torstai 28. elokuuta 2008

Kofeiini-high (meillä molemmilla)

RV 28+1

Mulla tulee supistuksia niin paljon pitkin päivää, että pitäis kesken päivän päästä aina ojentamaan ittensä välillä jonnekin sänkyyn. Sen takia aattelin, että pidän nyt pari kotityöpäivää. Tässä uudessa kodissa en kotikonttorissa ookaan vielä työskennellyt, kun kerta nyt asutaan työpaikan lähellä (ovelta ovelle noin 25 min).

Ensimmäinen huomio:
Mun työteho tänään on pyöreä nolla. En näemmä pysty YHTÄÄN keskittymään täällä uudessa kodissa. Mua ihan oikeasti huvittaisi tehdä hommia (artikkelin kirjoitusta) mutta pystyn keskittymään korkeintaan 2 minuutiksi kerrallaan. Tää päivä menee näemmä nyt ihan pelastusarmeijalle mutta ei voi mitään. Toisaalta kaiketi sitä ihminen voi jonkun tällasen luuseripäivän pitää aina sillon tällön. Joka tapauksessa oon tullu tehneeksi kesäloman jälkeen joka viikko vähän ylimäärästä, vaikka oonkin koittanut nyt rajottaa työpäivien pituutta niin, että lähtisin kotiin viimestään puol kuus. Mutta taidan kuitenkin vääntäytyä konttorille huomenna, koska mua ihan oikeasti huvittaisi saada kirjotettua mutta kotona se ei näemmä nyt siis onnistu.

Toinen huomio:
Oon juonut kahvia 4-vuotiaasta lähtien. (Naapurin mummo ja pappa opetti salaa meijän vanhemmilta.) En juo mitenkään tolkuttomia määriä, mutta aamukahvin lisäksi kuitenkin pari kuppia. Kun oksu alko lentää pääsiäisen tienoilla, jäi syöminen ja juominen noin yleensäkin pois kuvioista, joten samalla jäi myös kahvi. Vaikka pahoinvointi sitten aikanaan lakkasi, niin kahvin haju jäi kuvottamaan. Nyt kesällä oon huomannut, että kahvilat onkin taas alkaneet haista aika hyviltä, ja välillä oon jopa harkinnut ostavani cappuccinon tai jonkun muun erikoiskahvin. Tätä harkintaa on nyt kestänyt jo pari kuukautta, mutta tänään kotona nyt sitten lounaan jälkeen katkesi kamelin selkä. Mun oli aivan pakko juoda kuppi kahvia. (Mun tapauksessa Nestle Red Cup -pikakahvia, koska en oo suodatinkahvin ystävä enkä jaksanut ruveta väsäilemään espressokeittimen kanssa, tosin ei meillä olis kai puruja ollutkaan, kun heitin pussinlopun menemään muutossa, kun oli ollut jo niin pitkään auki jääkaapissa.) Mutta siis join kupillisen tätä pikistä ja ah, miten ihanalta se maistuikaan. Ja mikä ihmeellisintä, piristyin aivan silmissä. Noh, kaiketi kofeiini tepsii, jos sitä ei oo kuukausiin mistään saanut. Aiemminhan se lähinnä piti yllä elintoimintoja, ei niinkään piristänyt. Mutta mikä omituisinta: Yks kappale hyperaktiivisia valaita löytyy nyt meikäläisen sisuksista! Tyyppi on potkinut yhtä soittoa jo kohta tunnin. Eli kaiketi kofeiini löysi sitten perille kohtuun asti...

En usko, että tästä alkoi mikään varsinainen kahvinjuonnin paluu, mutta ehkä silloin tällöin saatan juoda kupillisen. Ehkä sitten tyypin synnyttyä (pihtaan edelleen sen nimeä, kuten huomaatte) alan taas juoda enemmän - tai sitten en. En tiiä.

Tästä tähän.

EDIT (seuraavana aamuna): Ei muuten tämä pieni valas saa sitten enää kertaakaan kahvia ennen syntymäänsä. Aivan järjetöntä riehumista kesti yhteen soittoon noin 3 tuntia ja hyvin lyhyillä tauoilla iltaan saakka....ja yöhön. Yleensä herään pissahätään tai supistukseen mutta nyt heräsin ainakin 5 kertaa siihen, että joku pyrki ulos mun kyljestä. Ihanku se olis saanut spiidiä eikä kahvia, mutta kai kofeiini ensimmäistä kertaa elämässä on sitten suht. sama asia.

Ei kommentteja:

Blog Widget by LinkWithin