maanantai 30. kesäkuuta 2008

Maha on kyllä pieni...

RV 19+5

Ja ultrakuvien lisäksi vielä tuoreet mahakuvat:

Ja kuten näkyy, ei se maha vieläkään ole kummoinen, vaikka jo puolivälissä mennään. Oon jo pariltakin taholta kuullut ihmettelyjä, että missä se sun maha siis on. Toivottavasti nyt kesälomalla maha vihdoin pullahtaa kunnolla esille, etten näytä vaan siltä, että siidu on maistunut. :D

Omasta mielestänihän maha on tietysti ihan nähtävissä ja erityisesti tunnettavissa, kun kerta omat housut ei mahu jalkaan. Ja eipä se Maukka sen pienempi oo, vaikka maha olisikin, joten jossain tuolla sisuksissa se painaa mun sisuskaluja. Ja sen kyllä siis huomaa. Nyttenkin, kun kyyhötän tässä tietskan ääressä, tuntuu, että Maukka moukaroi jotain mun sisäelimiä. Istuminen kannattaa hoitaa aina vähän takakenossa, niin ei tunnu niin pusertavalta.

Mutta eiköhän se mahakin kohta kasva.

Rakenneultran kuulumiset

RV 19+5

Tänään oli sitten se odotettu ja vähän pelättykin rakenneultra. Ja mitä sieltä näkyikään: aivan täydellisesti kehittynyt pieni Maukka! Uskomattoman tarkasti saatiin tutkittua ja mitattua kaikenmaailman pikkuaivot, sydämen eteiset ja kammiot, munuaisaltaat ynnä muut. Varmaan viitisentoista erilaista mittaa otettiin. Kaikki rakenteen näyttivät erittäin normaalisti kehittyneiltä.

Otettiin myös ympärysmittoja iän määrittämiseksi: korvasta korvaan, päänympärys ja vyötärönympärys. Näitten mukaan Maukan ikä olisi RV 19+1 tai 19+3. Mutta sitten mitattiin reisiluu, jonka mukaan ikää olisikin jo RV 20+5!!! Eli huippupitkät jalat muuhun ruumiseen verrattuna. Ultraava kätilö naureskelikin, että täällähän on pitkäkoipinen kaveri. No siinäpä Maukka tulee ihan isäänsä, joka on pitkäraajainen rimpula. Ja eipä äidilläänkään nyt ihan töpöjalat oot. Lopulliseksi iäksi koneet laski RV 20+0 eli nyt sitten oltais taas siinä mun alunperin ite ajattelemassa (ja varhaisultran määrittämässä) iässä eli 2 päivää kalenteria edellä. Kalenteri-iänhän noi laskee 28-päiväsen kierron mukaan, mulla taas on vähän lyhyempi. Mutta niskapoimu-ultran mukaanhan mentiin kalenteripäivinä, joten kalenterin mukaan saatua laskettua aikaa ei muutettu. Ja eipä sitä näin parin päivän takia oltais muutettu muutenkaan. Kuulemma pitää olla viis päivää tai yli heittoa, jotta ns. virallista laskettua aikaa lähetään muuttamaan.

Ultraaja sitten saatuaan kaikki oleelliset tarkistettua kysäs hauskasti, että olikos teillä jotain muuta vielä mielessä. Tähän sitten vastasin, että no oisko siellä jotain haaroväliä näkynyt missään vaiheessa. Ultraaja sanoi sitten, että noh että tää tyyppi on täällä niin monella mutkalla, että kovin hyvää näkymää en oo saanut, mutta sanottasko näin, että ei siellä ainakaan mitään roikkuvaa oo näkynyt missään vaiheessa. "Että jos olis ihan pakko vastata jotain, niin sanoisin, että säihkysäärinen tyttö olis tulossa." Mutta sanoi kuitenkin vielä perään, että mitään vetoa ei kuitenkaan lähtis tässä vaiheessa lyömään, mutta toisaalta mitään kunnon pippeliäkään ei oo näkynyt.

