torstai 20. marraskuuta 2008

Tyttö syntyi!

Tulimme juuri kotiin Naistenklinikalta. Ihana (ja älykäs ja musikaalinen ja tomera) tyttö syntyi maanantaina 17.11. klo 02.30. Pituutta 50 cm ja painoa 3492 g eli käyrien mukaan tismalleen keskikokoinen tyttö viikkoihinsa (39+5) nähden.

Koko kolmihenkinen perhe voi hyvin, vaikkakin ollaan kaikki vähän pihalla. Täällä kotona on nyt TOSI omituista olla. Kuka tuo pieni on? Asuuko se meillä?

Sekalaisia onnenfiiliksiä kuvannee se, että aloin itkeä, kun perheosastolta kannoin turvaistuimessa tyttöä hissiin ja itkin koko taksimatkan kotiin saakka. Ja taidanpa taas vähän itkeä samalla, kun kirjoitan tätä...

Synnytys meni hyvin ja aika rivakasti, ja kirjottelen siitä lisää jahka kerkiän.

Saima on täällä.

Tissit räjähtää. :)

sunnuntai 16. marraskuuta 2008

Väliaikatietoja

RV 39+4

No niin, klo 3.25 heräsin kunnon supistukseen. Koska samalla tuntui pissahätä, vaelsin vessaan. Ja siellä sitten paperiin jäikin vaaleanpunaista limaa eli ilmeisesti kyse oli nyt siitä ns. limatulpasta. Makoilin vartin sängyssä, ja tuli seuraava supistus. Ja 7 minuutin päästä sitä seuraava. Sitten herätin Miehen.

Nyt näitä on tullut 4 - 9 minuutin välein yli tunti. Mies jo pakkasi The Kassi -listan perusteella laukun ja meni itse suihkuun. Mulla on ihan karsea nälkä, joten laitoin äsken paahtimeen palan joululimppua, jonka kohta syön.

Supistuksissa on nyt selvästi eroa aiempiin. Kipu alkaa selvästi (itse asiassa kevyellä kakkahädän tunteella!) ja on aaltomainen. Kellon mukaan aalto kestää noin minuutin. Sillä on siis selvästi alku ja loppu. Maha jää kovaksi vielä sen jälkeenkin muutamaksi minuutiksi, mutta kipu selvästi alkaa ja loppuu ja sen jälkeen ei tunnu mitään. Ja kivun suuruus on tällä hetkellä pahan menkkakipukrampin luokkaa, joten ei todellakaan mitään kestämätöntä. Tosin mukavin asento on mennä kontilleen ja roikottaa mahaa mahdollisimman rentona.

Että tällasia väliaikatietoja. Jos musta ei kuulu seuraavaan muutamaan tuntiin, niin voitte olettaa mun lähteneen Naistenklinikalle.

Hihii, tuleeko meille sunnuntaityttö! :)

EDIT klo 8.30: No nyt supistuksia on tullut jo 5 tuntia, mutta supistusten väli on vaihdellut 4 ja 11 minuutin välissä. Viimeisen tunnin ajan on tullut vain 10 minsan välein, mutta kivut ovat voimistuneet kovasti. Nyt täällä arvotaan, että pitäiskö lähteä, vaikka väli on harventunut. Toisaalta kuitenkin säännöllisiä on ollut jo 5 tuntia. Aargh.

