torstai 28. elokuuta 2008

Kofeiini-high (meillä molemmilla)

RV 28+1

Mulla tulee supistuksia niin paljon pitkin päivää, että pitäis kesken päivän päästä aina ojentamaan ittensä välillä jonnekin sänkyyn. Sen takia aattelin, että pidän nyt pari kotityöpäivää. Tässä uudessa kodissa en kotikonttorissa ookaan vielä työskennellyt, kun kerta nyt asutaan työpaikan lähellä (ovelta ovelle noin 25 min).

Ensimmäinen huomio:
Mun työteho tänään on pyöreä nolla. En näemmä pysty YHTÄÄN keskittymään täällä uudessa kodissa. Mua ihan oikeasti huvittaisi tehdä hommia (artikkelin kirjoitusta) mutta pystyn keskittymään korkeintaan 2 minuutiksi kerrallaan. Tää päivä menee näemmä nyt ihan pelastusarmeijalle mutta ei voi mitään. Toisaalta kaiketi sitä ihminen voi jonkun tällasen luuseripäivän pitää aina sillon tällön. Joka tapauksessa oon tullu tehneeksi kesäloman jälkeen joka viikko vähän ylimäärästä, vaikka oonkin koittanut nyt rajottaa työpäivien pituutta niin, että lähtisin kotiin viimestään puol kuus. Mutta taidan kuitenkin vääntäytyä konttorille huomenna, koska mua ihan oikeasti huvittaisi saada kirjotettua mutta kotona se ei näemmä nyt siis onnistu.

Toinen huomio:
Oon juonut kahvia 4-vuotiaasta lähtien. (Naapurin mummo ja pappa opetti salaa meijän vanhemmilta.) En juo mitenkään tolkuttomia määriä, mutta aamukahvin lisäksi kuitenkin pari kuppia. Kun oksu alko lentää pääsiäisen tienoilla, jäi syöminen ja juominen noin yleensäkin pois kuvioista, joten samalla jäi myös kahvi. Vaikka pahoinvointi sitten aikanaan lakkasi, niin kahvin haju jäi kuvottamaan. Nyt kesällä oon huomannut, että kahvilat onkin taas alkaneet haista aika hyviltä, ja välillä oon jopa harkinnut ostavani cappuccinon tai jonkun muun erikoiskahvin. Tätä harkintaa on nyt kestänyt jo pari kuukautta, mutta tänään kotona nyt sitten lounaan jälkeen katkesi kamelin selkä. Mun oli aivan pakko juoda kuppi kahvia. (Mun tapauksessa Nestle Red Cup -pikakahvia, koska en oo suodatinkahvin ystävä enkä jaksanut ruveta väsäilemään espressokeittimen kanssa, tosin ei meillä olis kai puruja ollutkaan, kun heitin pussinlopun menemään muutossa, kun oli ollut jo niin pitkään auki jääkaapissa.) Mutta siis join kupillisen tätä pikistä ja ah, miten ihanalta se maistuikaan. Ja mikä ihmeellisintä, piristyin aivan silmissä. Noh, kaiketi kofeiini tepsii, jos sitä ei oo kuukausiin mistään saanut. Aiemminhan se lähinnä piti yllä elintoimintoja, ei niinkään piristänyt. Mutta mikä omituisinta: Yks kappale hyperaktiivisia valaita löytyy nyt meikäläisen sisuksista! Tyyppi on potkinut yhtä soittoa jo kohta tunnin. Eli kaiketi kofeiini löysi sitten perille kohtuun asti...

En usko, että tästä alkoi mikään varsinainen kahvinjuonnin paluu, mutta ehkä silloin tällöin saatan juoda kupillisen. Ehkä sitten tyypin synnyttyä (pihtaan edelleen sen nimeä, kuten huomaatte) alan taas juoda enemmän - tai sitten en. En tiiä.

Tästä tähän.