Oli muuten vielä ihan superkiva ultraaja, kun oli napannut meille vielä kaks kuvaakin. Normaalisti antavat vain yhden. :) Ja tässähän nämä:Jalkaterät tuntuu jotenkin tosi isoilta, kun niitten pituus on 3 cm! Koko Maukka päästä varpaisiin on noin 20 cm. Eipä ihme, että liikkeet ja potkut tuntuu niin kovasti pitkin päivää, kun kerta noin iso pitkäkoipinen roikale, jolla on vielä noin isot jalkapohjat, asustelee meikän sisuksissa!
Painoa muuten olisi nyt 337 grammaa, eli ihan hippiäinen se ei enää ole. :)

Mutta siis elämme nyt edelleen jonkinlaisessa epätietoisuudessa, että kumpi tulee. Mies on aivan varma, että se on nyt tyttö. Ja tytön puoleen kallistunu minäkin, tosin ehkä prosentein 70/30.

Nyt tässä sitten on mietitty, että voidaanko me vielä sanoa Maukkaa Maukaksi vai pitäiskö vaihtaa siihen ajatellun tytön nimen lempinimeen, joka olis Norppa. Tänään on sitten puhuttu Maukasta ja Norpasta ja Pitkäkoivesta ja vaikka mistä. Ja vähän väliä vilkuiltu niitä ihania ultrakuvia. :)

tiistai 24. kesäkuuta 2008

Mies tunsi Maukan potkut! (sekä vähän foolihaposta)

RV 18+6

Eilen maanantaina rönötin sohvalla, kun tunsin taas useita muljahduksia mahassa. Näytin Miehelle kohdan, että tossa oikealla alhaalla se nyt monottaa. Vaikka tiedossa on, että oikeasti voi mennä vielä viikkoja, että mahan ulkopuolelta mitään tuntuu, niin Mies silti toiveikkaasti tunki kätensä mun housujen reunan alle. Ja tadaa! Maukka monotti saman tien Miestä käteen! Miehen hölmistynyt katse oli näkemisen arvoinen. Ja sen perään tuli vieläkin kovempi potku, joka oli mullepäin tuntuneista potkuista tähän asti ehdottomasti voimakkain. Siinä vaiheessa Mies kiskas jo kätensä pois ja oli ihan että se potkii se potkii. :) Ihanku Maukka olis oikein ajatellut, että jaa, että jos nyt ruvetaan oikeen koittelemaan, niin monotetaan sitte oikein kunnolla, hehe.

Oltiin molemmat tän episodin jälkeen ihan että häh, että eihän niitten vielä tässä vaiheessa "pitäis" tuntua. Mutta tossa kohassa mulla ei oo kyllä pahemmin mitään eristettä välissä, pelkkä nahka, joten se oli sitten varmaan aika otollinen paikka tunnustella. Mies sanoikin sitte vähän ajan päästä, että tää tuli ihan yllättäen, että en oikein vielä sisäistä tätä, että se tosiaan oli Maukka, joka potkas mua käteen. Koska joka paikassa lukee, että menee helposti jollekin viikolle 25, että Mies tuntee vielä mitään, niin ei meistä kumpikaan tietenkään kuvitellut, että tässä vaiheessa vielä tuntuu. Mutta aika siistiä siis. Maukan ja Miehen ensikontakti!

***

Yhtä toista asiaa vielä elikkä foolihappoasiaa. Juhannusta vietettiin kolmen pariskunnan voimin. Siellä oli toinenkin mahainen rouva, joka asuu Keski-Euroopassa. Siellä oli ihan rutiininomaisesti määrätty foolihappolisä raskaana oleville. Tuli siitä sitten vähän keskustelua, ja omasta puolestani totesin, että neuvolassa ei kyllä sanottu mitään mistään ravintolisistä. Olin alkuraskaudessa ostanut jotain Raskaus-multitabsia, johon neuvolassa sanottiin, että voithan sää ne nyt syödäkin, kun menit ostamaan, mutta sulla on ihan riittävän monipuolinen ruokavalio, että et kyllä tartte mitään. Mutta nyt kuitenkin rupes sitte mietityttämään toi foolihappo, joten vähän surffailin.

Tällasia järkeväntuntusia lähteitä löysin:

Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisu Lapsi, perhe ja ruoka
Tavalliset raskaudet: Ravitsemussuositus 0,4 mg folaattia päivässä.
• Normaali, monipuolinen ruokavalio, jossa niukasti rasvaa ja sokeria sekä runsaasti tuoreita kasviksia, marjoja ja hedelmiä sekä täysjyväviljaa, sisältää riittävästi folaattia.
• Niille raskautta suunnitteleville ja raskauden alkuvaiheessa oleville naisille, joiden tuoreiden kasvisten, hedelmien ja marjojen sekä täysjyvävalmisteiden käyttö on vähäistä, suositellaan päivittäistä 0,4 mg foolihappolisä tablettina.
• Monipuolista ruokaa syövät naiset voivat myös käyttää päivittäistä 0,4 mg:n foolihappolisää tablettina halutessaan varmistaa riittävän foolihapon saannin.
• Foolihappolisän käyttö aloitetaan, kun raskauden ehkäisy lopetetaan tai viimeistään niiden kuukautisten alussa, joiden jälkeen raskauden toivotaan alkavan, ja sitä jatketaan aina 12. raskausviikon päättymiseen saakka.


