keskiviikko 24. syyskuuta 2008

Saikulla takasin

RV 32+0

Kerkesin käydä maanantain ja tiistain takasin töissä. Tänään keskiviikkona menin taas lääkäriin, koska supistukset ei todellakaan oo laimentuneet. Kahden viikon saikun aikana niitten määrä kyllä pieneni niin, että niitä tuli vain n. 10 - 15 päivässä. Töissä niitten määrä kasvoi saman tien. Siinä työtuolissa kärvisteleminen on jotenkin aika ankeeta, kun vähän väliä haluais mennä pötkölleen eikä mikään asento oo hyvä.

Mutta täytyy kyllä tunnustaa, että myöskään työhimoja ei enää oo mitenkään aivan sairaasti. Alkaa olla sellanen olo, että olis vaan kiva olla kotona ja tehdä jotain koti- tai vauvahommia. Ja siis töitäkin on ihan kiva tehdä esim. 3 tuntia päivässä kotona verkkarit jalassa mutta ei koko päivää. Niinpä sitten varasin tosiaan uuden lääkärin, joka pisti mut saman tien takas saikulle. Kohdunsuu on edelleen kiinni ja kohdunkaulalla mittaa 2 - 3 senttiä, mutta lääkärin omienkin sanojen mukaan "turha siellä töissä on kärvistellä, että ei tässä mitään riskejä tartte ottaa". Saikkua kirjoitti 2,5 viikkoa eli äippäloman alkuun saakka.

Ja ai niin, lääkäri kuunteli myös sydänäänet (ja taas norppa monotti siihen anturiin) ja kokeili mahan päältä taas tarjonnan ja lapsiveden määrän. Vettä normaalisti ja raivotarjonnassa edelleen, which is nice.

keskiviikko 17. syyskuuta 2008

Itkua pukkaa

RV 31+0

Irrationaaliset itkut -sarja jatkuu, järjestysnumero 6 menossa.

1. Partiolaiset
2. Tanssii tähtien kanssa
3. Sambakulkue
4. Ambulanssi

5. Käytiin kattomassa Mamma mia -elokuva, joka on muuten AIVAN SAIRAAN HUONO. Vaikka elokuvan kattominen oli melkosta kärsimystä, kun ihan oikiasti se oli niin surkia, niin onnistuin kuitenkin itkemään kerran. Ja niin oudossa kohdassa vielä, elikkä kun tuli jonkinlaisena yhteislaulu- ja -tanssikohtauksena "Dancing queen"... Mies meinas nauraa ääneen, kun tökkäsin sitä ja näytin, että kyyneleet on silmissä.

Mulla on nyt itse asiassa teoria, että kaiketi isolla ihmisjoukolla tehtävät jutut on musta jotenkin vaikuttavia (vrt. partiolaiskulkue, sambakulkue, joukkolaulukohtaus). Makes no sense, mutta kolme viidestä näyttäis siihen suuntaan.

6. Idols-karsinnoissa oli joku sellanen noin 20-vuotias vähän amishenkinen pariskunta, jotka asu jossain perähikiällä ja niillä oli alle 1-vuotias lapsi. Isä harrasti kuntosalia ja laulamista ja perheen kanssa oleilua, ja äiti kertoi, kuinka on niin ihanaa aina, kun mies hänelle laulaa, että olis hienoa, kun se pääsis jatkoon. No eipä päässyt. Kun mies tuli ulos sieltä koelauluhuoneesta ja oli aika murtunut, niin nainen (tai tyttöhän se nyt oikeestaan oli) oli vauvan kanssa ovella vastassa ja rutistivat miestä kovasti. Sitten mies kuivasi silmänsä ja sanoi: "Lähetäänkö kotia." Ja sitten ne lähti siitä kaulakkain kotia kohti. Siinä vaiheessa, kun tämä nuoren perheen isä tokaisi nuo sanat, meikällä kyynelpadot taas aukes. Toistelin Miehelle vaan itkun lomasta, että kato nyt ne sitten lähtee yhessä kotia tuon vauvan kanssa. Kato nyt ne lähtee sinne kotiin... Ne on varmaan niin onnellisia... Miehestä tää oli taas aika hauskaa, mutta itse asiassa jopa Miehellä itsellään oli havaittavissa pientä lasitusta katseessa. Jotenkin niin ihanaa se niitten perhehomma oli.