EDIT (seuraavana aamuna): Ei muuten tämä pieni valas saa sitten enää kertaakaan kahvia ennen syntymäänsä. Aivan järjetöntä riehumista kesti yhteen soittoon noin 3 tuntia ja hyvin lyhyillä tauoilla iltaan saakka....ja yöhön. Yleensä herään pissahätään tai supistukseen mutta nyt heräsin ainakin 5 kertaa siihen, että joku pyrki ulos mun kyljestä. Ihanku se olis saanut spiidiä eikä kahvia, mutta kai kofeiini ensimmäistä kertaa elämässä on sitten suht. sama asia.

lauantai 23. elokuuta 2008

Vaunut, pinnasänky ja nukkuminen

RV 27+3

Käytiin tilaamassa vaunut! Miehen vanhemmat on luvanneet ostaa vaunut. He ovat oikein painottaneet, että hankitte sitte just sellaset kuin haluatte, että he haluavat nyt ostaa teille täydelliset vaunut. :) Vaunut onkin itse asiassa toinen meidän harvoista uutena hankittavista jutuista. Toinen on pinnasänky, joka päätettiin hommata Ikeasta (valkoisena, ei koivuna). Mutta takaisin siis vaunuihin. Eli koska meillä ei oo autoa eli näitä vaunuja ihan oikeasti meinataan lykkiä paljon, niin haluttiin kunnolliset jousitetut nelirenkaiset menopelit eikä mitään rimpuloita. Pitää pystyä siis ulkoilemaan hiekkateilläkin eikä pelkästään keskustan asfaltilla. Ja kokorajoitteita aiheutti luonnollisesti hissi. Ja valinta osui lopulta Teutonia Prestigeen. Väriksi valittiin yksivärinen ruskea (värikartan "Fashion-väri 3320"). Toiminnoista vielä, että kääntöaisaa pidimme oleellisena jo senkin vuoksi, että se mahdollistaa vaunujen änkeämisen hissiin, mutta onhan se muutenkin kätevä. Ja jarrut on sitten myös molemmilla puolilla eli aina jalan ulottuvilla aisan suunnasta riippumatta. Renkaiksi otettiin puhkeamattomat kennopyörät, kun olivat kuitenkin nekin aika pehmeät ja joustavat.

Hintaa vaunuilla on ihan perkeleesti. Ois kiva tietää, että paljonko näissä on oikein ilmaa, kun kaikki vaunut ovat musta ihan sikakalliita merkistä ja mallista riippumatta. Ja näiden meidän vaunujen hinnaksi tuli siis 805 euroa... Sisältää rungon, istuinosan ja pehmeän kantokassin. Mutta tulivatpa nyt hankittua.

***

Nukkumisesta muutama sana. Koska tää mun "lisäpallo" on todellakin aivan keskellä, eli sivuilla on "tyhjää", on kyljellä nukkuminen aika epämiellyttävää, kun maha ikään kuin repsottaa sivullepäin. Niinpä oon jo muutaman viikon nukkunut niin, että mulla on kyljellä ollessa mahan ja patjan välissä muotoon möyhitty höyhentyyny, jolloin maha tavallaan lepää tyynyn päällä eikä roiku patjalla. Tässä asennossa nukun yllättävän hyvin, koska herään pissalle yleensä tismalleen samasta asennosta, kuin mihin olin vääntäytynyt nukkumaan mennessä. Pissalla käyn keskimäärin 3 kertaa yössä, mikä on aika hanurista, koska ei tuu kovin monta tuntia yhteenpötköön sitte nukuttua. Selällään en pysty nukkumaan, koska silloin jalat puutuu (maha painaa kai jotain suonia nivusissa tai jotain vastaavaa). Selällään myös tulee enemmän supistuksia kuin kyljellään.

Yks öinen vitsaus on jalkakrampit. Lähes joka yö herään ihan hervottomaan kramppiin jossain päin ketaraa, ja yleensä sitä ei saa pois ilman, että nousee sängystä ja kävelee ja tekee jotain vastaliikettä. Oon kyllä vetäny vitamiineja ja hivenaineita, eli mitään magnesiuminpuutosta tai vastaavaa ei pitäis olla. Kai nää krampitkin siis kuuluu pakettiin.

