torstai 22. toukokuuta 2008

Kaliforniassapa hyvinkin

RV 14+0

Vaikka oon matkustanu lentokoneella lukemattomia tunteja ja kilometreja, joten lentokoneessa istuminen on suhteellisen tuttua, oli tämänkertainen 21 tunnin ja kolmen lennon siivu ihan omaa luokkaansa. Vaikka Maukka on vielä ihan pieni eikä maha juuri minkään kokoinen, oli melko ahistavaa istua noin pitkä pätkä. Varsinkin pisin 11 tunnin lento alko loppua kohti olla kärsimystä, kun olis ollu ihan pakko päästä selälleen makaamaan. Jotenkin oikein kivisti alaselästä ja alavatsasta, eikä seisominen ja kävely auttaneet mitään. Olis pitänyt päästä ihan oikeaan lepoon. En voi edes kuvitella, millaista olis istua koneessa jonkun ihan oikean mahan kanssa! Mulla olis elokuussa reissu Bostoniin ja oon ollu jo pitkään aika varma, etten silloin halua enää lentää (rv 25 tai 26 sillon), mutta tämän lentomatkan jälkeen oon asiasta täysin varma.

Ja mulla on taas joku Kalifornian kirous. Viime kesäkuussa jouduin täällä tiputukseen nestehukan takia (olin 4 päivää aiemmin lentänyt Japanista Suomeen, joten nestehukkaa oli varmaan jo pohjalla ennen tännetuloakin), viime lokakuussa oksensin yhden yön kylppärissä ja tällä kertaa sitten sain ripulin. Saavuin hotlaan maanantaina noin klo 16, minkä jälkeen kerkesin juuri käydä kiekan kaupassa, että sain huoneeseen ruokaan, kun tuli ensimmäinen räjähdys. Ja näitä räjähdyksiä tuli sitten seuraavan vuorokauden ajan, joten tiistai meni lähinnä kärvistellessä. Nyt keskiviikkona oon vihdoin jo työhuoneessa ja oikeesti töissä. Tosin rytmit tietty ihan sekasin vielä, mm. heräsin viime yönä nälän(!) vuoksi klo 2.30.

Kroppauutisia sen verran, että ne mun tosi isot tissit on myös tosi suoniset. Siis siniset laskimot näkyy oikein sellasena verkkomaisena näkynä rintakehässä ja rinnoissa. Jotain tällasta ilmeisesti kuuluukin tapahtua, mutta melko jännä näky toi suonisuus silti on. Ja mahasta bongasin tänään ensimmäisen linea negran häivähdyksen.
Todella outoa jotenkin, että tollanenkin sitten ilmestyy. Mutta vielä oudompaa on musta se untuvainen karva, jonka peitossa mun koko mahanahka on! Siis tarviiko Maukka jonkun turkin päälleen, vai miksi mun maha kasvaa karvaa?

No nyt jatkan hommia. Eipä muuta.

PS. Tää on Maukan ensimmäinen ulkomaanmatka! :)

2 kommenttia:

sinirastaanpesa kirjoitti...

Mahakarvat on tuttuja minullekin ja edelleen komistavat (nyt myös arpista :/) mahaa nytkin kun poju on 3,5 viikkoinen! Lisäksi sain untuvaisen (onneksi läpinäkyvän) karvapeitteen myös hartioilleni ja leuan ja kurkun yhtymäkohdassa on pari valkeaa haiventa joista voi jopa ottaa kiinni kun vaan tietää missä ne on :D Onneksi näihin muutoksiin on niinkin ihana syy olemassa, muuten ei ehkä osaisi olla onnellinen moisista.

Anonyymi kirjoitti...

Täällä myös havaittu karvaa mahassa ja oikaa odotetaan....johtuneekohan jostakin mieshormoneista moinen karvankasvu...?=)

Blog Widget by LinkWithin