keskiviikko 29. huhtikuuta 2009

Imetys, osa 2

On näemmä vähän jäänyt tämä bloggaaminen mutta parempi kai myöhään kuin ei milloinkaan.

Mua jäi jotenkin ihan hulluna kaiveleen edelliseen postaukseen laitettu kommentti: "Jaa, sieltäkin päinkö joku lapsettomuusheitto näin vaihteeksi tuli. Enpä minä ainakaan lapsettomana ole koskaan kuvitellut äitiyden olevan helppoa tai maagista, äidit ne tuntuvat keskenään sellaista ja monen muunlaistakin utopiaa yllä pitävän, vaan helppoakos siitä onkin lapsettomia syyttää yhdestä jos toisestakin asiasta."

Haluan nyt vielä selventää (vaikka jo koitin edellisen postauksen kommentteihinkin selventää), että tarkoitukseni oli ainoastaan jakaa kokemukseni siitä, että yllättävän monella on jonkinlaista häikkää tässä "maailman luonnollisimmassa" hommassa eli imetyksessä. Ja jos olisin jo ennen oman imetyksen aloittamista sen tiennyt, olisi varmaankin ollut paljon vähemmän paineita itsellä ja vastaavasti pettymys "epäonnistumisen" vuoksi paljon pienempi. Vaikka olin omasta mielestäni ottanut aika monesta asiasta selvää, kuvittelin imetyksen sujuvan vain niin, että tissi suuhun. Ekoja viikkoja (ja oikeestaan paria ekaa kuukautta) sävytti syöttämiseen liittyvä ahdistus, joka suurimmalta osin oli epäonnistumisen tunnetta. Jos olisin tiennyt jo etukäteen, että tosi monella imetys on alkuun pelkkää sähläystä, olisin ehkä suhtautunut koko hommaan rennommin ja ahdistumatta. Minkäänlaista gloriaa tässä ei olla jakamassa taikka sädekehää kenenkään (lapsettoman tai lapsellisen) päähän sovittamassa.

Päivityksenä edelliseen viestiin muuten sellainen ihmeellisyys, että nyt, kun Saima on 5 ja puoli kuukautta vanha, meillä ollaan käytännössä täysimetyksessä!!! Neuvolassakin ihmetteli, että yleensä tässä vaiheessa maidon tuotanto vain hiipuu, mutta meillä näemmä toisinpäin. Pulloa annetaan nykyisin vain 1-2 kertaa päivässä, joten korvikkeen kulutus on 80-160 ml eli eipä juuri mitään. Ihan tajutonta!!! :) Ilmeisesti tytär alkoi imeä tehokkaammin ja sai tilattua tujumpaa maitoa tai jotain. Ehkä ne rintakumit haittasivat pienen suun imua ja nyt isompana eivät enää. En tiiä. Joka tapauksessa Saima elää nyt lähes täysin minusta, mikä tuntuu aivan huipulta. Että tämmöisen sain sittenkin kokea. Jee!

Meijerit on aamuisin kuin Virossa laitetut silikoonit, joita täytyy suorastaan kannatella, kun menee suihkuun. Saima kun vetelee 8-10 tunnin yöunia, niin yöllä tulee pahimmillaan melkein puolen vuorokauden imetystauko. Eipä ihme siis, että tissit on aamulla pään kokoset.

Tyttö on kasvanut omalla (miinusmerkkisellä) käyrällään tasaisesti, joten neuvolassa suositeltiin, että pitäydytään vielä maidossa puolivuotiaaksi asti. Sormiruokia on maisteltu muutaman kerran - kuorittua kurkkua ja maissinaksuja. Syöntiä on hauska katella, kun se näyttää käytännössä samalta kuin meikäläisen teinivuosien kaljanjuonti: panee irvistelemään mutta on ihan pakko vaan jatkaa. :D

Mutta eipä muuta siis imetyksen saralla. Tsemppiä kollektiivisesti kaikille imettäjille!

5 kommenttia:

Tiittis kirjoitti...

Tosi hienoa että imetys sujuu noin hienosti nykyään! :) Kaikilla varmaan ottaa aikansa ennen kun homma alkaa luonnistua, toisilla sitten vähän pidempään mutta kuitenkin :)

Tiittis kirjoitti...

Niin joo ja älä tosta kommentista välitä. Mä en edelleenkään ymmärrä koko kommenttia, vaikka sitä nyt uudestaan tavaan. Väärin ymmärretty on sun kirjotus, en muuta selitystä keksi.

Tiitu kirjoitti...

Hienoa kuulla, että imetys sujuu noin hienosti! Varmasti kiinteiden tullessa mukaan kuvioihin vahvemmin pääsette vielä kokonaan eroon korvikkeista, jos niin sattuisitte haluamaan.

Minusta tuo neuvolan kommentti kuulostaa kyllä tosi omituiselta ja osoittaa melkoista tietämättömyyttä. Ei maidontuotanto "tuossa vaiheessa" normaalisti mihinkään hiivu, jos vauvaa imetetään aktiivisesti, päin vastoin. Varsinkin täysimetyksellä olevien vauvojen maitobaareissa käy pikemminkin päinvastoin, kun vauvat tarvitsevat entistä enemmän maitoa ja osaavat kyllä tilata sitä baareistaan. Maidontuotanto normaalisti hiipuu siinä vaiheessa, kun imetyskertojen määrä vähenee ja/tai välit pitenevät. Minulla maidontuotanto alkoi hiipua (siis maidon määrä vähetä, muttei suinkaan loppua) siinä vaiheessa, kun käytännön syistä jouduin säännöllisen epäsäännöllisesti pitämään yli kuuden tunnin taukoja imetyksessä. Lapsi oli tuolloin 9 kk. Ehkä tuo terveydenhoitajan kommentti viittasikin siihen, että useimmat vauvat saavat tuossa iässä jo aika paljon kiinteitä ja äiditkin ehkä haluavat vähentää imetyskertoja. Tottahan maidontuotanto silloin vähenee.

Sinun tapauksessasi kommentista ei tietty ollut mitään harmia, mutta monissa tapauksissa, jos äidillä on yhtään epävarmuutta oman maidon riittävyydestä, tuollaiset toteamukset eivät välttämättä ole kovin hyvästä tai ainakaan kannusta jatkamaan imetystä.

Tiitu kirjoitti...

Ja tuosta edellisen postauksen kommentista, joka jäi harmittamaan: olen kanssasi samaa mieltä. Voin uskoa, että lapsettomuuden kanssa kipuileva tulkitsee helposti asiat sen kautta ja siten kommenttisi oli varmaan ihan helpostikin tulkittavissa väärin. Luulen ymmärtäväni, mitä sillä hait ja sellaisena se oli äärimmäisen asiallinen. Imetyksen vaikeuksista puhutaan aika vähän ja vielä vähemmän puhutaan siitä, miten niihin voi etukäteen halutessaan valmistautua ja ehkä siten niistä selviytyäkin.

Anonyymi kirjoitti...

Imetystukisivuilta mulle on jääny mieleen semmoinen fakta, et alle desin lisämaidot (päivässä) voi jättää kerrasta pois kun tissit paikkaa niin pienen muutoksen helposti. Enkä ny tarkota, et sun pitäis (itse tiedät lapsen tarpeen tietty parhaiten!!), vaan sitä, et ootte jo TOSI lähellä täysimetystä ja se on hienoa se! Eli jos oot joskus murehtinu ämmän riittävyyttä, enää ei todellakaan tartte :) Oot ollu hitsin sitkeä, täydet pisteet siitä!

Blog Widget by LinkWithin