Vantaan kaupungin ohjeet
Foolihapon nauttiminen lisäravinteena ei ole suositeltavaa kaikille äideille vaan tarve on harkittava tapauskohtaisesti.

Kuopion lääkeinformaatiokeskus

Foolihappolisä tabletteina (0,4 mg/vrk) on tarpeen naisille, joilla foolihapon puutetta saattavat aiheuttaa tietyt lääkkeet (epilepsialääkkeet, pitkäaikainen sulfalääkitys), imeytymishäiriöt, runsas alkoholin käyttö tai kovin yksipuolinen ravinto. Foolihappolisää harkitaan myös, jos äidillä on insuliinihoitoinen diabetes tai klomifeenihoito ja jos kaukaisilla sukulaisilla on esiintynyt hermostoputken sulkeutumishäiriötä.
Ja täälläkin sanotaan, että foolihappolisä aloitetaan viimeistään niiden kuukautisten aikana, joiden jälkeen raskauden toivotaan alkavan, ja jatketaan 12. raskausviikolle asti.

Elikkä Suomessa siis suositellaan foolihappolisää vain, jos on oletus, ettei sitä saa tarpeeksi ruuasta. Toisaalta sanotaan, että ei siitä mitään haittaakaan olisi ollut. Joka tapauksessa oleelliset hermostojutut, joihin foolihapolla lähinnä olisi merkitystä, kehittyy ennen 12. raskausviikkoa, joten siinä mielessä tämä juna meni jo (siis mun osalta).

Ehkäpä nyt siis rauhotun tän foolihappoasian suhteen. :)

maanantai 23. kesäkuuta 2008

Möyrintää ja karvoja

RV 18+5

Juhannusviikolla Maukka aloitti päivittäiset möyrinnät. Tai kaiketi se tähänkin asti on joka päivä liikkunut, mutta nyt liikkeet on alkaneet tuntua oikein kunnolla. Pitkin päivääkin tulee aina jotain "iskuja". Erityisesti, jos kyyhöttää jotenkin lytyssä tietokoneen ääressä ja housut jotenkin vähän painaa alavatsaan, niin Maukka sieltä potkii takasin, että liian ahasta! :)

Mahakarvat sen kun jatkavat kasvuaan... Mutta eilen Mies bongasi jossain vastavalossa karvaa myös mun poskista!!! Kuulemma ihan selkeetä untuvakarvoitusta on leukapielissä. Aivan mahtavaa. Saisi mun puolesta maha kasvattaa vaikka paksun turkin, kunhan ei poskiin tulis enempää. Se oikeestaan näyttää sellaselta anorektikoiden untuvalta, eli ei onneksi sentään miltään varsinaiselta parrankasvulta. Mutta joo, tarkkaillaan tilannetta.

Ja sitte vielä sellanen juttu, että eilisaamuna eli sunnuntaina herättyäni hapuilin mahaa, mutta se olikin ihan kivikova pallo! Ylämaha ja sivut oli aivan lommolla ja siinä navan alapuolella oli aivan kivinen kova pallo. Säikähdin vähän, kunnes tajusin, että tää on varmaan nyt sellanen harjoitussupistus. Ihan kivuton oli, mutta aika järkyn tuntunen se maha. Piti herättää Mieskin kokeilemaan. Meniköhän Maukka ihan lyttyyn?