EDIT klo 12.40: Soitin uudestaan Naikkarille klo 8.30 edellisen päivityksen jälkeen. Sanoivat, että pysyttelen vaan kotona ja seurailen. Että saa kyllä tulla, mikäli haluaa kivunlievitystä tai tulee muuten epävarma olo kotona. Mutta että olis nyt hyvä saada vähän nukuttua edes jotain mikrounia, koska "ens yö on sitte varmaan se sun synnytysyö". Ja kuulemma ei kannata koittaa edistää hommaa kävelemällä tai pesemällä ikkunoita (hehe), että kaikki tapahtuu joka tapauksessa ja tärkeämpää olis levätä.
Seuraava supistus tuli 8.52 ja sitten olikin tunnin(!) tauko. Ja sen jälkeen on tullut suppareita 20 - 30 min välein, mutta ne on kestäneet paljon kauemmin (1,5 - 3 min) ja olleet tosi paljon kipeämpiä kuin aiemmin. Noh, oonpa saanu vähän nukuttua. Mutta pikkasen jotenkin nyt turhauttaa tämä, että tahti tälleen hiipu. Mutta uskottava varmaan on, että homma on kuitenkin lähtenyt käyntiin, että tuskin tässä nyt mihinkään keskiviikkoon tarttee ootella. Nyt täällä kotosalla vaan oleillaan, katellaan telsua, vähän syödään ja odotellaan. Sitä vaaleanpunasta limaakin tuli muuten jossain välissä taas lisää.
Huomio muuten asennon merkityksestä: Selällään makaaminen supistuksen aikana moninkertaistaa supistuskivun! Kun siitä kippaa ittensä kontilleen, on ero kuin yöllä ja päivällä. Jos mun jostain syystä olis pakko maata selällään, niin olisin jo ajat sitten tarvinnut jotain kivunlievitystä. Tolleen kontallaan riittää se, että Mies hieroo alaselkää ja itte koittaa "roikottaa" mahaa ja samalla vähän heiluttelee lantiota. Parhaiten mun liikehdintää kuvannee se, että "nostan pyrstön pystyyn" ja sitten "heiluttelen häntää". :)


EDIT klo 19.30: No nyt rupes tiputtelemaan jo lapsivettäkin. Soitin Naikkarille ja sanoivat, että voisin tulla näyttäytyyn, että ei heillä oo siellä ruuhkaa. Suppareiden väli edelleen 20 - 30 min mutta kesto jopa yli 2 min ja kipu jo aika reilua, joten kuulemma ihan hyvä tulla näyttämään.
Mutta mitä ihmettä mää teen tän lapsiveden kanssa? Mies toi mulle vessaan pienen pyyhkeen, jonka tungin nyt housuihin, koska tätä valuu KOKO AJAN silleen tip-tip-liru-liru-tip-tip. Noh, joka tapauksessa nyt siis lähdetään tästä, että morjens. Voi olla, että palaan vielä takasin tänään, tai sitten en. Pitäkää peukkuja. IIIIIIIK.

perjantai 14. marraskuuta 2008

Neuvolakuulumisia, osa 100

RV 39+2

Kaikki menee ihan samaa rataa. Mahamitta pysynyt samana eli 36 cm mutta pää syvemmällä ja alempana kuin ikinä. Meidän yhteispaino (hih) oli tippunut puoli kiloa, mikä on ihme, koska oon vetänyt suklaata ja joulutorttuja ihan urakalla. Olo on tosi pöhöttynyt ja turvonnut, joten olin ihan varma, että painoa olis tullut lisää ainakin kilo viikossa. Mutta ei siis.

Verenpaine, lähinnä alapaine, oli pikkasen kohonnut (ekalla otolla 126/93, tokalla 119/90), mutta se kuulemma kuuluu asiaan näin loppumetreillä. Mikään huima se ei oo edelleenkään. Ipanan painoarvioksi terkkari kopeloi 3500 - 3600 grammaa (viikko sitten 3400 g) eli ihan jees.

Mulla on seuraava aika ens torstaina eli päivää yli lasketun ajan. Terkka ehotti kuitenkin, että jos voisin tulla verenpaineen ja pissan pikatsekkaukseen maanantaina iltapäivällä ihan vaan varmuuden varmistamiseksi. (Pissassa ei tosin vielä kertaakaan oo ollu yhtään mitään.) Ei saa kuulemma säikähtää, koska mitään ei oo vialla, mutta koska hänellä nyt sattuu olemaan pieni rako, niin voisin yhtä hyvin tulla. Mutta kuulemma olen jo niin "synnyttävän oloinen", että vauva voi syntyä vaikka viikonloppuna. Pyysi kuitenkin, että jos intoudutaan synnyttämään, niin jätettäis hänelle vastaajaan viesti, niin ei turhaan odottele maanantaina. :)

