keskiviikko 15. lokakuuta 2008

Neuvolakuulumisia taas

RV 35+0

Meikäläinen räjähtää käsiin! Nimittäin 12 päivässä (edellinen neuvola oli RV 33+2) oli painoa tullut 2,0 kg eli 1169 g/viikko. Ja kohdunkorkeus, joka viimeksi oli 30 cm ja joka tähän asti on kulkenut aivan keskellä keskikäyrää, oli nyt pamahtanut 34 senttiin ja näin ollen karannut YLÄKÄYRÄN YLÄPUOLELLE. Tsiisös!

Käsikopelolla tehtiin myös ensimmäinen painoarvio. Normaalisti tällä viikolla ipanat painaa kuulemma 2400 - 2800 grammaa ja tämä meidän pyöriäinen vaikuttaisi nyt 2600-grammaiselta eli varsin keskikokoiselta. Siis siitäkin huolimatta, että äiti on räjähtämäisillään ympärillä! :)

Proteiinia ja glukoosia ei taaskaan ollut eli siltä osin homma kunnossa edelleen. Verenpaine taas vanhoissa lukemissa eli 116/85. Lapsivettä normaalisti, syke noin 140 ja liikkeistä taas 2 plussaa.

Tarjontapuolella oli superuutisia, nimittäin lapsen nuppi on jo ruvennut hapuilemaan kohti lantiota ja on jo alkeellisesti kiinnittynyt! Kun terkkari otti lapsen päästä kiinni ja heilutti päätä, heilui meikän koko alaruumis mukana. Eli jihuu, ainakaan se ei enää siis oo kääntymässä perätilaan vaan pysynee nyt loppuun asti raivotarjonnassa. Ja muutenkin syntymä on siis askelta lähempänä, kun kerta laskeutuminen on alkanut. (Kaikillahan laskeutuminen ei tapahdu ikinä, mutta sitten voikin olla syntymä astetta brutaalimpi kokemus sekä äidille että vauvalle.) Viimeksi tarjonta oli RT2 eli pylly meikän oikealla kyljellä mutta nyt oli vasemmalla eli RT1. Ja tämän toki jo tiesinkin, koska kuten videoistakin näkyy, tulee potkut nyt oikealle, joten pyllyn on oltava vasemmalla. Vaihto oikealta vasemmalle tapahtui muuten pari aamua sitten. Norppa on jo niin iso, että voin kertoa, että vähintäänkin vinhalta tuntuu, kun takapuoli lähtee vaeltamaan oikealta kyljeltä vasemmalle. Tulee sellanen olo, että hei et voi olla tosissasi... aijaa, näytätpä olevan....uuuuh... oho, ei nahka revennyt kuitenkaan. :D

***

Jännää muuten, että välillä aivan ootan, että norppa syntyy. En jaksais enää yhtään päivää oottaa. (Terkkari sanoi, että viikon päästä, kun on RV 36+0 sitä ei enää laskettais keskoseksi!) Ja välillä taas on olo niin tukala tässä jättimäisessä ruumiissa, että haluaisin vaan mun oman kropan takasin ja samalla myös oman elämän takasin enkä mitään vauvaa laisinkaan. Mietin oikein, että miks me ruvettiin tällaseen. Ja kohta taas, kun tunnen pienen jalan monotuksen, oon aivan että voi ihanaa, me saadaan tää pieni henkilö kohta meille. Mutta kaipa tällaset laidasta laitaan menevät tunteet on ihan normaaleja. Kaiketi hälyttävämpää olis, jos musta ei tuntuis miltään, vaikka näinkin iso elämänmuutos on tulossa!

Ei kommentteja:

Blog Widget by LinkWithin