On mulla aiemminkin ollut jo jotain harkkasupparin tapaisia (kaiketi), kun varsinkin, jos tulee jotain ponnistusta, esim. polkee pyörällä ylämäkeen tai kävelee portaat, niin alamahassa alkaa kiristää ja vihloa. Mutta toi aamuinen spontaani "kivettyminen" oli kyllä omaa luokkaansa. Harkkasupistukset on kaiketi ihan normaaleja, mutta tarkkaaillaan nyt kuitenkin tilannetta. Äidilläni tuli mun pikkuveljestä sairaalaan asti vieneitä supistuksia jo 5 kk ennen laskettua aikaa, ja siitä lähtien äiti olikin sitten saikulla veljen syntymään asti. Ite en tietenkään muista tästä mitään, koska olin alle 1-vuotias, mutta näin on kerrottu. Voi tietty olla, että koska me synnyttiin niin peräkkäin (eroa 1 v 3 kk), niin senkin vuoksi kohtu oli supistusherkempi. Tai näin ainakin oon jostain lukenut, että tolla voi olla jotain vaikutusta. Kun mua (esikoista) ootettiin, niin minähän en meinannut taas syntyä millään, vaan 12 päivää yliaikaisena oli käynnistetty.

Mutta joo, eipä muuta. Viikon päästä maanantaina 30.6. on rakenneultra, enkä millään malta oottaa, että nään taas Maukan! Ja silloin varmaan jo selviää myös se, onko kyseessä Maukka-perusjätkä vai -perusmimmi. Puhuttiin jo, että jos on tyttö, niin täytyy vaihtaa sitten tota kutsumanimeä... :) Pari yötä sitten näinkin itse asiassa unta, että syntyi vaaleatukkainen ja ruskeasilmäinen tyttö (joka oli aivan ihana, ylläri).

Maukan olemassaolo on kyllä viime päivinä konkretisoitunut taas enemmän, kun niitä liikkeitä tuntee. Mies on jo ihan täpinöissään, että milloin ne potkut tuntuu mahan päälipuolelta. Me mennään yleensä aika eri aikaan nukkumaan, joten Mies tulee sanomaan mulle hyvää yötä sänkyyn. Nykyisin se myös tunkee päänsä peiton alle ja sanoo myös Maukalle mahan läpi hyvää yötä. Hihii. :D

Lopuksi vielä "virallinen mahakuva" RV 17+4:

perjantai 13. kesäkuuta 2008

Neuvolakuulumisia ja jetlag from hell

RV 17+2

Palasin Suomeen tiistain ja keskiviikon välisenä yönä. Matka hotellilta kotiovelle kesti aika tarkkaan 24 tuntia... Nukuin hyvin koneissa (3 kpl) ja muutenkin matka meni hyvin. Mutta yks erikoisuus tuli nyt esiin tällä reissulla: jalkapöytien ja nilkkojan infernaalinen turpoaminen! Mulla on normaalisti aika luiset ja suoniset jalat, mutta nyt jalkapöytä oli sellanen turpeaksi pingottunut pullea pullataikina ja nilkat noin 2-kertaiset normaaliin verrattuna. Kun yöllä sitten tepsuttelin avojaloin kotona, niin tuntu oikein, kun hetulat heilahteli ja värisi nilkkojen ympärillä...lovely. Turvotus laski kokonaan vasta torstaiaamuun mennessä. Ikinä ei oo mikään paikka lennolla turvonnut aiemmin, joten pistän tämän nyt sitten Maukkiksen piikkiin.

Jetlag on muuten kanssa ihan omaa luokkaansa. Heräilen keskellä yötä nälkään ja virkeyteen. Päivällä kuljen ympäriinsä kuin zombie. Havahdun kaapin ovelta, että mitäköhän oon täältä hakemassa. Kun koitin tehä töitä, nukahin läppärin ääreen käsi poskella ja toinen näppiksellä. Välillä ihmettelen, että miksköhän just avasin Excelin, että mitäköhän ajattelin sillä nyt tehdä. Ja nukahtelen sinne tänne (mm. ruokapöytään). Noh, kyllähän tää tietty ohi menee, mutta ekaa kertaa kärsin näin rajusta jetlagistä kyllä. Itäänpäin on aina musta vaikeempi mennä kuin länteen, mutta tää on kyllä jo joku vitsi.

