perjantai 31. lokakuuta 2008

The Kassi

RV 37+2

Sitä synnytyslaukkua ei oo pakattu, kun tuntuu, että sinne on tosi vaikea laittaa vaikeeksi mitään kamaa, kun niitä tarttee kuitenkin koko ajan. Jääkaapin oveen laitettiin pari viikkoa sitten kuitenkin lista, johon on vähän väliä lisäilty juttuja. Miehen vastuulla on h-hetken koittaessa kerätä kaikki The Kassi -listassa olevat tavarat ja pakata ne.

Tällä hetkellä listassa on tällaisia juttuja:

kamera + ladatut akut
radiotaajuudet (lapulle muistiin, jotta saadaan varmasti Groove FM päälle, heh)
astmalääkkeet
kaurapussi
sisäkengät/tohvelit
vesipullo (en epäile, etteikö Naikkarin hanoista sais vettä, mutta tää on akuuttiin hätään ja samalla muistutukseksi siitä, että pitää muistaa juoda)
rusinoita
akupainantaohjeet (on jo printattu)
dödö
hammasharja + tahna
fööni + muotovaahto + vaha (mun lyhyttä tukkaa on ihan oikeasti mahdoton saada minkään näköseksi ilman noita kolmea)
shampoo + hoitoaine (kuulin, että Naikkarilla on vaan jotain yleispesuainetta)
imetysliivit
ruskeat reisitaskuhousut (päällä)
mustat jumppahousut (mukaan)
aku-rannekkeet (pahoinvoinnin varalle)
LISÄYS: kännykän laturi
LISÄYS: omia siteitä (optimisti...)
LISÄYS: tytölle kotiintulovaatteet kotiin valmiiksi (Mies saa tuoda ne myöhemmin)
LISÄYS: pieni peili

Kokeneet konkarit: Kertokaa ihmeessä, mitä muuta kannattaa ottaa? Ja onko noista joku ihan turhaa?

Neuvolassa jälleen

RV 37+2

Kävin eilen torstaina taas pyörähtämässä neuvolassa:

pissassa ei proteiinia eikä glukoosia
hemoblogiini 123
verenpaine (sen kun paranee) 114/83
paino 84,6 kg (viikkonousu huimat 98 grammaa!)
turvotus + (elikkä on)
kohdunpohjan korkeus 35 cm (yläkäyrällä)
lapsivettä N (normaalisti)
syke +130 (eli kuuluu ja oli 130)
liikkeet ++ (eli sama riehunta jatkuu)
tarjonta RT (no ei se enää pääsekään kääntymään)
käsikopelolla tehty painoarvio 3200 - 3400 g (kuulemma erittäin keskikokoinen)

Norpan tilanne siis vakio, äidin myös. Painoa on mulla tullut alusta laskien nyt yhteensä 12,6 kg eli aivan normaaliin tahtiin. Vaikka turvotusta on tullut silmämääräisesti lisää, ei paino kuitenkaan oo noussut juuri yhtään. Syynä voi olla se, että kun aiemmin piti väijyä sitä vaanivaa ummetusta, niin viimeset pari viikkoa tilanne on ollut päinvastainen, kun melkein ripulilla mennään. Ilmeisesti joku suoliston oma-alotteinen tyhjennys käynnissä. Kuulemma sellaista voi lähestyvä synnytys aiheuttaa (jee!).

Terkkari sanoi, että oli oikein hämmästynyt, kun viimeviikkoisen lääkärin merkintöjen mukaan kohdunsuu oli jo pehmeä. Ja kun terkka kokeili, missä pää on, niin se sanoi sen olevan TODELLA alhaalla. Eli myös terkkarin mielestä on enemmän kuin todennäköistä, että ipana pullahtaa maailmaan ennen laskettua aikaa.

Tosta pään asemoinnista sen verran, että TIEDETÄÄN TIEDETÄÄN. On nimittäin suhteellisen hankalaa nousta esim. sohvalta ylös, kun tuntuu, että lantion sisällä on joku pallo. Ja niinhän siellä siis onkin - tytön pää. :) Tänään aamulla, kun nousin sängystä, tuntui huimaa painetta alapäässä. Vähän niinku kakka-, pieru- ja pissahätä olis yhtä aikaa (excuse my French). Kun menin ruokapöydän ääreen aamiaiselle, tuntui siltä, että suorastaan istuisi jonkun päällä!

Mulle tuli nyt sellaiset fiilikset, että tyttö syntyy ens viikon loppuun mennessä eli viimestään 9.11. Tää on ihan nyt tollanen hämärä etiäinen vaan, mutta kirjotampa nyt varuilta ylös kuitenkin. Pari päivää sitten näin muuten unta siitä, että oltiin synnyttämässä aamuyöllä ja siellä oli katonrajassa telkkari, josta seurattiin samalla Obaman ja McCainin ääntenlaskua. :D Jos toi toteutuis, niin synnytykseen ei olis enää kuin muutama päivä!

keskiviikko 29. lokakuuta 2008

Hankintoja molempiin päihin

RV 37+0

Iiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiik, enää kolme viikkoa laskettuun aikaan. Ja viimeviikkoinen lääkärihän ennusti, että voisi tulla aiemminkin. Tosi outoa. Ei tätä vaan tajua. Aika kipeitä supistuksia tulee pitkin päivää ja yötä, mutta ei mitään sarjatulta vielä. Ja pää painaa lantiossa niin, etten välillä meinaa päästä sohvalta ylös.

