa viimeinen imetyspostaus. Mahdolliset kommentit luen edelleen suurella mielenkiinnolla mutta omalta osaltani jätän imetysvatvomisen tähän ja jatkan toimimista lapseni parhaaksi.

lauantai 2. toukokuuta 2009

No vielä kuitenkin imetyksestä (eli osa 4)

Tästähän sikisi kunnon keskustelu! Meikä on suorastaan innoissaan, kun näin pitkällisesti ja - erityiskiitos - asiallisesti jaksatte kommentoida. Summaanpa tässä vielä edellisen kirjoituksen kommenttien herättämiä ajatuksia ja tuntoja:

Oleellista mun mielestä kunkin tekemissä valinnoissa on se, että ne on todella VALINTOJA. Eli jos ei kaipaa tuulettumista, ei tarvitse tuulettua vaan saa valita olla kotona. Tai jos kaipaa, niin sitten pitää tehdä sellaisia valintoja, että pääsee tuulettumaan. Mutta VALITTAMINEN siitä, että voi voi, kun en pysty, kun pitää imettää, on se, mitä en tajua. Tässähän saa ihan ite valita, miten lapsensa hoitaa, niin aika outoa sitten valittaa, kun on itse valinnut. Jos itse pitää tärkeänä sitä, että vauva ei missään vaiheessa saa tippaakaan korviketta, niin sitten pitää ja sitten hoitaa asiansa ja menonsa ja menemättömyytensä siten, että homma toimii. Mutta ei valita, kun itse on valinnut!

Pumppaaminen on mun mielestä ihan vihonviimestä hommaa. Paikallaan istuminen vauvan kanssa on vielä jotenkin tolkkua puuhaa mutta istuminen jonkun muovisen vekottimen kanssa - ei vaan pysty. Eli jos en ole paikalla imettämässä, niin sillä aikaa tyttö syö korviketta. Pikku ipanan kanssa on vuorokauden tunnit muutenkin aina kortilla, joten sen 15-30 minuuttia, mitä yhden annoksen pumppaamiseen menee, käytän mieluummin jotenkin muuten. Eli kuten Tiittiskin sanoi: nihkeää hommaa se pumppaaminen. (Eikä sieltä sitä paitsi ikinä tuu niin hyvin kuin vauvan itse imiessä.) Ja tissien räjähtämisestä vielä, että arvaappa, miltä tissit tuntuu aamulla, kun edellisestä imetyksestä on 10-11 tuntia... Niitä saa kannatella kaksin käsin, kun menee suihkuun, ja suihkusta tullessa ruutailevat pitkin vessan peiliä. :D

Mun on myös ihan pakko kommentoida sitä ylikansallisiin korvikefirmoihin viittausta. Breedi kirjoitti: "-- olisi ihan kauheaa ympäristön ja raaka-aineiden haaskausta ja ennen kaikkea turhaa tulonsiirtoa ylikansallisille korvikefirmoille, jos äidit isommallakin mittakaavalla päättäisivät korvata aterian siellä, toisen täällä korvikkeella." Meillä valittiin Tutteli siksi, että se on tehty Valion tehtailla Turengissa suomalaisten lehmien maidosta. Valio tosin on alihankkija, koska Tutteli on Danonen brändi. Eli joo, tulee tulonsiirtoa ylikansalliselle firmalle. Mutta yhtä lailla äidit pukeutuvat henkkamaukkoihin, työntävät saksalaisia lastenvaunuja, syövät ulkolaista karkkia, juovat ulkolaista viiniä, katsovat amerikkalaisia elokuvia, ajavat ulkolaisia autoja, käyvät jumppaamassa kansainvälisissä kuntokeskuksissa jne. Jos nopeasti ja karkeasti laskettuna vauva söisi vaikkapa 40 litraa korviketta (reilu purkillinen joka päivä puolen vuoden ajan), niin aika pientä se on siihen verrattuna, mitä valintoja perheessä tehdään esim. 10 vuoden aikana koskien mm. edellä mainitsemiani kulutustottumuksia. Ja mistä ympäristön ja raaka-aineiden haaskaamisesta on kysymys? Ei se maito sinne tisseihin itsestään ilmesty, vaan äiti joutuu syömään ja juomaan sitä tuottaakseen. Ainoa ero Saiman juoman Tuttelin ja minun juomani maidon välillä taitaa olla pakkauskoossa eli pakkausmateriaalia Saiman maito vie enemmän, kun on pienempiin puteleihin pakattu. Samasta lehmästä se kuitenkin alunperin tulee.