Iltaisin laulan lapselle (me ei sanota sitä enää muuten Maukaksi vaan kutsutaan sillä nimellä, joka sille sitten annetaan) aina sitä samaa Nalleluppakorvatunnaria, koska toivon, että se sitten tunnistais sen syntymänkin jälkeen. Välillä Mieskin yhtyy lauluun, jolloin laulusta tulee pakosta hieman kaksiääninen, hehe... (Jostain mystisestä syystä mies alottaa aina tasan terssiä ylempää kuin tarkoitus, mutta loppuosa sitten menee miten sattuu.) Ja aamulla huutelen mahaan huomenia aina vakiosanoilla ja -sävelellä.

Aamuisin muuten vauva (eikö kukaan nyt ihan oikeesti osaa tulkita sitä ultrakuvaa ja arvata sukupuolta??) hilluu aina kuin viimestä päivää. Tekee jotain valasmuljahduksia, värisee, potkii ja riehuu. Monesti maha saattaa olla kyljellään nukkumisen jäljiltä myös ihan vinossa, mikä näyttää suht. omituiselta. Mutta koska heräämistä seuraa aina setti noita massiivimuljahduksia, niin mahan muoto normalisoituu kyllä nopeasti.

Tällaista tällä kertaa. Voi että mää ootan, että me ollaan molemmat samalla puolella mun mahanahkaa!!!

keskiviikko 20. elokuuta 2008

Neuvolakuulumiset

RV 27+0

Tänään oli eka neuvola uudessa neuvolassa. Tampereella neuvola oli erillinen paikka, jossa oli vain äitejä ja vauvoja. Helsingissä ainakin tämä meidän neuvola on samassa rakennuksessa kuin terveysasema, joten samalla käytävällä on räkiviä mummoja, hammaspotilaita, äitejä ja uunituoreita vauvoja. Jo etukäteen jotenkin vähän hirvittää, että meidänkin pieni pitää sitten jossain vaiheessa tuoda tuonne basillikäytävälle...

Mutta siis, tämä uusi terkkari oli todellinen neuvolantäti sanan kaikissa merkityksissä. Oikein semmonen emohahmo, todella sympaattisen oloinen ja mukava. Samalla oli myös normilääkäritarkastus, joka osui sille samalle ukkelille, joka paria viikkoa aiemmin rankoi mun kohdunkaulaa ja vakuutti sen olevan kunnossa. Ja niin se oli tänäänkin onneksi, vaikka suppareita tulee edelleen hullunlailla ja astetta kipeämpinä kuin ennen.

Hemoglobiini oli 128, verenpaine 115/78 eli molemmat aika tarkkaan samoissa lukemissa kuin ennenkin. Purkkiin (sormille) ei tarvinnut tällä kertaa pissata, kun sen ylimääräisen kohdunkaulatsekkauksen yhteydessä olin saanut labralähetteen piilevän virtsatietulehduksen varalta (jota ei siis ollut) ja silloin oli ollut pissa puhdasta entiseen tyyliin. Kohdun korkeus oli 24 cm eli normikäyrillä ja sydän sykki menemään taas jotain sataaviittäkymppiä. Olin muuten niin ylpeä Maukasta, kun se potkas niin tarmolla sitä doppleria. :) Se on niin reipas ja ihana!!

Paino oli luonnollisesti kasvussa eli painan nyt 78,6 kg!!!! Viikottainen nousu oli 650 g. Oon lukenu jostain että 500 g olis "normaali" painonnousu. Vähän tästä kyselin neuvolantätiltä, joka sanoi, että kaikki tollaset ns. "normaalit" on ihan hanurista. Että kun mulla on nyt noussut paino raskauden alusta 6,5 kg ja ollaan jo 27 viikossa, niin se on ihan ok. Vois olla kuulemma enemmän tai vähemmän ja silti olis ok. Miehen kanssa oon tästä painojutusta puhunut, mutta Mies on painottanut sitä, että kun mussa ei näy missään muualla mitään lisämassaa kuin mahassa, niin ei kai siinä pitäis mitään olla. Reidet ja posket esim. ihan samoissa mitoissa kuin ennenkin, eli mitään ylimäärästä läskiä ei oo tähän mennessä kertynyt.

Noh, kai sitä kuitenkin vertaa omia lukemiaan kaikkiin ns. ohjelukemiin ihan väkisellä. Mutta koitan nyt rauhottua, vaikka menikin yli sen puolen kilon "normaalin".