Viikonloppuna kävin ostamassa muuten kahdet imetysliivit Bebesistä. Sain tosi asiantuntevan oloista apua myyjältä. Ehkä elämäni eka kertaa selvisin rintsikkaostoksista yhdellä sovituskoppikäynnillä. Ja kun kuulemma kannattaa ottaa yksi kuppikoko suurempi kuin nyt eli että kuppi jää vähän löysäksi, vaikka liivit muuten on sopivat, niin tulin sitten ostaneeksi melkoista kokoa: 75E! Kiesus... :)

Eilen taas kauppareissulla tein hankintoja toiseen päähän, nimittäin ostin jotain eläimellisen kokoisia yösiteitä. Siteitten ostaminen on musta ylipäätään jotenkin outoa, kun en normaalisti niitä ikinä käytä. Ja nyt piti sitten ostaa vielä jotain jättiekstrapitkää ja -paksua, kun kuulemma se jälkivuoto sotkee helposti sängyn, ellei oo kunnon toppaukset päällä. Yhtäkkiä oli S-marketissa ihan sellanen olo kuin yläasteella, kun kuukautiset alkoi! Sellanen kauhee häpeilevä itseinhon sekainen olo. Mutta kaiketi tää raskaushomma ja synnytys on jonkin sortin murrosikä tämäkin.

Mua ei muuten ollenkaan osaa se synnytys pelottaa tai jännittää. Lähinnä suhtaudun siihen suurella mielenkiinnolla. Kiinnostaa, että miten se oma kroppa sitten toimii. Kyllä ne siellä Naikkarilla varmasti keinot keksii sen ipanan ulos saamiseksi, joten uskallan heittäytyä kyllä heidän käsiinsä. Ja se kipukin enempi kiinnostaa kuin pelottaa. Joskus sappikiviaikoinahan mulla meni sappikohtauskivun takia tajukin pari kertaa, joten isoa kipua en sinäänsä osaa pelätä. Oikeestaan se, mitä eniten pelkään ja jännitän, on se mun oma toipuminen synnytyksen jälkeen. Jotenkin melkein oksettaa ajatus verkkohousuista, siteistä, tikeistä ja jälkivuodosta. Kun on 10 vuotta syönyt pillereitä ja nauttinut kellontarkoista minikuukautisista, niin suorastaan kuvottaa ajatus, että musta valuu ties mitä töhnää ehkäpä viikkokausia.

Olisin tosi kiitollinen, jos joku haluaisi avautua jälkitoipumisfiiliksistä. Ja kaikki vinkit äidin hyvinvoinnin ja parantumisen nopeuttamiseksi ja onnistumiseksi otetaan erittäin mielellään vastaan. Milloin pystyy istumaan? Milloin se vuoto loppuu? Paljonko sitä tulee? Miltä ne tikit tuntuu? Help.

torstai 23. lokakuuta 2008

Viimeinen neuvolalääkäri

RV 36+1

Tänään oli kolmas normaali neuvolalääkäri. Mullahan niitä ylimääräsiä tsekkauksia on kyllä ollut useampi, mutta tää oli se virallinen loppuraskauden lääkäri. Suorastaan MAHETSUJA uutisia:
- kohdunkaula lyhentynyt kolmesta sentistä yhteen senttiin
- kohdunkaula on pehmeä, mutta kuitenkin vielä kiinni
- pää on laskeutunut ja täysin kiinnittynyt

Mahamitta oli 34,5 cm eli puoli senttiä enemmän kuin viime viikolla. Pyöriäisen syke n. 150 ja liikkeitä niin paljon, että lääkäriäkin nauratti. Yhtäkkiä oikeaan kylkeen työntyi "sarvi", kun kickboxer-norppa koitti työntää jalan siitä suoraan läpi. Kohtu meinasi supistella vähän väliä. Lääkäri sanoikin itse asiassa kahteen eri otteeseen, että tää voi kyllä tulla täältä vähän aikaisemminkin. Ja lopussa sanoi, että ei tarvi ihmetellä, jos jotain alkaa tapahtua jo piankin, että ihan valmis lapsihan tää kuitenkin jo on.

OISPA SIISTIÄ!!! Meikä on AIVAN kypsä tän puolipallon raahaamiseen, närästykseen, unenpuutteeseen ja jatkuviin tuskaisiin potkuihin ja supistuksiin. Esim. ens viikolla vois oikeinkin mielellään syntyä. :) Mutta ei mielellään vielä huomenna, kun koitan saada kirjotettua mun viimesen työjutun (yhen artikkelin) loppuun.