On muuten pari päivää ja yötä ollu nyt aika tujuja supistuksia (tämä oli ilmeisesti osa sitä mun "synnyttäjän olemusta"). Oon jo päässyt hajulle, että ne saattaa sattua ihan tosissaan. Esim. viime yönä heräsin useempaan kertaan sellaseen supistukseen, että piti ihan vetää ittensä sikiöasentoon (heh, meitä oli sitten kaksi), kun kramppas niin kovasti ja poltti alamahasta ja alaselästä. Terkka sanoi, että vaikka tulee yksittäisiä supistuksia eikä mitään sarjatulta, niin jos ne on voimakkaita, niin voi ne yksittäisetkin ihan hyvin edistää tilannetta. Että kuulemma voi helposti aueta useemman sentin ilman, että synnytys on ns. virallisesti alkanut.

Mutta joo. Tänä iltana on nyt alkanut tulla sellanen fiilis, että totta tosiaan, synnytys saattaa olla jo kohta käsillä. Olishan se aika hurjaa. Välillä oon ihan että jee jee kohta tää piina on ohi, ja sitten taas välillä vedän pientä paniikkia, että apua mun elämä muuttuu lopullisesti.

On tää kyllä omituista.

tiistai 11. marraskuuta 2008

Raskauden vitsauksista

RV 38+6

Tuli yhden raskaana olevan kaverin kanssa puhetta näistä erinäisistä vitsauksista, joten listailen omia kokemuksiani nyt tähän:

PAHOINVOINTI
Kaikki alkoi tästä. Yrjö lensi aamusta iltaan, ja saikkuakin piti hakea. Onneksi akupunktiorannekkeet auttoivat. En jaksa kirjottaa tästä enempää, kun sillon keväällä tuli avauduttua niin monesti.

UMMETUS
Ummetus tuli mukaan kuvioihin aika nopeasti. Ennen raskautta saattoi kakkahätää vähän pidätelläkin, jos vaikka ei halunnut mennä johonkin julkiseen vessaan ähisemään vaan halusi hoitaa hommat kotona. Raskauden aikana pidättämistä ei voi suositella missään tilanteessa, ei siis missään, koska tuloksena on otsasuonet räjäyttävä työstösessio.

VIRTSANKARKAILU
Ja tämäkin oli uusi tuttavuus. Heti, kun mahaa alkoi vähän olla, sai ruveta ihan tosissaan keskittymään siihen, että aivastus tai nauraminen ei aiheuttanut lirahdusta.

VÄSYMYS
Mitään aivan infernaalista väsymystä en missään vaiheessa ole kokenut. Tai no ehkä silloin, kun olin saikulla muutenkin sen oksurallin takia. Kai nyt ketä tahansa alkaa väsyttää, jos ei esim. syö viikkoon. Mulla meni pahoinvointi ja väsymys kaiketi vähän sekasin, joten en muista olleeni missään vaiheessa pelkästään väsynyt. Ei siis mitään työpaikallenukahtamisepisodeja tai vastaavia, joista olen kavereilta kuullut.

HENGENAHDISTUS
Verimäärän lisääntyminen aiheutti alussa melkoista hengenahdistusta. Tai mun kohdalla kyse oli siis lähinnä siitä, että kun on rasitusastma, niin yllättäen normaali kävelykin oli "rasitusta", kun piti pumpata suurempaa verimäärää. Puoleen väliin raskautta jouduinkin vetämään astmalääkkeitä paljon normaalia enemmän. Loppua kohti oon voinut palata normaaliin annostukseen.