Musta tosiaan ei takaapäin näy yhtään mitään, ja maha tulee suoraan eteenpäin, eli myöskään sivuilla ei oo mitään uutta massaa. Koska maha on niin tällainen kiinteä puolipallo, niin Mies on ruvennut käyttämään siitä nimitystä "lisäpallo". Kun mm. iltaisin laitan Weledan mahaöljyä mahanahkalle (sain tätä yhdeltä kaverilta, jolta oli jäänyt sitä omasta raskaudesta), jotta ei tulis raskausarpia (joita ei onneksi oo ainakaan vielä tullut), niin kyseessä on "lisäpallon öljyäminen". :D

Mutta joo, eipä muuta. Ai niin paitsi että samalla saatiin neuvolasta ajat valmennuksiin, joita on 3 kertaa. Täällä on joku sellanen systeemi, että ryhmä kokoontuu ekan kerran jo raskauden puolivälissä, joten se kerta meiltä on nyt sitten jäänyt välistä, kun oltiin vielä Tampereella. Mutta ehkäpä kaikki oleellinen meille vielä valkenee näillä tulevalla kolmella kerrallakin.

Morjens!

keskiviikko 13. elokuuta 2008

3D-ultra!!!

RV 26+0

Käytiin Femedassa 3D-ultrassa ja ultraajana oli Bruno Cacciatore, josta oltiin saatu hyviä suosituksia. Kela-korvauksen jälkeen hintaa jäi tälle reissulle 165 euroa eli ihan halpaa ei ollut mutta joka sentin arvoista kyllä. Kaikki rakenteen katottiin läpi ja mitat ja muut. Ja kerrankin myös äidillä oli hienot näköalat ruutuun, koska seinällä oli iso litteä telkka, joten ei tarvinnut koittaa venyttää päätä oikealle varsinaisen ultralaitteen pikku ruudun suuntaan.

Ja heti kättelyssä, kun pieni nassu välähti taululle, näin, että Miehen ylähuulestahan on Maukalla ihan täydellinen kopio! :) Ei ole siis pitsalähetin lapsi ei. Mittausten mukaan jalat olivat jälleen lähes pari viikkoa pitemmät kuin muu ruumis, joten pitkäjalkainen tyyppi on siis tulossa. Lääkäri sai painoarvioksi 1093 g, joka oli yläkäyrällä mutta samoin olivat kaikki mitatkin, eli kuulemma pitkä lapsi on tulossa. Jos menee laskettuun aikaan saakka, niin syntymäpainoarvio olisi 4200 g, mutta lääkäri oli kyllä sitä mieltä, että voi hyvin syntyä aiemmin. Ja kun liikkeitähän tuntuu niin, että välillä oon ihan varma, että tulee nahan läpi, niin kuulemma myös liikkeet saattavat ärsyttää kohtua pullauttamaan kaverin pihalle vähän aiemmin. Mutta tietysti kaikki on spekulaatiota, eli vasta, kun on syntynyt, tiedetään, tuliko etuajassa vai ei.Kerrottiin, että halutaan tietää sukupuoli. Ja sitten meille välaytettiinkin tällainen kuva esiin ja kysyttiin, että kumpi siinä siis on. No kumpi on? Kuka näkee? :)Saatiin mukaan DVD-levyllä video, johon oli tallentunut koko ultratutkimus juuri sellaisena kuin mekin sen taululta näimme. Ja lisäksi vielä saatiin 15 still-kuvaa, joista tässä siis kolme. Kyllähän tämä aika viihtellistä puuhaa on ja siitä osataan rahastaa, mutta toisaalta oli aivan ihanaa nähdä omasta lapsesta noin selkeitä kuvia. Ja tietysti oli taas huojentavaa kuulla, että kaikki on kondiksessa. Ja toisaalta on varmaan lapsesta itsestäänkin vanhempana hienoa nähdä itsestään kuvia, kun on ollut vielä mahassa. Ainakin musta olis todella hienoa, jos musta ittestäni olis tuollasta samanlaista kuvamateriaalia olemassa.