No jotta nää toiveet ei menis nyt ihan liian pikkutarkoiksi, niin ehkä päätoive olis, että joka tapauksessa syntyis VIIMEISTÄÄN laskettuna aikana mutta siis aiemminkin sopii tulla. Jos tässä menee vielä 6 viikkoa, niin tuun hulluksi ja luultavasti myös jo liikuntakyvyttömäksi. Olo on nimittäin niin valtava ja tuo päänuppikin painaa jo tosi "kivasti" lantioon. Ei tartte kävellä kuin pari sataa metriä, niin tuntuu, että on muuttunut ihmisestä ankaksi.

tiistai 21. lokakuuta 2008

Mammajoogaa

RV 35+6

Kävin tänään ekaa kertaa äitiysjoogassa joogakoulu Shantissa. Nyt, kun viikkoja on jo näin paljon, uskalsin mennä. Saikkuaikana en uskaltanut tehdä mitään, mikä olis voinut aiheuttaa ylimääräsiä supistuksia. Nythän ei enää oo niin väliä, kun tyttö on kuitenkin käytännössä jo valmis. (Ai niin, en varmaankaan missään vaiheessa paljastanut, että tyttö on kyseessä. Ultrakuvien yhteydessä kuitenkin annoin kommenteissa vihjeen, että peittämällä osan kuvasta sukupuoli kyllä selviää.)

Vaikka oma olo on ihan valasmainen, lähes järkytyin, kun näin niitä muiden mahoja. Osa naisista oli aivan hillittömiä tankkeja! Siis vähintään kolme vauvaa muutamalla! Mutta kaiketi sitä ihmisten mahat sitte vaan kasvaa todella erikokosiksi.

Oon ennen raskautta käynyt aktiivisesti bodybalancessa ja astangajoogassa, joten niihin verrattuna tämä mammaversio oli tosi kesy. Lähinnä tehtiin rentouttavia juttuja. Mutta toisaalta mitään kovin voimakkaita juttuja ei pysty ees tekemään, kun on toi lisäpallo tossa tiellä. Sain pariin kertaan niin tiukan supistuksen, että piti mennä matolle kontilleen hengittelemään, joten kaiketi tahti oli ihan riittävä näille viikoille. Osa siellä chillas vielä enemmänkin kuin minä, mutta vastaavasti osa pysty tekemään mahasta huolimatta kaikki liikkeet.

Joka tapauksessa oli oikein miellyttävä kokemus tämä mammajooga ja itse joogakoulukin oikein mukavan oloinen. Taidan mennä ensi tiistaina uudelleen!

sunnuntai 19. lokakuuta 2008

Tuoreet mahakuvat

RV 35+4

Uskomatonta, että toi ylälaidan tikkeri siirtyi tohon viimeiseen laatikkoon. Siis ihan vähän aikaa sittenhän se harhaili vasta jossain puolivälin tietymillä ja nyt on jo viimesessä kuukaudessa...

Ja tässä taas tuoretta mahakuvaa:


Toi viiva menee mulla ihan alhaalta ylös mutta navan kohdalla jatkuu hassusti eri kohdassa.

perjantai 17. lokakuuta 2008

Naistenklinikkaan tutustumassa

RV 35+2

Käytiin tänään tutustumassa Naistenklinikkaan. Meidän ryhmää kierrätti kaks kätilöä. Varsinainen "pääkätilö" oli n. 6-kymppinen aivan ihana 40 vuotta alalla toiminut kätilö, ja häntä komppasi 25-30-vuotias nuorempi kätilö. Tää vanhempi rouva oli AIVAN IHANA. Jotenkin niin ihanan lämmin ja luottamusta herättävä ja turvallinen. Oikein semmonen ihana pullea täti, jonka tisseihin haluaisi painautua ja unohtaa pahan maailman. :)

Oikein mukavasti esittelivät, että mistä ovesta sitten tullaan ja mitä ovikelloa painetaan ja mikä huone on mitäkin juttua varten. Kierroksen jälkeen istuttiin kaikki yhdessä synnytyssalissa. Se oli Naikkarin isoin sali ja ainoa, jossa on vesiamme. Tätä huonetta koitetaan pitää vapaana, jotta mahdollisimman moni pääsee halutessaan pulikoimaan. Pitää kuulemma tullessa kertoa, jos on kiinnostunut ammeesta ja samoin, jos on kiinnostunut perhehuoneesta. Perhehuonetta ei voida taata, mutta kuulemma nyt syksyllä ei oo kauheeta vauvasumaa, joten tsäänssit on hyvät.

Kun aiemmin valitin surkeesta synnytysvalmennuksesta, niin tämä Naikkarikierros korvasi sen monin kerroin. Ihanan selkeesti kertoivat asioista ja tähdensivät, että vaikka naapurit ja kaverit olis sanoneet mitä, niin pitää kuunnella itseä. Että ei kätilötkään tiedä paremmin kuin sinä itse, että itseä pitää kuunnella. Mutta että kätilöltä kannattaa kysyä ehdotuksia eri vaihtoehdoista, kun itsestä tuntuu joltakin. Tämä vanhempi kätilö kertoi ponnistusasennoistakin siinä järjestyksessä, että ihan mikä tahansa itsestä hyvältä tuntuu, niin kannattaa kokeilla. Että jotkut tykkää seisallaan, jotkut kontillaan, sitten on toi jakkara ja sitten on tietysti tämä sänky, jossa moni tykkää olla kyljellään tai puoli-istuvassa asennossa. Mutta kannattaa kokeilla monia asentoja, jotta paras löytyy.