NÄRÄSTYS
Närästys on siis ihan kamalaa. Mulla ei aiemmin ollut hajuakaan, mitä närästys tarkoittaa, mutta nyt kyllä on. Aluksi närästykseen tepsi runsas maidon juominen. Sitten piti siirtyä kovempiin aineisiin, ja nyt menee noin 8 Rensua (eli Rennietä) päivässä. Niitten maksimiannostus on pakkauksen mukaan 12 kpl/päivä, mitä en onneksi oo joutunut kertaakaan ottamaan. Käytännössä kaikki syöminen ja juominen aiheuttaa närästystä. Ja nukkumaan on ihan turha kuvitella menevänsä ilman, että ennen hampaittenpesua ottaa yhden tai kaksi Rensua. Jos joskus unohtuu, niin viimeistään tunnin päästä havahtuu aivan kamalaan ruokatorvenpolttoon.

SUONIKOHJUT
Tätä oiretta mulla ei oo ollu itse asiassa ollenkaan. Mulla lienee jonkinlainen alttius suonikohjuihin sukurasitteena, ja itse asiassa toisessa jalassa onkin yksi pieni alku. Mutta se alku on tullut jo vuosia sitten. Ja jo vuosia oon aktiivisesti välttänyt istumasta jalka polven yli, koska se päälimmäinen jalka on silloin kohju-uhassa. Mutta en oo ainakaan huomannut nyt raskauden aikana mitään lisäkohjuja.

TURVOTUS
Piti ihan äitiyskortista tarkistaa, että ekan kerran oli turvotusta ilmassa vasta raskausviikolla 33+X. Silloin tuntui ekan kerran, että sormukset alkavat tykyttää sormissa, joten lopetin niitten käytön. Nyt reilut 5 viikkoa myöhemmin voin sanoa, että sormet on kuin nakit ja jalkapöytä sen verran turpea, että vain lenkkarit ja tosi löysät mokkasiinikengät menee jalkaan. Naamassakin on viime viikkoina alkanut turvotus näkyä, mutta ei onneksi ihan kauheesti.

LIITOSKIVUT
Kenkien ahtaus saattaa liittyä osittain myös siihen, että kaikki mahdoliset nivelet ja nikamat löystyvät. Jalka saattaa olla siis vähän levinnyt myös siksi. Nyt muutamana viime viikkona liitoskivut on ruvenneet ihan todella tuntumaan. Käytännössä siis, jos ottaa vahingossa liian pitkän askeleen, tuntuu, että haarovälissä jalat irtoaa paikoiltaan. Välillä koko lantio on ihan tulessa, ja tuntuu siltä, että olis tehnyt jotain todella omituisia jumppaliikkeitä ja tosi väärin ja tosi paljon. Ja takaisin jalkoihin, nimittäin ilmeisesti tosiaan myös jalkapohjan luut ja nivelet on jotenkin tosi paljon löystyneet, koska mun jalkapohjat on suorastaan sika-arat. Pahinta ovat öiset vessareissut, kun jalkapohjiin sattuu niin, että ei meinaa pystyä voihkimatta hipsimään vessaan. Ihanku jalkapohjia olis läimitty edellinen tunti vähintään pesäpallomailalla. Välillä itse asiassa myös kämmenet on samalla tavalla kipeät.
Noh, toivon mukaan liitokset sitten joustaa, kun ipanan pää pitäis tunkea sieltä ulos.

PERÄPUKAMAT
Vaikka tajusin ummetusuhan jo aikaisin ja oon sitä aktiivisesti pyrkinyt välttämään enkä siten ookaan siitä paljoa joutunut kärsimään, oon silti näemmä onnistunut kasvattamaan jonkinlaisia peräpukamia. Niitä rupes mun mielestä tulemaan vasta viikoilla 30+jotain. Ilmeisesti niitä alkaa tulla lopussa jo ihan siksikin, että lisäpallo painaa koko ajan alaspäin ja aiheuttaa painetta tonne peräpäähän. Eilen vilkasin peilillä jalkoväliin ja suorastaan vähän kauhistuin. Siellä on sellasta ihmeelistä kurttua ja röpelöä vaikka kuinka paljon. Ja mikä omituisinta: Koko alapää (sekä etu- että takapuoli) on vaihtanut väriä! Koko alaosasto on nyt ihmeellisen tumma ja sinertävä. Johtuneeko tuokin sitten siitä, että maha painaa verta jalkoväliin. Mene, tiedä. Omituinen näky siellä kuitenkin oli.
Monet kaverit on sanoneet, että pukamat katoaa jotenkin itsestään synnytyksen jälkeen. Tosin joiltakin niitä on myös pitänyt leikata. Nämä omat ei onneksi oo mitenkään kipeät tai muuten haittaavat, mutta ehkä jonkin verran epäesteettiset...

