keskiviikko 1. lokakuuta 2008

Synnytysvalmennus

RV 33+0

Uskomatonta, että laskettuun aikaan on enää 7 viikkoa! Ja että neljän viikon päästä se laskettais jo ihan täysaikaiseksi. Eli vaikka laskettu aika on 19.11., niin yhtä hyvin pyöriäinen voi ilmestyä tälle puolelle nahkaa jo vaikka marraskuun alussa. TODELLA OUTOA. Tosin nykyisin se liikkuu niin älyttömästi, että ilmeisesti halut tulla ulos ovat jo kovat, heh. En muuten aiemmin ollut ajatellut yhtään, että potkut ja liikkeet saattavat ihan sattua. Välillä on päiviä, jolloin tulee niin tiukkaa monotusta kylkiin, että ihan vahingossa pääsee au-au-huutoja. Tosi usein myös säpsähtelen ja nyin, kun tulee niin yllättävän tiukkaa iskua. Yksi kaveri sanoikin, että oon ihan kuin mulla olis joku Touretten syndrooma, kun tulee pakkoliikkeenomaisia säpsähdyksiä ja yllättäviä au-huutoja... :D

Niin siitä synnytysvalmennuksesta siis. Täällä Helsingissä perhevalmennuksen eka kerta olis ollut jo raskauden puolivälissä eli kesäkuussa, jolloin me ei vielä asuttu täällä. Pari viikkoa sitten valmennuksen toinen kerta, jolloin aiheena olis ollut mm. parisuhde, seksuaalisuus ja vanhemmuus. Sillä viikolla kuitenkin minä olin saikulla ja meillä asunnossa olohuoneen maalaus. En voinut kuvitellakaan viettäväni maalausaikaa kotona maalinkatkussa, joten karkasin kolmeksi päiväksi Tampereelle anoppilaan evakkoon. Ja silloin siis meni se perhevalmennus ohi. Toisaalta Miehen kanssa tultiin myös siihen tulokseen, että kumpaakaan ei mitenkään sairaasti kiinnostanut puhua noista aiheista vieraitten ihmisten kanssa, joten poisjääminen oli aika helppo ratkaisu.

Tänään oli sitten aamulla se varsinainen action-pläjäys eli itse synnytysvalmennus. Mutta koko homma oli aikalailla pettymys. Kaks terveydenhoitajaa puhui luokan edessä ja sitten katottiin video. Video oli ihan kiva, mutta tosi kesy. Itte en kokenut saavani oikeastaan yhtään mitään lisätietoa tuosta valmennuksesta. Mies sanoi, että ainoa uusi asia oli vauvan pään kiertyminen synnytyksen aikana, kun se kiertoliikehän mahdollistaa sen, että se sen pää ylipäätään mahtuu lantiosta ulos.

Videon jälkeen kukaan ei halunnut kysyä mitään kysymyksiä, joten aattelin sitten ite kysyä pari juttua, joita olin vähän miettinyt. Videossa näytettiin ja kerrottiin ns. "tosiasioita" todella vähän, joten kysyin siitä, että jos ja kun pitää tikata, niin puudutetaanko se sitten varmasti, koska olen muutamalta kaverilta kuullut, että se tuntuu todella ilkeältä. Yksi on jopa sanonut, että se oli pahinta koko synnytyksessä, kun tunsi, kuinka omaa alapäätä tikataan. Molemmat terkkarit oli heti ihan että kyllä se ihan varmasti puudutetaan, että kuulostaapa omituiselta, että on tuntunut pahalta. Noh, hyvä niin. Oon jo aiemminkin vannottanut Miestä, että vahtii, että saan ihan varmasti sitten puudutusta ennen tikkausta, jos en ite tajua siitä muistuttaa.

Kysyin sitten saman tien myös toisen kysymyksen, elikkä että missä tilanteissa ja miksi synnytyksen aikana pitää katetroida ja miksi joskus myös osastolla. Tästäkään ei siis ollut halaistua sanaa mainittu siinä videossa. Toinen terkkari sitten kertoikin ihan asiallisesti sen, mitä olin kavereilta kuullut, elikkä että synnytyksen aikana voi kadota pissahädän tunne esim. epiduraalin vuoksi, jolloin pitää rakko tyhjentää katetrilla siksi, ettei täysinäinen rakko turhaan ole syntyvän vauvan tiellä. (Yhdeltä kaverilta mm. tuli 9 desiä pissaa, kun katetroitiin, vaikka ei itse ollut huomannut koko hätää!) No tässä on tietysti ihan järkeä. Osastolla katetroinnista terkkari sanoi, että joskus synnytyksen jälkeen voi olla hädän tunne niin kateissa, että osastollakin pitää katetroida.

Toi katetrointi on musta lähtökohtaisesti niin ällön kuuloista, että halusin siitä kysyä tolleen varmistuksen omaisesti ääneen, kun aivan varmasti monikaan ei oo sitä ajatellut. Ei itsellänikään ollut vielä kolme viikkoa sitten käynyt edes mielessä, että katetrointi ja synnytys liittyisivät jotenkin yhteen.