Porukka oli taas aivan vaisua kyselemään, joten avasin taas pelin ja eräs toinen sitten uskalsi myös kysyä yhden kysymyksen. Multa niitä tuli taas useampia, mutta toivottavasti auttoivat sitten muutakin. Sain selville, että istukkaveren luovutusta pitää kans toivoa tullessa ja että istukkaa voidaan käyttää johonkin muuhunkin tutkimukseen, että pitää vaan ilmottaa, että haluaa sen luovuttaa. Se ihana vanha kätilö kertoi myös oma-alotteisesti, että epiduraalilla voi olla sellainen pieni sivuvaikutus, että puutuu rakon alue niin paljon, että pitää katetroida, koska täysi rakko on vauvan tiellä. Mutta tämäkin kuulosti jotenkin ihanan luontevalta tämän tädin suusta. Tähän ikään kuin jatkona kysyin sitten, että mikä on tämän talon peräruiskepolitiikka, että kun jossainhan se annetaan melkein rutiinilla ja jossain toisaalla vain pyydettäessä. Kuulemma ei oo mitään rutiinia, mutta kysytään kyllä, että onko vatsa toiminut. Että ite voi pyytää myös, jos haluaa. Mutta että ei siitä varsinaisesti oo mitään hyötyä, joten ihan voi ite valita. Nuorempi kätilö sanoikin sitten jotenkin ihanan suoraan mutta silti niin luontevasti:
"Vauvan pää kyllä työntää edellään suolen tyhjäksi, mutta kyllä se siitä keritään yleensä siivota, joten ei se vauva nyt sitte siihen synny." :)

Jäi TODELLA hyvä fiilis molemmista kätilöistä, ja olisin onnellinen, jos puoliksikaan noin ihana ihminen sattuisi sitten omalle kohdalle. Tosin saattaahan niitä kätilöitä nähdä useammankin, jos päätyy viettämään synnärillä pitempään. Ekakertalaisilla menee kaiketi helposti useampikin työvuoro siellä...

Saatiin myös jotain papereita, joissa oli ohjeita ja puhelinnumeroita ynnä muuta. Ja myös aika hyvä ja kokoava ja selvä kooste lääkkeellisistä kivunlievityksistä:
http://www.say.fi/liitteet/synnytyskipu.pdf

Alkaa kohta muuten olla jo sellanen fiilis, että en malta odottaa, että pääsen synnyttämään! :)

keskiviikko 15. lokakuuta 2008

Neuvolakuulumisia taas

RV 35+0

Meikäläinen räjähtää käsiin! Nimittäin 12 päivässä (edellinen neuvola oli RV 33+2) oli painoa tullut 2,0 kg eli 1169 g/viikko. Ja kohdunkorkeus, joka viimeksi oli 30 cm ja joka tähän asti on kulkenut aivan keskellä keskikäyrää, oli nyt pamahtanut 34 senttiin ja näin ollen karannut YLÄKÄYRÄN YLÄPUOLELLE. Tsiisös!

Käsikopelolla tehtiin myös ensimmäinen painoarvio. Normaalisti tällä viikolla ipanat painaa kuulemma 2400 - 2800 grammaa ja tämä meidän pyöriäinen vaikuttaisi nyt 2600-grammaiselta eli varsin keskikokoiselta. Siis siitäkin huolimatta, että äiti on räjähtämäisillään ympärillä! :)

Proteiinia ja glukoosia ei taaskaan ollut eli siltä osin homma kunnossa edelleen. Verenpaine taas vanhoissa lukemissa eli 116/85. Lapsivettä normaalisti, syke noin 140 ja liikkeistä taas 2 plussaa.

Tarjontapuolella oli superuutisia, nimittäin lapsen nuppi on jo ruvennut hapuilemaan kohti lantiota ja on jo alkeellisesti kiinnittynyt! Kun terkkari otti lapsen päästä kiinni ja heilutti päätä, heilui meikän koko alaruumis mukana. Eli jihuu, ainakaan se ei enää siis oo kääntymässä perätilaan vaan pysynee nyt loppuun asti raivotarjonnassa. Ja muutenkin syntymä on siis askelta lähempänä, kun kerta laskeutuminen on alkanut. (Kaikillahan laskeutuminen ei tapahdu ikinä, mutta sitten voikin olla syntymä astetta brutaalimpi kokemus sekä äidille että vauvalle.) Viimeksi tarjonta oli RT2 eli pylly meikän oikealla kyljellä mutta nyt oli vasemmalla eli RT1. Ja tämän toki jo tiesinkin, koska kuten videoistakin näkyy, tulee potkut nyt oikealle, joten pyllyn on oltava vasemmalla. Vaihto oikealta vasemmalle tapahtui muuten pari aamua sitten. Norppa on jo niin iso, että voin kertoa, että vähintäänkin vinhalta tuntuu, kun takapuoli lähtee vaeltamaan oikealta kyljeltä vasemmalle. Tulee sellanen olo, että hei et voi olla tosissasi... aijaa, näytätpä olevan....uuuuh... oho, ei nahka revennyt kuitenkaan. :D