Eli näin. Irrationaaliset itkut -raporttisarja jatkuu, jahka on uutta raportoitavaa

tiistai 16. syyskuuta 2008

Neuvolassa taas

RV 30+6

Ja neuvolassa kävin taas. Siellä ei nykyisin tapahdu enää mitään ihmeellistä, joten Mieskään ei aina viiti tulla enää mukaan, kun kuitenkin joutuisi silloin olemaan pois töistä.

Pissatestiä ei nyt tehty, kun olin edellisellä viikolla käyny labrakokeissa (sen saikkua antaneet lääkärin lähetteestä). Mitään ei taaskaan löytynyt. Hemoglobiini oli pysynyt vakaana eli oli 128. Verenpaine about sama kuin ennenkin eli 117/80. Paino oli noussut vain 600 grammaa eli vain 154 grammaa viikossa! Erikoinen käänne, kun aiemmilla kerroilla oli aina tullut yli 600 grammaa per viikko. Ja omasta mielestäni oon syönyt herkkuja jopa enemmän kuin aiemmin, niin siltikään ei ollut paino noussut. Outoa. Kohdun korkeus oli 28 eli aika tarkkaan keskikäyrällä tai ihan hitusen sen yläpuolella.

Dopplerilla kuuntelu oli taas temppu sinänsä, koska pieni norppa hillui niin vauhdikkaasti. Aina muutaman sydämenlyönnin jälkeen vaihtoi asentoa tai potkas niin, että piti taas liikauttaa anturi uuteen paikkaan. Kun se vihdoin suostui olemaan paikoillaan sen hetken, että syke saatiin otettua, niin noin 150 se sitten oli. Sanomattakin lienee selvää, että liikkeistä sai 2 plussaa...heh. Lapsivettä normaalisti ja raivoa tarjoaa, mikä on tietty kiva. Nyt kuin sitten vaan tajuaisi pysyä noi päin eikä enää loppuaikana kääntyä toisinpäin.

Nyt vihdoin muuten myös tajusin, miten päin se pyöriäinen siellä oleilee. Eli pyllynsä on mun oikealla kyljellä ja jalat navan alla ja vasemmalla. Nyt, kun terkkari kertoi, miten päin se siellä on, niin ittekin tunnen sen käsillä ihan selvästi. Vasemmalla puolella on "tyhjää", mutta oikealla puolella ylhäällä tuntuu ihan selvä kumpu. Jotenkin niin söpöä, että se on sen pieni pylly! Ja sitä se aina välillä tunkee jotenkin hassusti ulospäin niin, että sen ihan kädellä tuntee. Ihku. :)

lauantai 13. syyskuuta 2008

Istukkaveren luovutus + vauvapakkaus

RV 30+3

Pärähti tänään mieleen se istukkaveren luovuttaminen, joten surffailin vähän. Elikkä siis Veripalvelu kerää sitä, tietoa täällä. Ja täällä taas sanotaan, että sitä kerätään ainoastaan Naistenklinikalla ja Kättärillä ja vain arkipäivisin. Noh, norppa siis syntyy kyllä Naikkarilla, mutta toivotaan, että arkipäivänä, niin saadaan annettua hyvään käyttöön se istukkaveri.

"Voit ilmoittaa sairaalan henkilökunnalle synnyttämään tullessasi, että olet halukas luovuttamaan istukkaverta. Etukäteen voi ilmoittautumislomakkeen jättää myös luovutussairaalan äitiyspoliklinikkakäynnin yhteydessä."

Suurin haaste lienee nyt se, että näillä jo sulamisprosessin aloittamilla aivoilla pitäis muistaa ilmottaa, että haluaa sitä sitten luovuttaa. No täytyy vaan koittaa muistaa.