Pakko myös kommentoida "venymiseen lapsen parhaaksi". Kuinka suuri vaikutus ihan oikeasti lapsen parhaaseen on sillä, syökö lapsi 100- vai kenties 80-prosenttisesti äidinmaitoa? Mitä, jos äiti voi henkisesti paremmin (ja on silloin kaiketi parempi äiti), kun käy vaikka elokuvissa tai syömässä ulkona? Ainakin omalla kohdallani "venyminen" olisi vaikuttanut lapsen parhaaseen kyllä negatiivisesti. Mutta toistan edelleen, että jos ei tuulettumista kaipaa, niin kukaan ei pakota. Kuten Breedikin sanoi, että itse saa valita.

Ja hih, millainen tempperamenttipakkaus on Sonjuskan tyttö! :) Kyllä pitää pulloa ja korviketta jo kovasti inhota, että pystyy olemaan 12 tuntia syömättä. Ja kun mietit, mitä tekisit ehkä toisin, jos toisen lapsen saisit, niin samaa mietin minä. Toivon, että mahdollisella ensi kerralla tissiparkani kelpaisivat ilman kumia, jolloin kontakti vauvan ja tissin välilä olisi luonnollisempi ja koko maitoshow ehkä sujuisi alusta asti paremmin. Mutta käy sitten miten käy, osaan toisella kertaa varmaan olla ulkopuolisista paineista ahdistumatta ja luotan alusta asti omiin valintoihin. Kuten Sonjuska sanoikin, hyvä äitiys ei ole kytköksissä siihen, miten vauvansa ruokkii.

Even kommenttia taisin tavallaan jo alussa kommentoidakin. Eli kotoa ei ole pakko lähteä mihinkään, jos ei halua, ja jos haluaa, niin sitten lähtee. Ja lapsen syöttäminen hoidetaan sitten kunkin haluamalla ja tilanteeseen sopivalla tavalla. Kun meillä imetys oli aluksi ihan karseeta läträämistä, niin koin painetta siitä, että pitäiskö mun nyt kuitenkin mennä luuhaamaan kahviloihin ja imettää siellä, kuten kaikki "normaalit" äidit tuntuu tekevän. Itselleni kun omalla kotisohvalla imettäminenkin oli jo riittävän vaikeaa! Eli jännästi painetta tulee muilta ja myös oman pään sisältä milloin mihinkin suuntaan. Mahdollisen korvikkeen aiheuttaman allergisoitumisriskin ohitin, koska meillä ei ole kummankaan suvussa ollut mitään maitoallergiaa.

Anonymille kiitoksia tunnustuksesta. :)

****

Tähän lopuksi voisinkin vielä kertoa, mitä toivoin tammikuussa synttärilahjaksi. Pyysin Mieheltä, että saisin mennä yksin johonkin hotelliin yöksi. Minulla olikin luvassa sitten "vankilareissu" eli, kun Saima oli 2 kk, meni äiti yöksi Katajanokan vankilaan, joka onneksi nykyisin on 4 tähden hotelli. Kun perjantaina Mies tuli töistä, minä lähden kampaajalle. Palasin sieltä vielä kotiin (me asutaan keskustassa) imettämään ja pakkaamaan, ja sitten lähdin elokuviin. Elokuvista suuntasin hotelliin, jossa onnellisena katselin telkkaria ja söin irtokarkkeja ja join siideriä. Tätä kesti tosin aika vähän aikaa, kun alkoi nukuttaa, joten hoisin iltatoimet ja pumppasin tissit tyhjäksi lavuaariin. Sängyssä katselin kännykästä läpi kaikki Saiman kuvat. :) Hyvin nukutun yön jälkeen pumppasin taas ja suuntasin ihanalle hotelliaamiaiselle. Hain respasta Hesarin ja levitin sen neljän hengen pöytään. Aivan ekstaasissa söin aivan järjettömän määrän ja luin lehteä yhteensä puolitoista tuntia. Ja sitten tsekkasin itseni hotellista ulos aurinkoiseen pakkasaamuun ja kerkesin vielä vähän kierrellä kaupoissakin, kunnes palasin kotiin klo 12. Olin tämän "karkaamisen" jälkeen varmasti astetta parempi äiti ainakin muutaman viikon.

Miehelle sanoin, että seuraavat kymmenen vuotta sitten sama synttärilahja kiitos. Tosin tuli mieleen, että lahjaan voisi hommata jotain pientä upgreidausta jossain vaiheessa, esim. äidin oma viikonloppu Amsterdamissa tai Pariisissa... :)

perjantai 1. toukokuuta 2009

Imetyksestä vielä (osa 3 siis)

Kiitoksia edellisen imetyspostauksen kommenteista! Viimeisenkin pullon poisjättöön palaan vielä elikkä niin varmasti onkin, että näin pienet korvikemäärät voi jättää pois ja tissit korjaa tilanteen parissa päivässä. Mutta toisaalta, kun tämä ei ole mikään kilpailu ja mulle on ihan sama, meneekö päivässä 0 vai 200 ml korviketta, niin enpä suoraan sanoen jaksa yrittää. Kukaan ei oo jakamassa mulle mitään kunniamerkkejä tai palkintoja, vaikka selviäisimmekin ilman pulloa, joten kun homma nyt toimii näin, niin antaa toimia.