***

Jännää muuten, että välillä aivan ootan, että norppa syntyy. En jaksais enää yhtään päivää oottaa. (Terkkari sanoi, että viikon päästä, kun on RV 36+0 sitä ei enää laskettais keskoseksi!) Ja välillä taas on olo niin tukala tässä jättimäisessä ruumiissa, että haluaisin vaan mun oman kropan takasin ja samalla myös oman elämän takasin enkä mitään vauvaa laisinkaan. Mietin oikein, että miks me ruvettiin tällaseen. Ja kohta taas, kun tunnen pienen jalan monotuksen, oon aivan että voi ihanaa, me saadaan tää pieni henkilö kohta meille. Mutta kaipa tällaset laidasta laitaan menevät tunteet on ihan normaaleja. Kaiketi hälyttävämpää olis, jos musta ei tuntuis miltään, vaikka näinkin iso elämänmuutos on tulossa!

tiistai 14. lokakuuta 2008

Hytkyvä maha

RV 34+6

Tässä pari videota siitä, kun pyöriäinen monottelee mun oikeaan kylkeen.
(Tossa ekassa videossa näkyy myös lopussa navan yläreunassa oleva leikkausarpi, jonka kautta sappirakko siis raijattiin aikoinaan ulos meikästä. Ennen tätä mahaa en ollutkaan nähnyt näin kätevästi napani sisäyläreunaan... hehe)



perjantai 10. lokakuuta 2008

Mahakuva vaatteet päällä vaihteeksi

RV 34+2

Laitanpa tällasen vaatteet päällä otetun kuvankin vaihteeksi. Hauskasti toi maha pullottaa aika eteenpäin. Tässä vaatesetissä muuten ainoastaan farkut ovat mammakamaa. Neuletakki on ihan normaali sekä myös t-paita. T-paita on kylläkin tosi pitkän mallinen. Ostin noita pitkiä t-paitoja alkukesästä Amerikasta J.Crew'sta muistaakseni 10 kpl, kun oli niin hyviä värejä ja matskukin oli hyvää (ja dollarihinta oikein mukava myös). Aluksi olivat vähän liian pitkiä, kesällä sopivia ja nyt niitä pitää jo pyykistä tullessa vähän venyttää, jotta ovat riittävän pitkiä. T-paidan ja farkun yläreunan väliin jää kyllä muutaman sentin kaistale tyhjää, mutta senhän taas paikkaa mammafarkkujen maharesori, joten asia kunnossa.

torstai 9. lokakuuta 2008

Liskojen yö

RV 34+1

Päässäkin vissiin alkaa jo kohta vipata, nimittäin viime yönä jonkun vessareissun (ehkä numero 3) jälkeen ajattelin, että norppa on varmaan kuollut, kun se ei liiku. Makasin sitte sängyssä tunnin valveilla ja koitin tökkiä sitä mahaa. Lopulta nukkuvalta pyöriäiseltä meni kaiketi hermot ja se rupes riehumaan. Että näin. Kerkesin tunnin aikana miettiä jo kaikkea, että mun pitää synnyttä kuollut vauva ynnä muita tosi mahtavia ajatuksia. Taitaa olla jotain loppuajan angstia meikällä päällä.

Jälkikäteen järjellä ajateltuna tuli mieleen, että jos vastasyntynyt lapsi nukkuu esim. 16 tuntia vuorokaudessa, niin tuskin se sitä nukkumista alottaa vasta saavuttuaan nahan tälle puolelle. Voisin kuvitella, että myös mahan sisäpuolella nukutaan samanmoisia aikoja. Eli kai sen nyt on ihan pakkokin olla liikkumatta välillä. :)

Ajatelkaa muuten, että enää alle 6 viikkoa laskettuun aikaan!!! Hurjaa...

maanantai 6. lokakuuta 2008

Uutta mahakuvaa

RV 33+5

Tässä uusi "virallinen" mahakuva. Aika iso se kyllä on jo.

Hankintoja

RV 33+5

Tehtiin tänään pari hankintaa, elikkä ostettiin hoitolaukku, rintapumppu ja pari pulloa. Olin vertaillut hoitolaukkuja aika paljon ja todennut, että meidän Teutonioihin kuuluva hoitolaukku olis todellakin ollut huono valinta. Yhden ystäväni suosittelema Espritin hoitolaukku hakkaa kilpailijat mennen tullen! Siinä on esim. kunnolliset metalliset klipsukiinnittimet vaunujen aisaan kiinnittämistä varten eikä esim. nepparit, kuten monissa laukuissa. Jos vaikka tuikkaa pari maitolitraa sinne hoitolaukkuun kauppareissulla, niin ne nepparithan aukee saman tien. Tossa laukussa on myös ihan tuhottomasti erilaisia taskuja ja remeleitä sekä irrallinen hoitoalusta. Laajahkon benchmarkkauksen tuloksena tosiaan ostettiin sitten toi Espritin laukku (52 e).