***

Hei ja ai niin, se vauvapakkaus tuli siis eilen perjantaina! Mies rupes saman tien kaivelemaan sitä ihan tohkeissaan. :) Itte muistin sisällön jo ulkoa, kun olin sitä niin tarkkaan tiiraillut Kelan sivuilta. Aika paljon siellä on kyllä tavaraa ja luonnollisesti varsin käyttökelpoista. Mutta edelleen oon värityksistä ja nimityksistä samaa mieltä kuin ennenkin.

On aateltu, että pyöriäinen pistetään aluksi nukkumaan siihen pahviboksiin, joka laitetaan pinnasänkyyn. Pinnasänky on niin sairaan iso, että saa raukka siellä vielä jonkun torikauhun. Mutta siihen lootaan tarttee kyllä ommella joku kankainen vuoraus, ettei näytä ihan siltä, että se olis syntynyt jollekin häntäsemmälle ja karvasemmalle kaverille portaitten alla... :D Tähän liittyen muuten kävinkin tänään kattelemassa ompelukoneita, koska tähän asti oon aina ommellut lainakoneilla. Jo pitkään oon haaveillu oman koneen ostamisesta, joten nyt sitten vihdoin päätin, että sellaisen ostan. Vielä en kylläkään tehnyt varsinaista ostosta, kun satuttiin olemaan silleen kaupungilla, että oli tarkotus kävellä vielä muuallekin, ettei haluttu lähteä raijaamaan sitä konetta pitkin kaupunkia. Täytyy käydä se sitten hakemassa joku toinen kerta. Miehen on tultava mukaan, koska en pysty noin painavia juttuja enää kivuttomasti raijaamaan. Mutta Husqvarna Emerald 118 on se kone, johon siis päädyin. Hintaa 490 euroa ja 5 vuoden takuu. Tota samaa konetta on kuulemma tilattu myös moneen Helsingin kouluun.

keskiviikko 10. syyskuuta 2008

Pyöriäisen liikkeistä

RV 30+0

Uusi raja-aita jälleen ylitettiin. Enää 10 viikkoa laskettuun aikaan. Aika hurjaa...

Pienen valaan eli norpan eli pyöriäisen liikkeistä pitää kertoa pari juttua. Tyyppi on siis jo aika iso, joten liikkeensä eivät ihan aina enää tunnu kovin kivoilta. Esim. yhtenä iltana, kun asettauduin mahatyynyni kanssa oikealle kyljelle, päätti norppa ruveta hakkaamaan mua vasempaan kyljeen jollain tosi terävällä osalla. Liekö sitten ollut kyynärpää tai kantapää, mutta se ihan oikeasti jo sattui. Oli pakko mennä takasin selälleen ja oottaa, että tämä voimakastahtoinen pieni henkilö rauhottuu.

Eräänä aamuna, kun mahassa oli ihan hullua möyrintää menossa, menin Miehen selkään kiinni. Molemmat siis makasimme vasemmalle kyljellä ja valas siinä sitten meidän välissä. Mies tunsi möyrinnän omaan selkäänsä! Lapsi siis monotteli isäänsä selkään!

Ja vielä yks episodi: Muutama aamu sitten, kun loikoilin vielä sängyssä, alkoi yhteen tiettyyn kohtaan mahassa tuntua tasainen tökintä. Siis aivan metronomintarkka tasainen muksiminen yhteen ja tiettyyn samaan kohtaan. Tätä jatkui ainakin 50 iskua peräkkäin, joten päättelin sitten, että kaverilla oli hikka. Tai sitten kyseessä on erittäin rytmitajuinen pieni valas, mutta epäilen kuitenkin hikkaa.

Voi että mää jo ootan sitä, että me nähhään... Mies toivoo, että sille tulis ruskeat silmät, kun kuulemma meikäläinen on ollut niin söpö ilmestys vauvana, joten norppakin voisi sitten saada samanlaiset nappisilmät. Aika hassua, mutta ite taas aattelen koko ajan, että sillä on siniset silmät, koska isänsä on ollut niin söpö ilmestys vauvana, joten norppakin voisi sitten saada samanlaiset siniset silmät. Eli hauskasta toivotaan lapsesta toistemme näköistä.