RIPULI
Kun aluksi sai pelätä ummetusta, nyt ollaan toisessa äärilaidassa. Tohdin toivoa, että kyseessä on jonkinlainen autotyhjennys, joka ennustaisi synnytyksen olevan kohta käsillä.

UNIVAIKEUDET
Ja nukkuminenhan on siis ihan hanurista! En oo koskaan aiemmin kärsinyt minkään sortin univaikeuksista, niin nyt sitten laukataan parin tunnin välein pissalla tai herätään supistuksiin tai potkuihin tai puutumiseen... Luulin, että se unettomuus vaivaa vasta sitten, kun ipana on maailmassa. Mutta kaiketi luonto opettaa jo vähän etukäteen. :)


No niin, tulikohan varmasti jokainen ruumiinaukko ja -toiminto nyt käsiteltyä. :) Mites teillä muilla?

Hoitopöytä

RV 38+6

Aatella, huomenna enää viikko laskettuun aikaan. Ja ei tyttö sitten syntynyt vielä isänpäiväksi, vaikka vähän sellaista toivoinkin.

Saatiin viikonloppuna vihdoin hoitopöytähommat kondikseen. Oltiin jo aiemmin ostettu Huuto.netistä Muuramen aiemmin tuotannossa ollut hoitotaso, joka menee Kolmonen-laatikoston päälle. Ja Kolmonen meillä taas oli jo valmiina kirjotuspöydän osana. Kirjotuspöydän kanssa on kärsitty ahtaasta jalkatilasta, joten ratkastiin tää hoitopöytähomma siten, että siirrettiin Kolmonen osaksi hoitopöytää ja ostettiin Pikku-Kolmonen (eli kapeampi samanlainen) kirjotuspöydän alle. Ja tässä siis kuva Kolmonen-hoitotaso-kombosta:Tykkään kovasti ajatuksesta, että meillä ei oo mitään erillistä hoitopöytähuonekalua, jota pitää sitten myöhemmin säilöä jossain ullakolla. Toi hoitotaso-osa menee levyiksi ihan helposti, joten sitä on varsin helppo säilyttää. Ja seuraavissa sisustusratkaisuissa voidaan taas arpoa, että mitä roolia toimittaa Kolmonen ja mitä Pikku-Kolmonen.

Anoppi ompeli pinnasänkyyn reunasuojuksen:Reunasuojuksesta täytyy muuten sanoa sen verran, että yks kaveri, joka asuu USA:ssa, kertoi, että jokin aika sitten reunasuojukset julistettiin vaarallisiksi. Niihin kuulemma voi tukehtua, jos vauva kääntyy vahingossa naama seinää kohti... Peittoahan siellä ei oo saanukaan käyttää enää vuosiin, vaan vauvoilla on aina unipussi, joka ei voi mennä naaman eteen. Ja ei tarvi varmaan edes mainita, että ulkona nukuttamista ei ymmärretä myöskään. Kaverini onkin nukuttanut lapsiaan pihalla niin, että on laittanut näkösuojaksi jonkun sermin, jotteivat naapurit turhaan vaivaa päätään. Muutenhan lapsi voitaisiin ottaa vaikka huostaan, kun sitä jäädytetään pihalla. Mitähän sanoisivat siitä, että meillä moni lapsi nukkuu ensimmäiset unensa pahvilaatikossa?

Kuvasta vielä sen verran, että toi keltanen lintu on soitellut unilauluja myös meikäläisen pinnasängyssä. Japanilaista laatutyötä. :)

perjantai 7. marraskuuta 2008

Valas vai ankka?

