perjantai 17. lokakuuta 2008

Naistenklinikkaan tutustumassa

RV 35+2

Käytiin tänään tutustumassa Naistenklinikkaan. Meidän ryhmää kierrätti kaks kätilöä. Varsinainen "pääkätilö" oli n. 6-kymppinen aivan ihana 40 vuotta alalla toiminut kätilö, ja häntä komppasi 25-30-vuotias nuorempi kätilö. Tää vanhempi rouva oli AIVAN IHANA. Jotenkin niin ihanan lämmin ja luottamusta herättävä ja turvallinen. Oikein semmonen ihana pullea täti, jonka tisseihin haluaisi painautua ja unohtaa pahan maailman. :)

Oikein mukavasti esittelivät, että mistä ovesta sitten tullaan ja mitä ovikelloa painetaan ja mikä huone on mitäkin juttua varten. Kierroksen jälkeen istuttiin kaikki yhdessä synnytyssalissa. Se oli Naikkarin isoin sali ja ainoa, jossa on vesiamme. Tätä huonetta koitetaan pitää vapaana, jotta mahdollisimman moni pääsee halutessaan pulikoimaan. Pitää kuulemma tullessa kertoa, jos on kiinnostunut ammeesta ja samoin, jos on kiinnostunut perhehuoneesta. Perhehuonetta ei voida taata, mutta kuulemma nyt syksyllä ei oo kauheeta vauvasumaa, joten tsäänssit on hyvät.

Kun aiemmin valitin surkeesta synnytysvalmennuksesta, niin tämä Naikkarikierros korvasi sen monin kerroin. Ihanan selkeesti kertoivat asioista ja tähdensivät, että vaikka naapurit ja kaverit olis sanoneet mitä, niin pitää kuunnella itseä. Että ei kätilötkään tiedä paremmin kuin sinä itse, että itseä pitää kuunnella. Mutta että kätilöltä kannattaa kysyä ehdotuksia eri vaihtoehdoista, kun itsestä tuntuu joltakin. Tämä vanhempi kätilö kertoi ponnistusasennoistakin siinä järjestyksessä, että ihan mikä tahansa itsestä hyvältä tuntuu, niin kannattaa kokeilla. Että jotkut tykkää seisallaan, jotkut kontillaan, sitten on toi jakkara ja sitten on tietysti tämä sänky, jossa moni tykkää olla kyljellään tai puoli-istuvassa asennossa. Mutta kannattaa kokeilla monia asentoja, jotta paras löytyy.

Porukka oli taas aivan vaisua kyselemään, joten avasin taas pelin ja eräs toinen sitten uskalsi myös kysyä yhden kysymyksen. Multa niitä tuli taas useampia, mutta toivottavasti auttoivat sitten muutakin. Sain selville, että istukkaveren luovutusta pitää kans toivoa tullessa ja että istukkaa voidaan käyttää johonkin muuhunkin tutkimukseen, että pitää vaan ilmottaa, että haluaa sen luovuttaa. Se ihana vanha kätilö kertoi myös oma-alotteisesti, että epiduraalilla voi olla sellainen pieni sivuvaikutus, että puutuu rakon alue niin paljon, että pitää katetroida, koska täysi rakko on vauvan tiellä. Mutta tämäkin kuulosti jotenkin ihanan luontevalta tämän tädin suusta. Tähän ikään kuin jatkona kysyin sitten, että mikä on tämän talon peräruiskepolitiikka, että kun jossainhan se annetaan melkein rutiinilla ja jossain toisaalla vain pyydettäessä. Kuulemma ei oo mitään rutiinia, mutta kysytään kyllä, että onko vatsa toiminut. Että ite voi pyytää myös, jos haluaa. Mutta että ei siitä varsinaisesti oo mitään hyötyä, joten ihan voi ite valita. Nuorempi kätilö sanoikin sitten jotenkin ihanan suoraan mutta silti niin luontevasti:
"Vauvan pää kyllä työntää edellään suolen tyhjäksi, mutta kyllä se siitä keritään yleensä siivota, joten ei se vauva nyt sitte siihen synny." :)

Jäi TODELLA hyvä fiilis molemmista kätilöistä, ja olisin onnellinen, jos puoliksikaan noin ihana ihminen sattuisi sitten omalle kohdalle. Tosin saattaahan niitä kätilöitä nähdä useammankin, jos päätyy viettämään synnärillä pitempään. Ekakertalaisilla menee kaiketi helposti useampikin työvuoro siellä...

Saatiin myös jotain papereita, joissa oli ohjeita ja puhelinnumeroita ynnä muuta. Ja myös aika hyvä ja kokoava ja selvä kooste lääkkeellisistä kivunlievityksistä:
http://www.say.fi/liitteet/synnytyskipu.pdf

Alkaa kohta muuten olla jo sellanen fiilis, että en malta odottaa, että pääsen synnyttämään! :)

2 kommenttia:

nauris kirjoitti...

Onpa ihanaa, että oli noin hyvä valmennus. Nyt on varmasti hyvä mieli mennä Naikkarille synnyttämään. Mikä on sun peräruiskepoliittinen päätös, jos saa rouvalta tiedustella? :P

Tampereella peräruiske on ainakin minun siellä synnyttäessäni (2003 ja 2006) annettu automaattisesti. Muistan, että Taysin synnytysvalmennuksessa kätilö sanoi: "Joskus peräruisketta ei ehditä antaa. Suoli tyhjenee sitten sänkyyn, ja haju on m a h t a v a." Viimeisiä sanoja säesti inhonsekainen ilme, ja muistan ajatelleeni, että toivottavasti ehdin saada ah niin ihanan peräruiskeen, ettei kenenkään tarvi synnytyksessä minun ulostettani haistella. Luonnollinen asia on joo, mutta mulla ainakin iski häveliäisyys päälle varsinkin tuollaisen suhtautumisen jälkeen. Olin siis iloinen siitä, että sain tyhjentää suoleni vessakopin rauhassa. Ei ruiskeen laittaminen edes ollut minusta kamalaa.

Kuopusta synnyttäessäni teinkin sitten huomaamattani ponnistusvaiheessa pissat sänkyyn. Kätilöt suhtautuivat siihen lähinnä toteavasti, eikä siinä sitten muuta. Kaipa nekin kaikenlaista näkee ja haistelee, joten yhdet pissat käsille silloin tällöin ei varmaan tunnu missään.

Aliisa kirjoitti...

Peräruiskepolitiikasta: Aika jännää, että TAYSin kätilö on suhtautunut tolla tavalla. Eihän tollasen esisyyllistämisen jälkeen kukaan uskalla olla ottamatta sitä peräruisketta.

Oma peräruiskepoliittinen päätös on kyllä, että mieluusti otan sen. Jospa siitä tulis vähän kevyempi olo tai jotain.

Blog Widget by LinkWithin