perjantai 5. syyskuuta 2008

Älä koskaan pidätä kakkaa (mutta muista pidättää pissaa)

RV 29+2

Tää seuraava on nyt sitten ihan silkkaa ruumiintoiminto-osastoa ja alapääjuttua koko 29 viikon kokemuksella. Ei oo pakko lukea, mutta suosittelen kyllä (raskaana oleville), mikäli et otsikosta osaa arvata, mitä tuleman pitää.


Kakka:
Ennen raskautta saatoin useinkin kakkahädän yllättäessä ajatella, että nyt en kyllä ehikään tai en halua tehdä sitä täällä työpaikan vessassa, että hoidan hommat sitten kotona tunnin päästä. Eli vaikka hätä jo ilmoitti itsestään, saattoi sitä varsin kätevästi siirtää tuonnemmaksi (toki kohtuuden rajoissa). Nyt oon oppinut, että jos ikinä tai koskaan erehtyy pidättämään kakkaansa, tulee takaisinmaksu korkojen kera, nimittäin ummetus iskee ihan yllättäen ja pyytämättä. Oon pariin kertaan joutunut työstämään kissankokoista kovaa jööttiä puolikin tuntia kerrallaan, joten annan nyt siis ystävän neuvon kaikille vähemmän raskaana oleville: älä koskaan pidätä kakkaa.

Vielä toinen huomio kakkosen osalta: Maha on nyt jo niin iso, että kaikki sisuskalut suolisto mukaan lukien on litussa tai vähintäänkin jossain eri puolella vartaloa kuin ennen tämän "lisäpallon" ilmestymistä. Ilmeisesti juuri suoliston liiskautumisen vuoksi koko kakkososaston hätä on saanut ihan uuden muodon, nimittäin vaikka hätä tuntuu isolta, tulee vain ihan pieni kikkare eikä sitten muuta. Ja esim. heti kahden tunnin päästä uusi ja sitten taas kahden tunnin päästä uusi. Käyn kakalla siis noin 4 kertaa päivässä, kun ennen kävin noin neljä kertaa viikossa!


Pissa:
Jos kakkaa ei kannata pidättää, niin pissaa taas nimenomaan kannattaa. En puhu nyt yleisen tason pidättämisestä vaan kaikista vähänkin ponnistusta vaativista hommista, esim. nauraminen, niistäminen, aivastaminen, yskiminen, tavaroiden nostaminen, hyppiminen tai juokseminen. Aikana ennen lisäpalloa osasin ilmeisesti luontaisesti jännittää kaikkia aukkoja sen verran, että en todellakaan pystynyt ymmärtämään, että joillakin joissain tilanteessa voisi jotain sieltä hallitsemattomasti lirahtaa. Mutta ajat ovat muuttuneet... Muutamia kertoja kerkesivät alkkarit mennä vaihtoon, ennen kuin hiffasin, että mun ihan oikeesti pitää nyt ihan tietoisesti jännittää alapäätä ennen kuin niistän tms. Homma on nyt ihan hallinnassa eli mitään lirahtelua ei enää tapahdu, mutta edelleen kyllä vedän kaikki aukot suppuun ihan voimalla, ennen kuin uskallan ruveta vaikkapa yskimään.


Amen.

7 kommenttia:

Katilein kirjoitti...

hmm.. Kiintoisa aihevalinta :) Nuo pidätysjutut riippuvat varmaan myös siitä, miten vauva kohdussa on, mihin kohtiin paino tulee. Minulla on kaksi päivää laskettuun aikaan eikä ole samankaltaisia "ongelmia" ollut. Lantionpohjalihasten vahvistaminen on muuten tosi tarpeellista paitsi lirahdusten estämiseksi myös siksi, että jaksaa paremmin ponnistaa vauvan maailmaan. Tsemppiä odotukseen!

Aliisa kirjoitti...

Joo lapsen asennolla on varmasti merkitystä. Aluksi tämä meidän pieni pyöriäinen oli jalat alaspäin, jolloin potkut osuivat monesti suoraan virtsarakkoon. Silloin tää pidätysjuttu oli erityisen aktuaali aihe. Nyt, kun tyyppi on kääntynyt oikein päin, on painetta rakossa huomattavasti vähemmän.

orava kirjoitti...

Joo, nyt toisen raskauden 15+jotain kokemuksella yhdyn molempiin. :) Ekassa raskaudessa ei ummetus-onkelmaa ollut - nyt taitaa tulla korkojen kera!

Oletkos sä treenannut lantiopohjanlihaksia? Mä en ekassa raskaudessa, en synnytyksen jälkeen enkä nyt uudessa raskaudessa. Täytyy varmaan kohta hakee itselleni Pamperseja kaupasta! :D

Tiittis kirjoitti...

Jep, virtsankarkailukerhoon kuulutaan. Kyllä oli hölmistynyt olo kun ekan kerran tirahti, taisin silloin yskäistä. Asiaan vaikuttaa myös ne hormoonit, jotka rentouttaa ja löystyttää kaikkia kudoksia. Tuloksena ystävämme närästys ja housuun pissiminen ;)

Sanna kirjoitti...

Tulin sulle suosittelemaan kuivattuja luumuja ;-) Itse syön niitä pari per päivä eikä ummetusvaivaa tässä raskaudessa ole ollut *kop,kop* lisäksi juo paljon vettä. Toisilla saattaa rautalisäkin vetää vatsan jumiin. Kannattaa käydä vessassa silloin kun on tosi-tosi hätä (siis se isompi), jos pitkään istuu ja päkertää niin peräpukamat saattavat pärähtää vaivoiksi ja voin kertoa, että se ei ole ollenkaan kivaa =(

Aliisa kirjoitti...

Joo tiedossa on kyllä kaikki maailman ummetuskonstit (en syö rautaa, syön pelkkää ruisleipää, hulluna kasviksia, juon litratolkulla vettä, kävelen joka päivä jne.), mutta pidättäminen on tässä mun tapauksessa kuitenkin se, joka katkaisee kamelin selän. Ja nyt, kun ihan suosiolla kakistelen jokaisen pienenkin kakkahädän yllättäessä, ei jää "reserviin" mitään kovettumaan. :)

nauris kirjoitti...

Raskausaikana lirahteluongelmia ei mulla ollut, mutta heti esikoisen synnytyksen jälkeen kyllä. Olo oli tosiaankin hölmistynyt, niin kuin joku muukin kuvasi. Just sellanen, että täh, eihän näin voi tapahtua.

Jossain neuvolassa saaduissa opaskirjoissa oli hyviä lantionpohjanlihaksia vahvistavia liikkeitä, jotka auttoivat tohon vaivaan nopeasti. Esim. sellainen, että kuvitellaan emättimen sisään kuula, jota alapään lihaksia käyttäen hitaasti liikutellaan ylös ja alas 10 kertaa. Suosikkini oli kuitenkin liikesarja, jossa kaikki alapään kolme aukkoa puristetaan porrastetusti kiinni edestä taaksepäin edeten (siis ensin virtsaputki tiukaksi, sitten emätin ja lopuksi p). Sitten pidetään kaikki jännittyneinä joitain sekunteja ja vapautetaan porrastetusti takaa eteenpäin. Toistojen määrää en kyllä enää muista.

Blog Widget by LinkWithin