Meikä on jo ihan rakastunut tähän meijän lapseen. Se on jo aivan perheenjäsen ja asuu meillä kotona, tosin toistaiseksi vielä meikän sisällä. Mutta aivan ihana se kyllä on. Aivan ihana.

tiistai 12. elokuuta 2008

Uusimmat kuulumiset

RV 25+6

Muutto vei näemmä yllättävän paljon aikaa ja voimia, enkä oo kerinnyt tänne paljon mitään postailla. Kaikki näyttää etenevän ihan hyvin, maha ja Maukka kasvavat. :) Muutamasta jutusta pitää nyt kuitenkin kirjottaa:

Supistukset
Niitä on ruvennut tulemaan IHAN SIKANA. 20 - 30 päivässä on ihan normaali setti. Niitä tulee myös levossa. Viikko sitten sunnuntaina makasin päivällä tunnin sängyssä ja laskin, että tuli 6 supistusta, vaikka en tehnyt yhtään mitään. Ja pari kertaa yössä herään niihin, joten eivät ne mitään ihan kivuttomia ole. Viime viikolla soitin sitten neuvolaan, koska olihan mulle sanottu, että jos ne pahenee, niin soita. Sieltä sainkin lääkäriajan reilun tunnin päähän, koska "tämä pitää kyllä tarkistaa vielä tänään". Ja tadaa, kohdunkaulalla ei ollut tapahtunut yhtään mitään. Ihan oli kiinteä ja "pituuttakin ensisynnyttäjälle ihan mukavasti". (Toi kohdunkaulan ronkkiminen oli yks epämiellyttävimmistä jutuista pitkään aikaan. Tunne oli kutakuinkin sama, kuin jos lääkäri olis vetänyt sellaset puutarhassa käytettävät näppylähanskat käteen ja runtannut sisään...) Eli aika jännää, että supistusten määrä tai laatu ei suinkaan suoraan indikoi yhtään mitään. Kälylläni (tai natollani tarkemmin) oli ollut aivan kivuttomia suppareita, ja 25 viikon rutiinilääkärissä huomattiin, että koko setti on ihan pehmeää ja jopa vähän auki! Ja loppuaika hänelle menikin sitten sängyssä maaten. Mutta ihanaa siis, että Maukalle ovat ovet vielä tiiviisti kiinni, niin ei tartte panikoida näistä suppareista. Ja ensi viikollahan mulla onkin sitten neuvola ja lääkäri muutenkin.

Itkeminen
Ensin oli se partiolaisitku. Sitten tuli itkee tähtien kanssa -episodi. Vähän aikaa sitten rupesin itkemään, kun näin sambakarnevaalikulkueen... Ja pari päivää sitten, kun näin ambulanssin hälytysajossa. Että näin. Miehestä tää mun spontaani itkeminen on ihan ratkiriemukasta. Tosin mua rupeaa kyllä itteänikin aina naurattamaan heti sen jälkeen, kun on alkanut itkettämään, joten kaipa sitä mun itkunaurukakomista on ihan hauska kattoa. :D

Paluu töihin
...tuntuu selässä ja arsessa. Mulla on aivan sikakipee selkä sekä häntäluu sekä oikean pakaran yläpuolella joku hermo sekä satunnaisesti myös keskellä vasenta pakaraa joku pistävä kohta. Kaikki istuma-asennot on huonoja noin 15 minuutin istumisen jälkeen. Kohta pitää varmaan nostaa työpöytää (meillä on sellaset napista nousevat ja laskevat superpöydät) ja alkaa tehä hommia seisaaltaan.

Ja ai niin, tuore mahakuva taas:Hillun nykyisin kotona lähinnä noissa kuvassa näkyvissä natoltani saamissa mammajumppahousuissa, koska ne on niiiiiin miellyttävät. Kuvaa varten kerin jumppahousujen etupaneelin alas, jotta maha näkyy, mutta normaalitilassa noi housut yltää itse asiassa melkein tisseihin. :)

Tästä tähän.

sunnuntai 3. elokuuta 2008

Tuoretta mahakuvaa pukkaa

RV 24+4

Ja tässäpä taas viralliset uudet mahakuvat. Se kasvaa! Se kasvaa!

Blog Widget by LinkWithin