perjantai 4. huhtikuuta 2008

Töistä

RV 7+4

Varoitus: Sisältää loputonta jaarittelua ja itsereflektointia

Oon tällä viikolla tehnyt tunnin pari töitä joka päivä, kun kerta on ollut ihan hyvä olo varsinkin illemmalla. Muutenkin tuntuu, että nuppi sekoaa, ellei tee mitään järkevää. Ja muutenkin, eipä ne mun deadlinet mihinkään katoa, vaikka olisin saikulla, joten karmeampi kasa vaan juttuja eessä, jos en nyt tee mitään. Ja toisaalta mikäs tässä tehdessä, kun olokin kerta paranee joka päivä. (kop kop koputan puuta)

Jos jotakuta kiinnostaa, niin olen tutkija ja töihin kuuluu noin puolet ajasta oman väikkäriin liittyvää tutkimusta ja noin puolet konsulttityötä yrityksille. Yrityshommat on nyt saikulla ollessa sivussa ja kollegat hoitaa ne, mutta jos kusen omaan tutkimukseen liittyvät deadlinet, niin kärsin niistä ainoastaan itse. Oon kyllä ikikiitollinen, että pahin oksuhirveys on nyt (TOIVOTTAVASTI!!!) takanapäin, jotta pystyn nyt kuitenkin tekemään hommia vähän eteenpäin joka päivä.

Deadlineista vielä sen verran, että kun tämä varsinainen deadlinejen deadline on sitte marraskuun puolivälissä, niin sitä suuremmalla syyllä näitä tutkimusdeadlineja ei halua ryssiä. Kun on esim. yli vuoden pohjustanut ulkomaisen yliopiston kanssa yhteistä tutkimusta ja rampannut siellä monta viikkoa ja juuri saanut datan keruun käyntiin ja kolme yhteistä julkaisua suunniteltua, niin ihan just nyt ei huvita tippua tästä junasta. Menis ikään kuin koko pohjatyö hukkaan, jos ei tuloksena oliskaan julkasua/julkasuja, joissa on oma nimi kannessa. Ja nyt huhtikuun lopussa on yhden journalin erikoisnumeron deadline. Sain tähän special issuehen kutsun, mikä ei tietenkään tarkoita vielä hyväksymistä, mutta tätäkään en todellakaan halua ryssiä. Kirjotan sitte vaikka huhtikuun kaks viimestä viikkoa yötä päivää, jotta saan draftin submittauskuntoon huhtikuun loppuun mennessä.

Tässä saikulla on taas tullut pohtineeksi omaa suhtautumista työhön. Taas kerran on käynyt kristallin kirkkaaksi, että mun olis todella vaikea kuvitella semmoisia töitä, että niitä tehtäisiin vain työnantajaa ja palkkapussia varten. Pakon edessä tietysti ihminen tekee ihan mitä tahansa, mutta jos on pienintäkään valinnan mahdollisuutta, niin valitsen työn, jossa koko ajan opin uutta ja työ itsessään on mielenkiintoista. Rahallinen korvaus on mulle aivan toissijainen juttu työn sisältöön verrattuna. Palkkaa tietty on kiva, että tulee sen verran, ettei tartte miettiä joka kerta kaupassa käydessä juuston kilohintaa, mutta juurikaan enempää en sitä tartte, jos vain työ itsessään on kiinnostavaa.

Ja nyt ei enää siis todellakaan muuta.

Ei kommentteja:

Blog Widget by LinkWithin