Yleensä yksi pullo on mennyt illalla, kun iltatissisyöttö ei vielä ole saanut Saimalta tajua kankaalle. Tissin jälkeen esim. 80 ml Tuttelia pullosta, niin sitten tyttö nukkuu 9 tuntia. Ei huvita yhtään lähteä kokeilemaan, että nukkuuko koko yötä, jos vain tyrkytän tissiä loppuillan. Jos en mitään muuta ole oppinut tähän mennessä, niin sen, että jos joku homma toimii, niin älä hitossa muuta sitä. :D Varsinkaan jos muutoksella riskeerataan kenenkään yöunia.

Toisaalta aika monena päivänä on myös sellainen hetki, että olen itse jossain poissa kotoa (kaupungilla, kampaajalla, elokuvissa, kirjastossa tms.), joten joka tapauksessa silloin Mies antaa Saimalle pullon. Enkä tod. jaksa ruveta pumppaamaan jotain yhtä pullosyöttöä varten, kun se pumppausaikakin on pois jostain muusta. En usko, että Saiman hyvinvoinnille on mitään merkitystä, saako se päivän aikana 100-prosenttisesti äidinmaitoa vai kenties vain 80- tai 90-prosenttisesti (ja tuskin edes olis suuremmin merkitystä, vaikka saisi pelkkää pulloa). Joka tapauksessa suurin osa on tissistä ja loput purkista.

Kun näitä maitojuttuja on tullut pohdittua nyt jo kohta 6 kk, niin jaksan ihmetellä sitä, miten osalle ihmisistä se, että syöttää vain ja ainoastaan tissimaitoa, on jotenkin elämän ja kuoleman (ja kunnian ja itsetunnon jne.) kysymys. Kun kuitenkaan tosiaan kyseessä ei ole kilpailu eikä tästä saa mitään diplomia tai muutakaan tunnustusta. Vai onko se, että ruokkii lapsensa 100-prosenttisesti tissimaidolla, jonkinlainen osoitus siitä, että "onnistuu" äitiydessä? Ja muuten "epäonnistuu"? Olen törmännyt äiteihin, jotka sanovat, että en voi tehdä sitä tai tätä, kun voin olla irti lapsesta vain korkeintaan syöttöjen välisen ajan (eli esim. vain 2 h). Miksei voi? Kyllä mulla olis pää räjähtänyt jo ajat sitten, jos en pystyisi lähtemään kotoa pois tekemään jotain, johon ei liity vauvaa. Paikataanko tällä superimettämisellä mahdollisesti jotain epävarmuuden tunnetta? Mun mielestä äitinä oleminen on joka tapauksessa jokapäiväistä epävarmuutta ja arvailua (monesti väärin mutta joskus oikeinkin). Vai saako joku ehkä jotain tyydytystä siitä, että "uhraa" itseään, että kun minä en nyt voi lähteä mihinkään enkä tehdä mitään, kun olen äiti ja mulla on tätä tärkeää imetyshommaa, josta ei voi ikinä löysätä edes yhdeksi illaksi?

Siis toki on varmasti ihmisiä, jotka eivät edes kaipaa tuuletusta vaan ovat täysin onnellisia oman kodin seinien sisällä. Mutta sitä en vaan ymmärrä, kun kuulee valitusta, että kun en voi tehdä jotain, kun mun pitää imettää niin tiuhaan. Kun se kuulostaa mun korviin siltä, että valittaja oikeastaan odottaa, että vastapuolen pitäis reagoida valitukseen, että ootpa kyllä hyvä äiti, kun tolleen uhraat itseäsi, tässä sulle pokaali.

No tulipa tajunnanvirtaa näin vapunpäivän kunniaksi. :) Itse olen joka tapauksessa ihan huippuonnellinen, kun omiin tisseihin voi nyt luottaa, että kun on vaan rintakumi matkassa, niin on Saimalle myös evästä. Ja toisaalta kuitenkin Mies voi hyvin syöttää tytön pullosta mun poissa ollessa. Ja toisaalta taas mulla on joka tapauksessa aina pullo mukana siltä varalta, että en halua ruveta räpeltämään tissin ja kumin kanssa jossain julkisella paikalla. Ja illalla tyttö menee nukkumaan joko pelkällä tissillä tai sitten tissi+pullo-yhdistelmällä ja nukkuu aamuun saakka.

Pyydän anteeksi mahdollisesti sekavaa avautumiskirjoitusta ja toivotan kaikille hauskaa vappua! :)
Blog Widget by LinkWithin