Toiset ostokset liittyvätkin sitten meijeriosastoon eli rintapumppu ja pari pulloa. Useampi kaveri on sanonut, että yksikätinen pumppu on kätevä, kun silloin voi pumpata jopa yhtä aikaa, kun ipana roikkuu toisessa tississä. Vaikka sähkökäyttöiset ovat varmaan ihan käteviä, niin itteäni on jotenkin ällöttänyt ajatus "lypsykoneeseen" kytkeytymisestä, joten halusin mekaanisen. Ostettiin sitten Avent Isis -pumppu. Ei varmaan ihan halvimmasta päästä (60 e), mutta netin kuvaukset sekä paketin oma kuvaus vakuuttivat. Mene, tiedä, onko totta puoletkaan, mutta toi nyt valittiin. Oikeastaan pumpun valintaan vaikutti myös se, että lukuisat kaverit ovat kehuneet Aventin pullojen tutteja paljon paremmiksi kuin esim. Ainun. Ja kun pumppuun saa kiinni vaan samanmerkkisiä pulloja, niin tuntuis oudolta, että pitäis lorotella maitoa pulloista toiseen siksi, että pumppuun käy toiset ja ipanaan toiset. Pumpun kylkeen ostettin myös 2 kpl 125 ml Avent Airflex -pulloja (yht. 10 e).

Ehkä oli vähän hätiköintiä toi pumpun ja pullojen osto, mutta ehkä esikoisen kanssa saa vähän hätiköidäkin. :) Ja ei noi meijeriostokset meitä nyt vararikkoon kaada, vaikkei niillä ihan hirveesti oliskaan käyttöä.

Onko konkareilla kokemuksia pumpuista ja pulloista ja merkeistä? Kuulisin mielelläni, vaikka nämä ostokset jo tulikin tehtyä.

perjantai 3. lokakuuta 2008

1477 grammaa - voi kiesus!

RV 33+2

Tänään oli neuvola. Ja paino oli noussut 9 päivässä 1900 grammaa eli viikkotasolla nousua oli 1477 g/vko!!! Voi jumalan pyssyt. Siirryin myös ihan uudelle kymmenluvulle, nimittäin sekä Miehen että minun paino alkaa nyt kasilla. Viimesen viikon aikana oon havainnut myös ekan kerran jonkinlaista turvotusta, koska sormukset on ruvenneet tuntumaan välillä vähän tiukoilta. Jaloissa tai naamassa en oo (eikä Mieskään oo) kuitenkaan huomannut mitään. Mutta neuvolantädin mukaan pienikin turvotus näkyy helposti melkoisena viikkonousuna, joten ei saa kuulemma panikoida. Ja aivan alusta mulla on paino nyt noussut siis 9,6 kg, joka on kuulemma oikein hyvä nousu näille viikoille. Keskiarvo koko raskauden aikaisesta noususta on 12 kg, neuvolan mukaan 15 kg vielä ihan ok, diabetesliiton (vai olikohan se sydäntautiliiton) mukaan 10 kg olis optimi.

Mutta kyllä toi nousu nyt vähän kuitenkin hirvittää. Kun katon neuvolakortista noita viikkonousuja, niin tältä näyttävät:
RV 17+1 lähtöpaino saavutettu
RV 22+5 nousu 682 g/vko
RV 27+0 nousu 650 g/vko
RV 30+6 nousu 154 g/vko
RV 32+0 nousu 438 g/vko
RV 33+2 nousu 1477 g/vko

Eli aika jännästi alussa meni monta viikkoa aika raisulla nousulla, sitten tuli neljän viikon pätkä, jolloin ei paino noussut juuri ollenkaan, ja sitten lähettiin taas uuteen nousuun. Laskin nyt sitten ihan huvikseni, että paljonko painonnousu on ollut keskimäärin viikkoa kohti RV:sta 17+1 eteenpäin: 595 g/vko. Eli tuolla tahdilla keskimäärin mun paino on noussut viikossa sen jälkeen, kun se lähti nousuun. Kaiketi tuo on ihan ok, kun se keskimääränen viikkonousu on 500 g/vko ja minä oon kuitenkin 173-senttinen eli keskimäärästä vähän pidempi.

Mutta joo, Mies ei jaksa yhtään näitä painojuttuja, kun kuulemma näytän edelleen ihan samalta ainoastaan lisäpallolla höystettynä. Mutta ketäpä tollanen puolentoista kilon viikkovauhti ei hirvittäisi! Yritän jättää tän aiheen nyt kuitekin tähän. :)

Muilta osin ei mitään uutta länsirintamalla (eikä neuvolassa). Pissa edelleen puhdasta ja verenpaine samaa luokkaa kuin ennenkin eli 114/84. Yläpaine on tähän mennessä vaihdellut välillä 112-125 ja alapaine välillä 73-84. Yleensä aina toinen on noussut ja toinen on laskenut verrattuna edelliseen mittaukseen. Kuulemma sydäntautiliiton ohjeiden mukaan optimi verenpaine olisi 120/80, joten sen molemmin puolin tässä on nyt sitten kierretty, tosin kertaakaan ei oo sekä alapaine että yläpaine olleet noitten rajojen yli vaan aina vain jompikumpi.