Tää seuraava on jo aivan lällyä, mutta tulkoon nyt julki:
Sanon Miestä monesti Puluksi. Nyt on sitten perustettu Pulun ystävät rk (rekisteröity kerho), jonka jäsenistöön kuuluu vain kaksi henkilöä: norppa ja minä. Välillä pidämme sitten Pulun ystävät rekisteröidyn kerhon (yllättäviä) kokoontumisia Pulun päällä. Kyseessä on ikään kuin fanien hyökkäys, joka Pulun on sitten vain kestettävä.

tiistai 9. syyskuuta 2008

Uusi mahakuva

RV 29+6

Tässä vielä uusi mahakuva. Ei ole ihan aiempien kuvien "standardien" mukainen kuva, mutta ehkä tästä näkyy olennainen kuitenkin. Aika iso se jo alkaa olla! :)

maanantai 8. syyskuuta 2008

Saikulla

RV 29+5

Kävin tänään taas lääkärissä supistusten takia. Kohdunsuu on kiinni mutta lykkäsi kuitenkin 2 viikkoa saikkua. Eli vaikka ovet on kiinni, niin ei kuulemma ole kuitenkaan toivottavaa, että tulee näin kipeitä supistuksia ja näin paljon. Ja varmuuden varmistamiseksi sain taas labralähetteen mahdollisen piilevän virtsatieinfektion vuoksi (jota mulla ei siis oo ollu koko raskauden aikana).

Tavallaan kiva, että voi saikutella nyt, mutta toisaalta mulla on kyllä sen verran kirjotushimoja, että voipi olla, että napsuttelen artikkelia kasaan täällä kotosalla. Mutta en ota turhia paineita. Luen lehtiä, syön ja nautin tallentavan digiboksin antimista, hihii. :)

perjantai 5. syyskuuta 2008

Älä koskaan pidätä kakkaa (mutta muista pidättää pissaa)

RV 29+2

Tää seuraava on nyt sitten ihan silkkaa ruumiintoiminto-osastoa ja alapääjuttua koko 29 viikon kokemuksella. Ei oo pakko lukea, mutta suosittelen kyllä (raskaana oleville), mikäli et otsikosta osaa arvata, mitä tuleman pitää.


Kakka:
Ennen raskautta saatoin useinkin kakkahädän yllättäessä ajatella, että nyt en kyllä ehikään tai en halua tehdä sitä täällä työpaikan vessassa, että hoidan hommat sitten kotona tunnin päästä. Eli vaikka hätä jo ilmoitti itsestään, saattoi sitä varsin kätevästi siirtää tuonnemmaksi (toki kohtuuden rajoissa). Nyt oon oppinut, että jos ikinä tai koskaan erehtyy pidättämään kakkaansa, tulee takaisinmaksu korkojen kera, nimittäin ummetus iskee ihan yllättäen ja pyytämättä. Oon pariin kertaan joutunut työstämään kissankokoista kovaa jööttiä puolikin tuntia kerrallaan, joten annan nyt siis ystävän neuvon kaikille vähemmän raskaana oleville: älä koskaan pidätä kakkaa.

Vielä toinen huomio kakkosen osalta: Maha on nyt jo niin iso, että kaikki sisuskalut suolisto mukaan lukien on litussa tai vähintäänkin jossain eri puolella vartaloa kuin ennen tämän "lisäpallon" ilmestymistä. Ilmeisesti juuri suoliston liiskautumisen vuoksi koko kakkososaston hätä on saanut ihan uuden muodon, nimittäin vaikka hätä tuntuu isolta, tulee vain ihan pieni kikkare eikä sitten muuta. Ja esim. heti kahden tunnin päästä uusi ja sitten taas kahden tunnin päästä uusi. Käyn kakalla siis noin 4 kertaa päivässä, kun ennen kävin noin neljä kertaa viikossa!


