torstai 24. heinäkuuta 2008

Uusi mahakuva!

RV 23+1

Tässäpä uusi virallinen mahakuva:
Kuva on vähän huonolaatuinen, kun otin sen vessan (likasen) peilin kautta. Mutta huomatkaa, että se kasvaa siis sittenkin!!!! :)

tiistai 22. heinäkuuta 2008

Neuvolakuulumiset

RV 22+6

Eilen maanantaina oli neuvola. Eipä siellä mitään ihmeitä tapahtunut, kun samat jutut tehtiin kuin ennenkin. Ainoa uutuus oli se, että nyt pystyttiin kohdun pohjan korkeus mittaamaan ekan kerran. Mieskin sai tunnustella, että missä se kohdun yläreuna oikein on. Korkeudeksi saatiin 19,5 cm, joka oli tismalleen keskikäyrän päällä.

Pissa oli taas puhdasta, hemoglobiini tippunut vähän (123) ja samoin alapaine (115/73). Paino sentään oli vihdoin noussut. Viis viikkoa sittenhän saavutin vasta lähtöpainon, mutta nyt olikin sitten tullut 682 grammaa viikossa! Noh, toivottavasti ei tuu ihan tota tahtia jatkossa. Pakko kyllä myöntää, että nyt lomalla on suklaa maistunut (oon täysin koukussa Fazer Marianne Crisp -levyihin...) ja samoin voi, jota menee helposti isohko köntti uusien perunoitten kanssa. No pistän ton nyt lomaherkuttelun piikkiin. Mitä muutakaan voi tehdä, kun on tällaset koiranilmat, ettei tunnu kesältä ollenkaan?!

Maukan sydän napsutteli menemään 155 tahtiin, tosin välillä kävi yli 160:nkin. Maukka protestoi dopplerin painalluksia ja potki takaisin. :) Olin ihan onnessani, kun se oli niin ponteva.

Neuvolan täti kertoi myös, että jos Maukka syntyisi nyt, niin noin 15 % mahdollisuus olisi, että se jäisi henkiin. Olin jotain lukuja jossain vaiheessa netistä katellutkin, ja kaiketi 25 viikkoa on jonkinlainen ”raja”, jonka jälkeen jo lähes kaikki jäävät henkiin (vammoja voi tietysti tulla). Onko jollain muuten jotain kunnon lähdettä sille, että kuinka monta prossaa jää henkiin milläkin viikolla syntyneistä?

Tähän aiheeseen liittyen vielä supistusasiaa. Terkka sanoi aika pontevasti, että jos alkaa tulla yhtään enempää niitä kivuliaita supistuksia, niin soitto sitten neuvolaan saman tien. Mulla on aina välillä ollut päiviä, jolloin on tullut useampikin sellainen supistus, että ihan sattuu. Mutta toisaalta paljon myös täysin kivuttomia, ja on myös päiviä, jolloin ei tule kuin ehkä yks kivuton eikä muuta. Mies pitää kyllä kovaa jöötä sen suhteen, etten nostele mitään raskasta enkä muutenkaan riehu. Meillä on muutto muutaman päivän päästä lauantaina, joten aika ärsyttävää tää pakkaaminen, kun ei voi pakattuja laatikoita mihinkään nostaa. Mutta joo, tietty tajuan tän asian vakavuuden enkä halua turhaa Maukkaa mitenkään ulos sieltä hätistellä. :)

Nyt siis takasin pakkaamaan!

lauantai 19. heinäkuuta 2008

Maukan laulu

RV 22+2

Maukkahan on jo jonkin aikaa kuullut sinne mahaan, joten on aina välillä soiteltu sille Mozartia. Ja tuleehan siinä samalla ittellekin ihana rentoutumishetki, kun makaa sohvalla ja pistää jonkun sinfonian tai pianokonserton soimaan.

Tällä viikolla rupesin myös illalla lauleskelemaan sille, kun aattelin, että jos sitten vaikka joku mun laulu vois rauhottaa Maukkaa syntymän jälkeenkin. Koitin miettiä pääni puhki lauluja, joita ylipäätään enää osaan, ja nyt parin illan lauleskelemisella näyttää siltä, että muistan lähinnä lastenohjelmien tunnareita:
"Hyyvää yötää piltit, nalle silmät suulkee...lapsoooosista näkee nalle, monta, unta."
"Nukkuumatti, nukkuumatti mmm mmmm, da da daaa daaa, heittää uuniihiekkaa..."
Kuten huomaatte, en todellakaan muista kaikki sanoja, vaikka sävel soikin kirkkaana päässä... :)

Nyt muutaman illan laulamisella kuitenkin Maukan omaksi lauluksi on vakiintunut seuraava luppakorvamuunnelma:
"Ooleen pienii Maukka vain - pullea. Koorvaansaakiin lerpuuttaa.
Ooleen pienii Maukka vain - pyöreä. Lapset muua - rakastaa!"