Eilen torstaiaamuna oli muuten neuvola. Kaikki oli siellä erittäin jees. Pissassa ei proteiinia, glukoosia eikä bakteereja. Paino edelleen puol kiloa vähemmän kuin ennen raskautta. Hemoglobiini 132 ja verenpaine 112/74. Ja nyt vihdoin kuulin ne Maukan sydänäänetkin! Ennen np-ultraahan olleessa neuvolassahan niitä yritettiin kuunnella, mutta mitään ei kuultu. Nyt oli hankittu uus doppler ja Maukkakin tietysti jo vähän isompi. Sykkeessä oli kuulema esimerkillistä mikrovaihtelua, kun se vaihteli 153:n ja 156:n välillä. Hauskan kuulosta kyllä se tasanen vhom vhom vhom vhom. Ja väliin kuulu aina iso vhoooooooooooo, kun Maukka vaihto asentoa. Maukka sai kaks plussaa (eli arvon "normaali") liikkeistä. Äiti oli ylpeä. :D

Eipä muuta. Koitan epätoivoisesti virittäytyä työntekoon, jotta ei kolmas peräkkäinen työpäivä menis harakoille. Olis kyllä hyvä palata reissusta aina perjantaina, niin vois hyvällä omalla tunnolla palautua viikonloppuna. Tälleen keskellä viikkoa palatessa menee pari työpäivää helposti ihan hukkaan.

maanantai 9. kesäkuuta 2008

Maukka potkii!

RV 16+5

Taas on aika hujahtanut siivillä. Itse asiassa muuta varsinaista uutista ei olekaan kuin se, että tunsin perjantaiaamuna (RV 16+2) ensimmäiset Maukan liikkeet ihan 100-prosenttisella varmuudella! Aiemmin on ollu jotain epämäärästä kuplintaa, mutta nyt, kun makasin sängyssä selällään läppäri sylissä, niin yhtäkkiä tunsin vasemmalla puolella ihan kuin joku olis työntäny kevyesti sormella mahan sisältä pintaan päin kaks kertaa. Tosi hassulta tuntu. Se oli varmaan sitten Maukan jalka tai saattoihan se olla jopa sen pää tai pylly, kun ei se varmaan vielä niin iso kaveri oo. Mutta aika vinhaa. Ja tuntemukset oli vielä vasemmalla puolella, niinku ultrassa arveltiinkin, koska istukka oli np-ultrassa siis oikealla puolella.

Maha on pullistunut ihan urakalla. Lähden tänä iltana takasin kotia kohti (about 20 tuntia lentokoneessa, jes), joten uutta mahakuvaa pukkaa sitten heti, kun keretään ottamaan.

Löysin täältä vielä yhdet capri-farkut, joissa ei oo mitään resorivirityksiä, mutta lowcut vyötärö on joustava eikä oo nappeja eikä muita remeleitä. Nää istuu itse asiassa aivan mielettömän hyvin, tosin hintaakin oli 68 dollaria. Maukalla hairahduin ostamaan pari ruskee-valko-sävystä vaatetta BabyGapistä... En vaan millään voinut vastustaa. Ja tietysti oli pakko ostaa myös Stanford-t-paita, kun täällä kerta ollaan. :)

On kyllä outoa, että niihin pieniin vaatteisiin tulee vielä jotain täytettä loppuvuodesta. Välillä oon haaveillen katellu niitä pikkaraisia vaatteita ja ajatellut, miltä Maukka sitte näyttää ne päällä.

Yks juttu muuten mielialoista: Pikkasen meinaa olla itku herkässä oli mikä tunnetila tahansa. Jos menee hermot, tulee kyyneleet silmiin, jos nauraa, tulee kyyneleet silmiin, jos vähänkin liikuttuu, niin silloin vaarana on jo suden ulvonta... Millekään partiolaisille tai vastaaville en kuitenkaan tällä puolella palloa oo itkenyt.

Oon nyt viimestä työpäivää työhuoneessa ihan silmät ristissä, kun pakkasin melkein kolmeen saakka, kun huone piti tietty luovuttaa jo aamulla. Pikkasen jännittää, että miten mun laukun käy, kun BA:lla saa ruumaan pistää Atlantin ylityksillä 2 x 23 kg, mutta mulla on vaan yks laukku, joka ehkä painaa nyt yli 23 kg... Menee kyllä hermot, jos pitää ruveta kentältä ostamaan jotain lisälaukkua, johon joutuu purkamaan osan, jotta pysyy laukun paino alle 23 kilon. Noh, täytyy koittaa nostaa se laukku jotenkin vähän yli sen puntarikohdan, jotta ei rävähdä välttämättä isoimmat mahdollisimmat lukemat ruutuun... Aiemmin oli BA:llakin Atlantin ylityksillä 2 x 32 kg, mutta pienensivät sen nyt 2 x 23 kiloon.

Eipä muuta tällä erää. Seuraavat postaukset sitte taas Suomesta. Maukalta terveisiä! :)
Blog Widget by LinkWithin