Kohdun korkeus oli 30 cm ja taas ihan keskikäyrällä, ja lapsivettä normaalisti. Pyöriäinen pisti taas jumpaksi (liikkeistä 2 plussaa, ylläri) ja liikutteli selkäänsä pariinkin otteeseen sillä aikaa, kun makasin laverilla. Mieskin pääsi tunnustelemaan terkkarin opastuksessa ja saikin ihan selvän käsityksen, että tässä on selkä ja tässä on pieni jalka (ihkua!). Tyyppi majailee edelleen turvallisesti pää alaspäin mutta breakdance-henkisesti pyörii nuppinsa ympäri siten, että välillä selkä on mun oikealla kyljellä ja välillä vasemmalla. Ja nyt oli sitten enemmän taas mun oikealla kyljellä eli tarjontakoodi RT2. Syke takoi noin 145 iskua minuutissa, eli tukevasti hengissä. :)

Kivelän sairaalan aulakahvilassa on muuten sitten ehkä maailman parhaimmat pullat. Töölön terveysasema ja myöskin neuvola on samassa rakennuksessa, joten huumaavan pullan tuoksun läpi pitää aina koittaa sukeltaa ulos rakennuksesta. Jäätiin tänäaamuna sitten neuvolan jälkeen pullakahveille (tai siis -teelle), kun ei kertakaikkisesti pystytty kävelemään ohi. Oli kyllä mahetsua.

EDIT: Unohtu kirjottaa närästyksestä. Ennen raskauttahan mulla ei ollu närästyksestä minkäänlaisia kokemuksia. Sitten alko niitä tulla, mutta pärjäilin maidonjuomisella. Nyt viimesen viikon ajan oon vetänyt muutaman Rennien joka päivä. Homma on edelleen ihan hallinnassa, kun pahimpana päivänä on mennyt muistaakseni 5 tabua. Mutta ilman noita Rensuja olo olis kyllä todella tuskanen...

keskiviikko 1. lokakuuta 2008

Synnytysvalmennus

RV 33+0

Uskomatonta, että laskettuun aikaan on enää 7 viikkoa! Ja että neljän viikon päästä se laskettais jo ihan täysaikaiseksi. Eli vaikka laskettu aika on 19.11., niin yhtä hyvin pyöriäinen voi ilmestyä tälle puolelle nahkaa jo vaikka marraskuun alussa. TODELLA OUTOA. Tosin nykyisin se liikkuu niin älyttömästi, että ilmeisesti halut tulla ulos ovat jo kovat, heh. En muuten aiemmin ollut ajatellut yhtään, että potkut ja liikkeet saattavat ihan sattua. Välillä on päiviä, jolloin tulee niin tiukkaa monotusta kylkiin, että ihan vahingossa pääsee au-au-huutoja. Tosi usein myös säpsähtelen ja nyin, kun tulee niin yllättävän tiukkaa iskua. Yksi kaveri sanoikin, että oon ihan kuin mulla olis joku Touretten syndrooma, kun tulee pakkoliikkeenomaisia säpsähdyksiä ja yllättäviä au-huutoja... :D

Niin siitä synnytysvalmennuksesta siis. Täällä Helsingissä perhevalmennuksen eka kerta olis ollut jo raskauden puolivälissä eli kesäkuussa, jolloin me ei vielä asuttu täällä. Pari viikkoa sitten valmennuksen toinen kerta, jolloin aiheena olis ollut mm. parisuhde, seksuaalisuus ja vanhemmuus. Sillä viikolla kuitenkin minä olin saikulla ja meillä asunnossa olohuoneen maalaus. En voinut kuvitellakaan viettäväni maalausaikaa kotona maalinkatkussa, joten karkasin kolmeksi päiväksi Tampereelle anoppilaan evakkoon. Ja silloin siis meni se perhevalmennus ohi. Toisaalta Miehen kanssa tultiin myös siihen tulokseen, että kumpaakaan ei mitenkään sairaasti kiinnostanut puhua noista aiheista vieraitten ihmisten kanssa, joten poisjääminen oli aika helppo ratkaisu.

Tänään oli sitten aamulla se varsinainen action-pläjäys eli itse synnytysvalmennus. Mutta koko homma oli aikalailla pettymys. Kaks terveydenhoitajaa puhui luokan edessä ja sitten katottiin video. Video oli ihan kiva, mutta tosi kesy. Itte en kokenut saavani oikeastaan yhtään mitään lisätietoa tuosta valmennuksesta. Mies sanoi, että ainoa uusi asia oli vauvan pään kiertyminen synnytyksen aikana, kun se kiertoliikehän mahdollistaa sen, että se sen pää ylipäätään mahtuu lantiosta ulos.