Mies jostain syystä rakastaa tätä "Maukan omaa laulua" ja pyytää että hoilaan sitä pitkin iltaa. No toivottavasti myös Maukka itse siitä pitää. Oishan se tietty vähän ankeeta, jos Maukan ekat sanat olisivat esim. "Äiti sun laulut on ihan karmeita!" :D

****

Ihan toista asiaa vielä eli supistusjuttua. Mulla tulee niitä supistuksia (olisivatko nyt sitten niitä kuuluisia Braxton-Hicks-supistuksia?) monta kertaa päivässä. Käytännössä mitään vähänkään rasittavaa (esim. kävely ylämäkeen tai portaissa) ei voi tehdä ilman, että alkaa supistamaan. Tänään supisteli ruokapöydässä istuessakin, joten makoilin melkein puolikkaan päivän (ja kuuntelin Mozartia Maukan kanssa). Joka paikassa lukee, että kivuttomat harjoitussupistukset kuuluu asiaan. Mutta ei nää kyllä ihan kivuttomia musta oo. Tuntuu oikeestaan samalta kuin, jos vaikka pohje kramppaa kunnolla, niin eihän se ainoastaan kovetu se lihas, vaan siihen sattuu kuitenkin sen verran, että on pakottava tarve saada se pohje venymään vastakkaiseen suuntaan, jotta kramppi aukeaisi. Tota kohtua taas ei voi venyttää "vastakkaiseen suuntaan" vaikka kuinka vääntelehtisin. Niin en nyt sanois, että nää siis mitään täysin kivuttomia on. Tuntuu lähinnä ikävältä suonenvedolta mahan sisällä.

Maanantaina on neuvola, joten aateltiin, että kysellään siellä sitte tästä. Kaiketi kohta pitäis olla myös sen toisen lääkärintarkastuksen, ja silloinhan se vissiin taas vilkuilee tota kohdunsuuta. Kaiketi näistä suppareista ei oo mitään haittaa niin kauan, kun kohdunsuu pysyy kiinni eikä ennenaikasesti pehmene.

Maanantain neuvolassa on muuten sijaisen sijainen eli jo kolmas terkka/kätilö mun neuvolareissuilla. Ja seuraavaksi vaihtuu taas, kun siirryn Helsingin neuvolapalveluiden käyttäjäksi. Muutamme siis vielä heinäkuun aikana. Näillä näkymin synnytyspaikaksi tulee sitten Naistenklinikka, joka lienee ihan kelpo paikka synnyttää. Ainakin se on lähellä, kun me muutetaan Töölöön.

tiistai 8. heinäkuuta 2008

Stowfordin autuus

RV 20+6

Tulin Ouluun äitini luokse pariksi päiväksi. Teinkin oikein varsinaisen ekoteon eli lämmitin aamupäivällä sähkösaunan ihan pelkästään itseäni varten. Pääsen niin harvoin saunaan, että päätin nauttia mahdollisuudesta, joka nyt aukeni. Ja ah, mitä onnea oli maata lauteilla ja juoda jääkylmää low alcohol -Stowfordia!

Toi 0,5-prossanen Stowford (joka oli muuten pari kuukautta sitten vielä 1-prossanen) on parasta, mitä alkoholia karttava ihminen voi saada juodakseen. Se on oikeasti melkein yhtä hyvää kuin tavallinen Stowford. Voisin aivan helposti kiskoa tota alkoholillisen siidun sijaan silloinkin, kun en oo raskaana. Toi LA-Stowford voittaa maussa monet normaalit alkoholilliset siidut esim. kaikki Kopparbergit, Upciderit, Rekorderligit ja Golden Capit. Fizzeistä voitolle jää vaan perinteinen dry Fizz.

Muista Alkon alkottomista tuotteista olen testannut nämä:
Inglenook St. Regis Chardonnay (vähän omituinen ja teollinen sivumaku)
Ebony Vale Chardonnay (itse asiassa aika hyvä, jopa ruokaviininä menee)
Schloss Boosenburg Mousseux (todella hyvä, suurin osa edes vähän päihtyneistä ihmisistä ei tietäisi juovansa alkoholitonta kuoharia eikä suuri osa selvistäkään ihmisistä)

Stowfordin kuten näitten muittenkin ongelma on se, että niitä varten pitää mennä Alkoon asti. Alkoholittomista marketeissa myytävistä siiduista oon kokeillu muutamaa perinteistä merkkiä (Golden Cap jne.) ja ne on kaikki aivan karseita sokeriliemiä. Mieluummin juon vissyä.

Mutta ah, tuota Stowfordiahan voisi vetää vaikka neljä, ja silloinkin pääsis vasta puolikkaaseen ravintola-annokseen. Tosin siis en oo koskaan juonut niitä kahta enempää, koska ei makeaa mahan täydeltä. :)

