maanantai 23. kesäkuuta 2008

Möyrintää ja karvoja

RV 18+5

Juhannusviikolla Maukka aloitti päivittäiset möyrinnät. Tai kaiketi se tähänkin asti on joka päivä liikkunut, mutta nyt liikkeet on alkaneet tuntua oikein kunnolla. Pitkin päivääkin tulee aina jotain "iskuja". Erityisesti, jos kyyhöttää jotenkin lytyssä tietokoneen ääressä ja housut jotenkin vähän painaa alavatsaan, niin Maukka sieltä potkii takasin, että liian ahasta! :)

Mahakarvat sen kun jatkavat kasvuaan... Mutta eilen Mies bongasi jossain vastavalossa karvaa myös mun poskista!!! Kuulemma ihan selkeetä untuvakarvoitusta on leukapielissä. Aivan mahtavaa. Saisi mun puolesta maha kasvattaa vaikka paksun turkin, kunhan ei poskiin tulis enempää. Se oikeestaan näyttää sellaselta anorektikoiden untuvalta, eli ei onneksi sentään miltään varsinaiselta parrankasvulta. Mutta joo, tarkkaillaan tilannetta.

Ja sitte vielä sellanen juttu, että eilisaamuna eli sunnuntaina herättyäni hapuilin mahaa, mutta se olikin ihan kivikova pallo! Ylämaha ja sivut oli aivan lommolla ja siinä navan alapuolella oli aivan kivinen kova pallo. Säikähdin vähän, kunnes tajusin, että tää on varmaan nyt sellanen harjoitussupistus. Ihan kivuton oli, mutta aika järkyn tuntunen se maha. Piti herättää Mieskin kokeilemaan. Meniköhän Maukka ihan lyttyyn?

On mulla aiemminkin ollut jo jotain harkkasupparin tapaisia (kaiketi), kun varsinkin, jos tulee jotain ponnistusta, esim. polkee pyörällä ylämäkeen tai kävelee portaat, niin alamahassa alkaa kiristää ja vihloa. Mutta toi aamuinen spontaani "kivettyminen" oli kyllä omaa luokkaansa. Harkkasupistukset on kaiketi ihan normaaleja, mutta tarkkaaillaan nyt kuitenkin tilannetta. Äidilläni tuli mun pikkuveljestä sairaalaan asti vieneitä supistuksia jo 5 kk ennen laskettua aikaa, ja siitä lähtien äiti olikin sitten saikulla veljen syntymään asti. Ite en tietenkään muista tästä mitään, koska olin alle 1-vuotias, mutta näin on kerrottu. Voi tietty olla, että koska me synnyttiin niin peräkkäin (eroa 1 v 3 kk), niin senkin vuoksi kohtu oli supistusherkempi. Tai näin ainakin oon jostain lukenut, että tolla voi olla jotain vaikutusta. Kun mua (esikoista) ootettiin, niin minähän en meinannut taas syntyä millään, vaan 12 päivää yliaikaisena oli käynnistetty.

Mutta joo, eipä muuta. Viikon päästä maanantaina 30.6. on rakenneultra, enkä millään malta oottaa, että nään taas Maukan! Ja silloin varmaan jo selviää myös se, onko kyseessä Maukka-perusjätkä vai -perusmimmi. Puhuttiin jo, että jos on tyttö, niin täytyy vaihtaa sitten tota kutsumanimeä... :) Pari yötä sitten näinkin itse asiassa unta, että syntyi vaaleatukkainen ja ruskeasilmäinen tyttö (joka oli aivan ihana, ylläri).

Maukan olemassaolo on kyllä viime päivinä konkretisoitunut taas enemmän, kun niitä liikkeitä tuntee. Mies on jo ihan täpinöissään, että milloin ne potkut tuntuu mahan päälipuolelta. Me mennään yleensä aika eri aikaan nukkumaan, joten Mies tulee sanomaan mulle hyvää yötä sänkyyn. Nykyisin se myös tunkee päänsä peiton alle ja sanoo myös Maukalle mahan läpi hyvää yötä. Hihii. :D

Lopuksi vielä "virallinen mahakuva" RV 17+4:

Ei kommentteja:

Blog Widget by LinkWithin