lauantai 3. toukokuuta 2008

Kaapista ulkona

RV 11+5

Vappuna tultiin "ulos kaapista" aika monille kavereille. Aateltiin, että päästään helpommalla, kun kerrotaan, kuin että koittaisin pimittää kahden päivän ajan juomisiani. Ja toisaalta onhan tämä nyt jo aika pitkällä, vaikka luonnollisesti mistään ei mitään takeita olekaan.

Tässä muuten ensimmäinen virallinen mahakuva (tänään otettu):
Vedän tässä mahaa sisään, mutta silti tohon alamahaan jää tollanen pieni pömppö. Ei sitä tietenkään kukaan vielä huomaa, mutta itse toki. Erityisesti, jos makaa selällään ja vetelee kättä ylös alas niin huomaa, että vaikka muut sisuskalut menevät litteiksi, niin tohon navan alle jää ikään kuin kova kumpu. Mieskin sen jo huomaa, joten tää ei oo pelkkää mun kuvitelmaa. :) Mutta aika erikoisesti aamulla maha on litteämpi, ja iltaa kohti, kun suolisto täyttyy ruuasta ja ilmeisesti tulee myös jotain turvotusta (tää on mun tulkinta), näytän lähinnä läskiltä. Sillon mulla on oikein sellanen pullea röllykkä, joka tulee jopa lantiomallisten housujen reunan yli istuttaessa! Ootan kovasti, että maha kasvaisi edes vähän niin, että se näyttäisi jo mahalta eikä vaan siltä, että tyttö on lihonut. Kävin eilen yhdellä kaverilla (joka tännekin erään juureksen nimellä kirjottelee), joka sanoi, että maha on just sellanen, että jos ei tietäis ja me oltais saunassa, niin sitä kyttäis koko ajan eri kulmista, että onkohan se raskaana vai lihonut. :)

Pikainen oksukatsaus: Viimeviikkoisen junaoksun jälkeen meni 7 päivää ilman oksua, kunnes sitten oksensin kahtena peräkkäisenä päivänä. Olin ihan että blaah eikö tää lopukkaan. Muuten onneksi fiilikset on hyvät, ja rannekkeitakin pidän enää aamupäivällä. Yritän nyt vierottua niistä kokonaan, koska näillä t-paitakeleillä (Tampereella 4 päivää peräkkäin 22 astetta!) nää rannekkeet on jo melkonen fashion statement...hehe.

Vapusta vielä, elikkä meillä oli rauhallinen 5 pariskunnan rivitalovappu. Yksi pariskunta asuu ulkomailla ja lensi vappua varten paikalle. Ja yllätykseksi tästäkin pariskunnasta puolet oli alkoholittomalla linjalla! Jihuu! Mutta vappuna tuli taas mieleen, kuinka epäreilua elämä aina silloin tällöin on. Meillä tämä raskaaksi tuleminen luonnistui niin helposti, että melkein hävettää. Toiset taas yrittää vuosikausia erinäisin tempuin ja sitten vasta tärppää tai ei siltikään tärppää. Oon koittanut olla ottamatta tästä syyllisyyttä, mutta tuntuu vaan niin epäreilulta, että toisilla on paljon vaikeampaa. Yhden kaverini kanssa, kun puhuin tästä, niin hän toisaalta taas sanoi, että tämä lapsijuttu on yksi asia elämässä, että onhan muakin toisaalta elämä potkinut päähän lapsuudessa aika rankastikin. Näin kyllä on, mutta kun se kaikki on takanapäin, niin en jotenkin enää kanna sitä lastina. Mutta joo, oli miten oli, niin asioiden, joihin itse ei voi vaikuttaa, soisi menevän jotenkin tasapuolisemmin. Toivon kovasti, että kaikki, jotka lapsia haluavat, niitä joillain keinoilla lopulta saisivat.

Välillä muuten jo unohdan, että olen raskaana. Välillä taas vedän niitä paniikkeja, että se nysä on varmana kuollu sinne, että ens viikon lääkärissä turhaan koitetaan kuunnella niitä ääniä ja sitten lääkäri sanoo, että tää on normaalia, että ääniä ei välttämättä kuulu, mutta sitä seuraavan viikon np-ultrassa sitten nähdään, että kuolluthan se on. Toisaalta Mies on niin ihanan positiivinen, kun se aina sanoo näihin mun vikinöihin, että sullahan on kaikki maailman oireet, että eihän meillä oo mitään syytä epäillä mitään. Mies on muutenkin niin sulonen, kun se esim. eilen katteli netistä jotain pyöräistuimia, kun se jo haaveilee, että kesällä 2009 me voitais kolmistaan mennä pyöräilemään. Iih! :)

Ei kommentteja:

Blog Widget by LinkWithin