Videon jälkeen kukaan ei halunnut kysyä mitään kysymyksiä, joten aattelin sitten ite kysyä pari juttua, joita olin vähän miettinyt. Videossa näytettiin ja kerrottiin ns. "tosiasioita" todella vähän, joten kysyin siitä, että jos ja kun pitää tikata, niin puudutetaanko se sitten varmasti, koska olen muutamalta kaverilta kuullut, että se tuntuu todella ilkeältä. Yksi on jopa sanonut, että se oli pahinta koko synnytyksessä, kun tunsi, kuinka omaa alapäätä tikataan. Molemmat terkkarit oli heti ihan että kyllä se ihan varmasti puudutetaan, että kuulostaapa omituiselta, että on tuntunut pahalta. Noh, hyvä niin. Oon jo aiemminkin vannottanut Miestä, että vahtii, että saan ihan varmasti sitten puudutusta ennen tikkausta, jos en ite tajua siitä muistuttaa.

Kysyin sitten saman tien myös toisen kysymyksen, elikkä että missä tilanteissa ja miksi synnytyksen aikana pitää katetroida ja miksi joskus myös osastolla. Tästäkään ei siis ollut halaistua sanaa mainittu siinä videossa. Toinen terkkari sitten kertoikin ihan asiallisesti sen, mitä olin kavereilta kuullut, elikkä että synnytyksen aikana voi kadota pissahädän tunne esim. epiduraalin vuoksi, jolloin pitää rakko tyhjentää katetrilla siksi, ettei täysinäinen rakko turhaan ole syntyvän vauvan tiellä. (Yhdeltä kaverilta mm. tuli 9 desiä pissaa, kun katetroitiin, vaikka ei itse ollut huomannut koko hätää!) No tässä on tietysti ihan järkeä. Osastolla katetroinnista terkkari sanoi, että joskus synnytyksen jälkeen voi olla hädän tunne niin kateissa, että osastollakin pitää katetroida.

Toi katetrointi on musta lähtökohtaisesti niin ällön kuuloista, että halusin siitä kysyä tolleen varmistuksen omaisesti ääneen, kun aivan varmasti monikaan ei oo sitä ajatellut. Ei itsellänikään ollut vielä kolme viikkoa sitten käynyt edes mielessä, että katetrointi ja synnytys liittyisivät jotenkin yhteen.

Ai niin, pakko muuten mainita, että ihmiset on ilmeisesti vähän erilailla ottaneet selvää, mitä siihen synnytykseen oikein liittyy. Ennen videota, kun terkkari selitti, miten synnytys etenee ja miltä supistukset tuntuu jne., hän sanoi myös, että supistukset kyllä lähes kaikilla sattuu enemmän tai vähemmän, että siihen kannattaa valmistautua. Mutta että ne on tavallaan "hyvää" kipua, kun niillä on tarkoitus ja ne auttaa vauvaa pihalle. Ja että niissä onneksi tulee aina se pieni tauko välissä, jossa ei tunnu välttämättä oikein miltään. Niin tosiaan siis yksi ihminen sitten kysyi, että tuleeko niitä supistuksia aina kaikissa synnytyksissä. Haloo? Terkkarikin vähän hämmentyi ja sitten naurahti, että joo, että ilman niitä supistuksia se vauva ei todellakaan pysty syntymään. Eli luultavasti tikkauksesta ja katetroinnista saatu infokin tuli sitten varmaan ihan tarpeeseen.

Meille molemmille jäi vähän outo olo tosta synnytysvalmennuksesta, kun se oli jotenkin tosi organisoimatonta ja sellasta vedetään lonkalta -meininkiä. Ja video oli ihan kiva, mutta jotenkin aivan liian kesy. Kummallekin jäi sellanen olo, että vaan "parhaat palat" näytettiin ja puf, sitten se vauva ihanasti oli siinä rinnalla. Epiduraalin laittaminen näytettiin myös leikattuna niin, että ensin näkyi naisen selkä ja se, että hänen piti olla kyljellään sykkyrällä ja sitten seuraavana sieltä selästä roikkuikin jo piuha, johon lykättiin sitä ainetta. Eli ilmeisesti se piuha vaan ilmestyi sinne selkään ilmaan mitään pistosta mihinkään...

Mutta joo. Ehkä ton synnytysvalmennuksen ei haluta olevan liian totuudenmukainen ja graafinen, ettei ihmisiä ala hirvittää. Ja ehkä osaa sitten hirvittäisikin, jos kerta sekin, että supistukset tosiaan kuuluu synnytykseen, oli jollekulle uutinen. Mutta ittelleni kyllä aika turha keikka. Tosin oon aina ollut "brutaalin totuuden ystävä", eli kaikista itteäni pelottavista ja arveluttavista asioista oon halunnut aina todella rehellistä ja suorasanaista tietoa mieluummin, kuin että en tietäisi kaikkea ja sitten voisin arvailla, että mitä ihmettä nyt tapahtuu. Ymmärrän kyllä, että kaikki eivät halua niin selkokielistä infoa kaikesta, mutta ite kyllä haluan, ja sitä oon tietty jo kavereista ja netistä puristanutkin melkoisesti ulos.

Seuraavana onkin sitten Naistenklinikkaan tutustuminen, johon meillä on aika perjantaina 17.10.
Blog Widget by LinkWithin