Pissa:
Jos kakkaa ei kannata pidättää, niin pissaa taas nimenomaan kannattaa. En puhu nyt yleisen tason pidättämisestä vaan kaikista vähänkin ponnistusta vaativista hommista, esim. nauraminen, niistäminen, aivastaminen, yskiminen, tavaroiden nostaminen, hyppiminen tai juokseminen. Aikana ennen lisäpalloa osasin ilmeisesti luontaisesti jännittää kaikkia aukkoja sen verran, että en todellakaan pystynyt ymmärtämään, että joillakin joissain tilanteessa voisi jotain sieltä hallitsemattomasti lirahtaa. Mutta ajat ovat muuttuneet... Muutamia kertoja kerkesivät alkkarit mennä vaihtoon, ennen kuin hiffasin, että mun ihan oikeesti pitää nyt ihan tietoisesti jännittää alapäätä ennen kuin niistän tms. Homma on nyt ihan hallinnassa eli mitään lirahtelua ei enää tapahdu, mutta edelleen kyllä vedän kaikki aukot suppuun ihan voimalla, ennen kuin uskallan ruveta vaikkapa yskimään.


Amen.

maanantai 1. syyskuuta 2008

Uutta mahakuvaa pukkaa (ja suppareista taas)

RV 28+5

Ja tässäpä uusi mahakuva jälleen:

Valitettavan pimeessä on otettu, päivänvalossa olis tullut parempi.

Maha kasvaa jotenkin ihan älytöntä vauhtia nyt, eikä näitä kuvia millään meinaa ottaa tarpeeksi usein. Vähän aikaa sitten heräsin myös siihen, että musta on lähinnä päättömiä kuvia, että ehkä pitäis ottaa kuvia myös ihan kokonaisuudesta ja vaatteet päällä. :) Nää päättömät kuvat on lähinnä tällasia "mahateknisiä", mutta ehkä ihan normaaleja kuvia on itte kivempi myöhemmin kattoa...

Mahassa on muuten nykyisin myös aivan tolkuttomasti elämää. Maha muljahtelee ja tärähtelee, ja tyyppi tuntuu koittavan ulospääsyä milloin mistäkin kohdasta. Töissä iltapäivisin alkaa olla jo melkein tukala tunnelma, kun yhdestä eteenpäin on niin kova meno aina päällä, että istuminen tuntuu jo vähän ahistavalta.

***

Soitin muuten tänään suppareista neuvolaan. Mulla tulee nyt jo niin kipeitä supistuksia, että jos esim. seisoo, niin supistus vetää mut salamana linkkuveitsen lailla kasaan. Vastaavasti istualtaan pitää nousta välittömästi ylös vääntelehtimään. Neuvolantädin kanssa sovittiin, että kattelen tilannetta ensi viikon maanantaihin saakka ja jos supistustilanne ei yhtään laimene, niin otetaan taas päivystysaika kohdunkaulantarkistukseen. Ja kuulemma jos yhtään tuntuu siltä, että joku supistus ei meinaakaan laueta tai jos tulee tippakaan verta, niin soitto sitten Naistenklinikalle vuorokaudenajasta riippumatta.

Mua muuten jotenkin ahistaa se kovakourainen mieslääkäri, jolla oon siis käynyt nyt kahesti. Jos ens maanantaina soitan ja varataan sitä aikaa, taidan pyytää, että oisko siellä joku toinen. Vaikka se on ihan asiallinen kyllä ja kaiketi osaa hommansa, en vaan yhtään tunne oloani kotoisaksi siinä huoneessa. Ja tää ei oo mikään sukupuolikysymys, vaan jotenkin se vaan on niin ällö, kun se ei ees puhu ääneen vaan mutisee, ja sitten suorittaa sen kopeloinnin niin rajusti, että ikinä ei mikään haarovälitutkimus oo tuntunu niin inhottavalta.

Mutta joo, toivotaan, että supparitilanne vähän laantuisi tai ei ainakaan pahenisi. Työkaveritkin välillä säikkyy, kun alan ähisemään ja pitelemään mahaani.
Blog Widget by LinkWithin