keskiviikko 7. toukokuuta 2008

Ei kuulu sykkeitä ei

RV 12+2

Tänään oli terkka ja lääkäri. Lääkäri teki sisätutkimuksen, jossa kaikki kunnossa. Kohtu on kasvanut normaalisti ja vastaa viikkoja. Mutta sitten oli se kauhujen doppler. Meijän neuvolassa on suurinpiirtein joku sodanaikanen se doppler, joka rätisee ja paukkuu. Lääkärillä meni siihen hermot ja se koitti löytää toisen laitteen, mutta tosiaan muita ei ollut. Vaikka kuinka sykettä etsittiin ja maha oli lopulta ihan geelissä, ei saatu sykettä kuuluviin. Lääkäri sitten oli jopa aika tuohtunut ja sanoi terkalle, että sun on tilattava tänne uus laite. "Sanot niille, että minä en tuu tänne enää, ellei oo toimivia työvälineitä!"

Yllätyksekseni en mennyt kuitenkaan ihan rauniolle tästä sykkeiden kuulumattomuudesta, koska pragmaatikkona kuitenkin tajuan, että syitä sykkeen kuulumattomuudelle on monia:
- erinomaisen rämä doppler
- kohtu voi olla väärään suuntaan kallellaan
- sikiö liikkuu liikaa, kun "yksiössä" on tässä vaiheessa vielä niin paljon uimatilaa

Soitin lääkärin jälkeen yhelle kaverille, jolla viikolla 12+1 oli sama tilanne, eli sykkeitä ei saatu kuuluviin. Kaveri oli mennyt sitten samana iltana yksityiselle, jossa ultralla nähtiin, että sikiö veti kohdussa voltteja. Yksityisen lääkäri oli sanonut, että hyvälläkään laitteella on vaikea saada "kiinni" noin liikkuvaa sikiötä. Oli myös suunpielestä maininnut, että täällä ramppaa hysteerisiä äitejä, kun neuvoloissa pelottelevat turhaan, kun koittavat turhan aikaisin kuunnella sydänääniä, vaikka monissa tapauksissa ei hyvällä tahdollakaan vielä kuulu.

Noh, ensi tiistaina eli 6 päivän päästä on niskapoimu-ultra, jossa nähdään, että elääkö siellä joku vai ei. Lohduttaudun nyt sillä, että varhaisultrassa kuitenkin sykkeen näin ja silloin lääkäri sanoi, että ollaan jo voiton puolella, että harvoin sydän enää sammahtaa, kun on kerran käyntiin lähtenyt. Luonnollisesti tajuan, että sikiö voi kuolla vielä vaikka päivää ennen laskettua aikaa, mutta tilastollisesti katsottuna on kuitenkin todella todennäköistä, että ensi tiistain ultrassa kaikki on ok. Tietysti voi olla, että ei ole, mutta jos nyt vedän jotkut paniikit, niin en ainakaan tilannetta mitenkään paranna. Englantisuomella sanottuna ylitetään se silta sitten, kun päästään sinne.

Mutta perkele nyt kumminkin. Olishan ollut tietty kivaa kuulla sen pienen nysän sydämen sikitys. Mieskin oli vähän että blaah, mutta on edelleen toiveikas. Neuvolan terkkakin soitti vielä iltapäivällä perään, että toivottavasti en oo ihan tuskissani, että mikään ei viittaa siihen, että asiat olisivat huonosti. Kohtuu kasvaa ja kaikki oireet ovat edelleen olemassa.

Pitäkää nyt peukkuja. Koitan sinnitellä järjissäni tiistaihin asti. Töitä on onneksi ihan he-le-ve-tisti, joten aika ei ainakaan käy pitkäksi. Prkl ja stn kuitenkin.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

älä sure, vaikka sykettä ei saatu kuuluviin. Itselläni kävi vähän aikaa sitten samalla tavalla.

Minäkin tuolloin kauhistuin että kuinka rautakauden aikaiset dopplerit neuvoloissa oikein on!!!
Joissain paikkakunnilla on periaate, että dopplerilla ei kuunnella edes ennen 14 täyttää raskausviikkoa, jolloin myös ttaksepäin kallistuneet kohdut ja vikkeläjalkaisimmatkin ipanat saadaan dopplerin alle kuuluviin ;)

Eiköhän se pieni sydän siellä pampata!

Blog Widget by LinkWithin