maanantai 7. heinäkuuta 2008

Maha kasvaa ja karvottuu

RV 20+5

Maha on vihdoin lähtenyt vähän kasvamaan ja näytän jo enemmän siltä, että oon ihan oikeasti raskaana. Tässä kuvat sunnuntailta eli RV:ltä 20+4:
Otin nyt sitten ihastuttavan lähikuvan myös mun mahan karvoituksesta: How lovely is that? :) Onneks ei sentään oo mustaa karvaa.
Ja ai niin navasta vielä sen verran, että sen keskikohta on muuttunut omituisen pehmoiseksi ja vähän ulkonevaksi. Joko se napa sieltä muka kohta pullahtaa?! Ja inhottavasti yskiessä napaan sattuu ja nipistelee. Tuntuu lähinnä siltä, että millä tahansa yskäsyllä koko napa repeää! Tuli mieleen, että koska sappirakkoleikkauksen jäljiltä navassa on arpi, niin sen alla tietty voi olla jotain kiinnikkeitä, joiden on pakko repeillä jossain vaiheessa. Ainakin kyljemmässä olleet tähystysreiät nipistelivät aiemmin luultavasti samasta syystä. Tosin kyljessä nipistely ei ollu niin ällöä kuin navassa. Napa kun ainakin mulle on jotenkin yksityinen ja herkkä paikka. Sen sorkkiminenkin tuntuu siltä kuin kaivaisi omaa suolistoa tai sinnepäin. Hitusen ällöttää ajatus, että se sieltä pullahtaa esiin, ja varsinkin se, että sitä ennen arven mahdollisten kiinnikkeiden pitää jotenkin revetä...yök.

Edessä syksymmällä

RV 20+5

Sain Sinirastaan blogissa kunniakirjan.

Jihuu! Kukaan ei ikinä oo vielä listannu tätä blogia mihinkään hyvien listaan! :) Samasta listasta bongasin Project Maman. Sieltä taas bongasin aivan mahetsun tekstinpätkän, jolle nauroin täällä ihan vedet silmissä tikahtumispisteeseen saakka. Syksyllä vissiin sitten edessä samat tunnelmat. Maukastakin oli vissiin aika hauska teksti, koska rupesi monottelemaan.

EDIT: Myös tämä teksti sai meikältä melkein hapen loppumaan, kun nauroin niin paljon. :D

EDIT 2: Ja tämäkin nauratti tikahtumispisteeseen. :D

EDIT 3 (seuraavana päivänä): Oon lukenu tota Mamaa nyt alusta loppuun ja se on ihan huippu! Vielä heinäkuun tekstit lukematta.

perjantai 4. heinäkuuta 2008

Vaatehulluus

RV 20+2

En saa ostaa vauvanvaatteita. En saa ostaa vauvanvaatteita.
En saa ostaa vauvanvaatteita. En saa ostaa vauvanvaatteita.
En saa ostaa vauvanvaatteita. En saa ostaa vauvanvaatteita.
En saa ostaa vauvanvaatteita. En saa ostaa vauvanvaatteita.
En saa ostaa vauvanvaatteita. En saa ostaa vauvanvaatteita.
En saa ostaa vauvanvaatteita. En saa ostaa vauvanvaatteita.

Eli sain tosiaan viikko sitten yhdeltä ystävältä kassillisen about 56-senttisiä vaatteita. Ja eräästä toisesta perheestä on myös tulossa joku laatikko. Ja sitten on tulossa vielä se vauvapakkaus Kelastakin. Eli ei MITÄÄÄÄÄÄN järkeä ostella jotain pikkaraisia vaatteita, joita Maukka kerkiää pitämään ehkä 3 viikkoa. Mutta ne on vaan niin sulosia!!! Oon laittanu ittelleni ehdon, että jos ostan jotain, sen pitää olla vähintään 62-senttinen, jotta on ees teoreettisia mahdollisuuksia, että Maukka kerkiää niitä käyttää. Jos Maukasta tulee pitkä (johon jalat ehkä viittaa plus meidän omat pituudet), niin se ehkä jo syntyessään on yli 50-senttinen, joten 56-senttiset jää lähes heti pieniksi.

Mutta mitä voi tehdä, kun löytyy esim. tällasia ihania värikkäitä vaatteita??? Kerrankin jotain kunnon värejä eikä mitään vaaleita laimeuksia. Ja sieltä löyty yks siilipukukin... Oon aivan heikkona siileihin (ja poroihin ja hirviin ja norppiin), joten olis aivan ihanaa pukea Maukalle jotain siilivaatteita. Tänään harhauduin Henkkamaukasta ostamaan yhden siilikuosisen bodyn, mutta perustelin sen tarpeen sillä, että kaikki mun bodyt on pään yli puettavia ja tää on sellasta kietasunepparimallia. Ja ostin myös yhden ruskeat housut (tai lähinnä sukkahousun näköiset). Siilien lisäksi mulla on himo pukea Maukka pelkkiin ruskeisiin tai ruskearaidallisiin tai ruskeapallokkaisiin vaatteisiin.

Mutta mää siis EN SAA ostaa nyt mitään varsinkaan ennen kuin saadaan se toinen lahjotuserä. Meillä on siinä vaiheessa kuitenkin jo neljän eri lapsen vanhoja vaatteita, joten pitäis yhdelle Maukalle riittää.

Muttaku muttaku muttaku muttaku ne on vaan niin ihania!!

PS. Terveisiä Maukalta, joka taas potkii ja vaatii lisää tilaa, kun kyyhötän tässä tietokoneella.
Blog Widget by LinkWithin