Ai niin, pakko muuten mainita, että ihmiset on ilmeisesti vähän erilailla ottaneet selvää, mitä siihen synnytykseen oikein liittyy. Ennen videota, kun terkkari selitti, miten synnytys etenee ja miltä supistukset tuntuu jne., hän sanoi myös, että supistukset kyllä lähes kaikilla sattuu enemmän tai vähemmän, että siihen kannattaa valmistautua. Mutta että ne on tavallaan "hyvää" kipua, kun niillä on tarkoitus ja ne auttaa vauvaa pihalle. Ja että niissä onneksi tulee aina se pieni tauko välissä, jossa ei tunnu välttämättä oikein miltään. Niin tosiaan siis yksi ihminen sitten kysyi, että tuleeko niitä supistuksia aina kaikissa synnytyksissä. Haloo? Terkkarikin vähän hämmentyi ja sitten naurahti, että joo, että ilman niitä supistuksia se vauva ei todellakaan pysty syntymään. Eli luultavasti tikkauksesta ja katetroinnista saatu infokin tuli sitten varmaan ihan tarpeeseen.

Meille molemmille jäi vähän outo olo tosta synnytysvalmennuksesta, kun se oli jotenkin tosi organisoimatonta ja sellasta vedetään lonkalta -meininkiä. Ja video oli ihan kiva, mutta jotenkin aivan liian kesy. Kummallekin jäi sellanen olo, että vaan "parhaat palat" näytettiin ja puf, sitten se vauva ihanasti oli siinä rinnalla. Epiduraalin laittaminen näytettiin myös leikattuna niin, että ensin näkyi naisen selkä ja se, että hänen piti olla kyljellään sykkyrällä ja sitten seuraavana sieltä selästä roikkuikin jo piuha, johon lykättiin sitä ainetta. Eli ilmeisesti se piuha vaan ilmestyi sinne selkään ilmaan mitään pistosta mihinkään...

Mutta joo. Ehkä ton synnytysvalmennuksen ei haluta olevan liian totuudenmukainen ja graafinen, ettei ihmisiä ala hirvittää. Ja ehkä osaa sitten hirvittäisikin, jos kerta sekin, että supistukset tosiaan kuuluu synnytykseen, oli jollekulle uutinen. Mutta ittelleni kyllä aika turha keikka. Tosin oon aina ollut "brutaalin totuuden ystävä", eli kaikista itteäni pelottavista ja arveluttavista asioista oon halunnut aina todella rehellistä ja suorasanaista tietoa mieluummin, kuin että en tietäisi kaikkea ja sitten voisin arvailla, että mitä ihmettä nyt tapahtuu. Ymmärrän kyllä, että kaikki eivät halua niin selkokielistä infoa kaikesta, mutta ite kyllä haluan, ja sitä oon tietty jo kavereista ja netistä puristanutkin melkoisesti ulos.

Seuraavana onkin sitten Naistenklinikkaan tutustuminen, johon meillä on aika perjantaina 17.10.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Tuo katetrointi huoletti itseänikin, eikä tosiaan ollut koskaan tullut mieleen että moinen voisi liittyä synnytykseen. Mutta kun sitten katetroitiin, en edes huomannut koko hommaa, sen verran oli muuta ajateltavaa... :o) Sitä on siis turha murehtia!

Aliisa kirjoitti...

Ei mua se synnytyksen aikana katetroiminen niinkään hirvitä, mutta olen kuullut muutaman kertomuksen todella kivuliaasta väkisinkatetroimisesta osastolla synnytyksen jälkeen seuraavana päivänä. On väitetty, että sulla on kuule rakko täynnä, että on pakko katetroida, ja on katetroitu vielä sillä isommalla kestokatetrilla. Sitten ei kuitenkaan oo tullut kuin pieni liru, mutta raskauden aikana ohentuneille limakalvoille väkisin survotun paksun kestokatetrin jäljistä onkin kärsitty sitten useampi viikko, kun virtsaputken suu on ollut pitkään turvonnut ja itse virtsaputkikin kuin tulessa. "Kuin olisi piikkilankaa työnnetty sisuksiin" oli erään ystäväni kommentti.

Elina kirjoitti...

Meillä on ensimmäinen lapsi vasta tekovaiheessa, mutta itseäni huolettaa jo nyt kaikki synnytykseen liittyvät jutut. Kun ei ole siitä vielä kokemusta :) Minä ainakin haluaisin tietää mahdollisimman paljon synnytyksen kulusta ja siihen liittyvistä asioista etukäteen. Esim. juuri tuollaiset katetroinnit, tikkaukset, erilaiset kivunlievitysmenetelmät tms. Ei minun tiedonjanoani riittäisi tyydyttämään "Ensin ponnistetaan ja sitten se vauva onkin siinä" -tyyliset opasteet.

Blog Widget by LinkWithin