lauantai 19. heinäkuuta 2008

Maukan laulu

RV 22+2

Maukkahan on jo jonkin aikaa kuullut sinne mahaan, joten on aina välillä soiteltu sille Mozartia. Ja tuleehan siinä samalla ittellekin ihana rentoutumishetki, kun makaa sohvalla ja pistää jonkun sinfonian tai pianokonserton soimaan.

Tällä viikolla rupesin myös illalla lauleskelemaan sille, kun aattelin, että jos sitten vaikka joku mun laulu vois rauhottaa Maukkaa syntymän jälkeenkin. Koitin miettiä pääni puhki lauluja, joita ylipäätään enää osaan, ja nyt parin illan lauleskelemisella näyttää siltä, että muistan lähinnä lastenohjelmien tunnareita:
"Hyyvää yötää piltit, nalle silmät suulkee...lapsoooosista näkee nalle, monta, unta."
"Nukkuumatti, nukkuumatti mmm mmmm, da da daaa daaa, heittää uuniihiekkaa..."
Kuten huomaatte, en todellakaan muista kaikki sanoja, vaikka sävel soikin kirkkaana päässä... :)

Nyt muutaman illan laulamisella kuitenkin Maukan omaksi lauluksi on vakiintunut seuraava luppakorvamuunnelma:
"Ooleen pienii Maukka vain - pullea. Koorvaansaakiin lerpuuttaa.
Ooleen pienii Maukka vain - pyöreä. Lapset muua - rakastaa!"

Mies jostain syystä rakastaa tätä "Maukan omaa laulua" ja pyytää että hoilaan sitä pitkin iltaa. No toivottavasti myös Maukka itse siitä pitää. Oishan se tietty vähän ankeeta, jos Maukan ekat sanat olisivat esim. "Äiti sun laulut on ihan karmeita!" :D

****

Ihan toista asiaa vielä eli supistusjuttua. Mulla tulee niitä supistuksia (olisivatko nyt sitten niitä kuuluisia Braxton-Hicks-supistuksia?) monta kertaa päivässä. Käytännössä mitään vähänkään rasittavaa (esim. kävely ylämäkeen tai portaissa) ei voi tehdä ilman, että alkaa supistamaan. Tänään supisteli ruokapöydässä istuessakin, joten makoilin melkein puolikkaan päivän (ja kuuntelin Mozartia Maukan kanssa). Joka paikassa lukee, että kivuttomat harjoitussupistukset kuuluu asiaan. Mutta ei nää kyllä ihan kivuttomia musta oo. Tuntuu oikeestaan samalta kuin, jos vaikka pohje kramppaa kunnolla, niin eihän se ainoastaan kovetu se lihas, vaan siihen sattuu kuitenkin sen verran, että on pakottava tarve saada se pohje venymään vastakkaiseen suuntaan, jotta kramppi aukeaisi. Tota kohtua taas ei voi venyttää "vastakkaiseen suuntaan" vaikka kuinka vääntelehtisin. Niin en nyt sanois, että nää siis mitään täysin kivuttomia on. Tuntuu lähinnä ikävältä suonenvedolta mahan sisällä.

Maanantaina on neuvola, joten aateltiin, että kysellään siellä sitte tästä. Kaiketi kohta pitäis olla myös sen toisen lääkärintarkastuksen, ja silloinhan se vissiin taas vilkuilee tota kohdunsuuta. Kaiketi näistä suppareista ei oo mitään haittaa niin kauan, kun kohdunsuu pysyy kiinni eikä ennenaikasesti pehmene.

Maanantain neuvolassa on muuten sijaisen sijainen eli jo kolmas terkka/kätilö mun neuvolareissuilla. Ja seuraavaksi vaihtuu taas, kun siirryn Helsingin neuvolapalveluiden käyttäjäksi. Muutamme siis vielä heinäkuun aikana. Näillä näkymin synnytyspaikaksi tulee sitten Naistenklinikka, joka lienee ihan kelpo paikka synnyttää. Ainakin se on lähellä, kun me muutetaan Töölöön.

Ei kommentteja:

Blog Widget by LinkWithin