RV 38+2

Kävin tänään taas neuvolassa. Kaikki oli ihan kondiksessa. Verenpaine tosin oli hitusen noussut: Ekalla mittauksella 120/90 ja tokalla 116/86. Vaikka kai se nyt väkisellä tässä loppuvaiheessa jo vähän nouseekin, kun koko ruumis on ihan turvoksissa. Painoa oli tullut 525 g/vko. Tällä hetkellä alusta asti paino on lisääntynyt 13,2 kg, mikä on ihan OK. Mahamitta oli 36 cm eli seurailee yläkäyrää niinku pari edellistäkin mittaa. Käsikopelolla ipanan kooksi saatiin 3400 g, joka on kuulemma erittäin keskiarvoinen lukema. Eli vaikka kohdunkorkeuden mitta on yläkäyrällä, vaikuttaa tyttö ihan "normaalilta".

Kun terkkari kopeloi mahaa, sai hän myös nähdä ja tuntea käsiinsä sen, miltä näyttää, kun ipana päättää suoristaa jalkansa. Valtava terävä sarvi ilmestyi mun oikeaan kylkeen, ja meikäläinen vinkaisi. "No kyllä nää jalat aika pitkiltä tuntuu ihan näin käsiinkin..." Eli hauska saada terkkarin käsiltä vahvistusta sille, mitä on nähty jo ultrissa aiemmin, eli että tyttö on pitkäjalkaista mallia.

MUTTA SAIS JO SYNTYÄ!!!

Mun olo vaihtelee lähinnä valaan ja ankan välillä. Ton natiaisen pää painaa varsinkin iltaisin niin paljon haaroväliin, että normaalista kävelystä ei meinaa tulla mitään vaan vaapun todellakin kuin ankka. Ja tosi omituisesti pissahätä ja supistukset lietsovat toisiaan. Kun tulee supistus, kokee virtsarakko sellaista painetta, että tuntuu, että pissat tulee housuun ihan heti, ellen pääse heti vessaan. Miestä jaksaakin huvittaa mun "räjähtävä" sinkoilu sohvalta vessaan. Se, mikä kuulemma on niin hauskaa, on se, että kun yritän räjähtävää lähtöä, niin käytännössä kuitenkin tuskallisen ähinän voimin työnnän lantiota kohti sohvan etureunaa ja pusken käsillä itteni pystyyn, minkä jälkeen lähden mahaa pidellen puolikumarassa vaappumaan pienin mutta nopein askelin kohti vessaa...

Vastaavasti, jos on pissahätä, niin kohta tulee myös supistus.

tiistai 4. marraskuuta 2008

Miten käy mamman - ja vaaleissa?

RV 37+6

Ens yönä pitäis sitte homman lähteä käyntiin, mikäli synnytyssalissa pääsis sitä pressanvaalien ääntenlaskua seuraamaan. Valitettavasti mitään uutta ei länsirintamalla. Eli samaa kuukautiskipumaista mutta vähän vahvempaa jomotusta alavatsalla ja selässä sekä supistuksia silloin tällöin, enemmän yöllä. Kyllä tässä vielä hermo menee, jos tällasta tuskailua on esim. 4 viikkoa. Toisaalta eipä sitä tiedä, minä yönä niitä alkaakin tulla sarjana.

TEORIASSA kerkeisin vielä sinne saliin kattomaan vaalilähetystä. :D

EDIT 5.11.: Ei mitään merkkejä jakautumisesta...

lauantai 1. marraskuuta 2008

Mehevät mahakuvat

RV 37+3

Tässä taas tuoretta mahakuvaa:
Tästä sivukuvasta huomaa (jos huomaa), että mahan yläreuna jo "valuu". Aiemmin maha lähti suoremmin sivulle. En tiiä, huomaako sitä kukaan ulkopuolinen, mutta ite sen kyllä huomaa ja tuntee. Eli kun ipanan pää on painunut alaspäin, niin myös maha on samalla vähän "laskeutunut".

Blog Widget by LinkWithin