perjantai 4. huhtikuuta 2008

Rannekkeet toimii ja elämä voittaa!

RV 7+4

Rannekkeet siis toimii! Kaikki iltaoksut on nyt jääneet pois ja kaksi kokonaista päivää KOKONAAN ilman oksua!!! Laitan rannekkeet aamulla jo sängyssä ja otan pois alkuillasta. Edelleen noudatetaan kuitenkin sitä, että Mies tuo bulgarian jugurtin ja vesilasin sänkyyn. Keskiviikkona vedin kyllä rannekkeet käteen jo sängyssä, mutta pissahädän takia päätin nousta ilman jugurttia. Vaikka heti vessan jälkeen syöksyin sohvalle makaamaan ja söin jugurtin siellä, niin kosto oli suloinen, nimittäin yli puoleen päivään asti kuljin vähintään tunnin välein yrjöllä ja vapisin peiton alla.

Niin siis tiistaina kävin neuvolassa, mikä oli miellyttävä ja helpottava kokemus. Hirvittävän mukavalta vaikutti tämä ehkä noin 35-vuotias terkka, joka murteen perusteella tulee jostain Lappeenrannan lähettyviltä. Mun edellinen saikkuhan loppui maanantaina, joten terkka kirjotti 2 päivää lisää ja varas ajan mun omalääkärille (siis se, jolle flunssassa ja muissa tavallisissa jutuissa kuuluu mennä) torstaiksi. Terkka sanoi niin ihanasti, että kaikki olot ja tunteet on täysin luonnollisia. Ja se, että saa aina pari-kolme päivää uutta saikkua, ei auta ketään vaan lähinnä stressaa. "Mie kirjotan tänne koneelle, että antaa saman tien sitte siulle sairauslomaa koko ensi viikon, niin saat levätä rauhassa ja keräillä fyysisiä ja henkisiä voimia." Ja niinpä sitten torstaina lääkäri löi ihan kyselemättä kouraan saikkutodistuksen pe 11.4. asti. Neuvolaterkan kautta pääsen myös juttelemaan neuvolapsykologin kanssa, mikä kiinnostaa itseäni kovasti. Jotenkin koen tarvetta päästä puhumaan ristiriitaisista fiiliksistä jollekin ammattilaiselle. Vaikka siis en todellakaan ole (enää) päivittäin tätä raskaushommaa tuskaillut, niin psykologin kanssa puhumisen nään mahdollisuutena tajuta ittestäni ja omasta pääkopasta taas hieman lisää. Vuonna 2000 kävin YTHS:n kautta analyyttisessä terapiassa yhden syksyn selvittelemässä lapsuudesta ja nuoruudesta lähtöisin olevia lasteja, ja se oli suoraan sanoen aivan mahtavaa. Ylipäätään on jotenkin aivan uskomattoman hieno konsepti, että jonkun ihmisen ammatti on auttaa muita (esim. minua) ymmärtämään itteäni paremmin ja näin ollen tulemaan onnellisemmaksi! :)

Tähän onkin hyvä jatkaa, että tänään soitin äidilleni ja kerroin puhelimessa, että raskaana ollaan. Mulla on äitini kanssa vähän ristiriitaiset suhteet, tosin kaverigalluppiin vertaillen niin tuntuu olevan monilla muillakin naisilla. En esimerkiksi kertonut äidilleni tammikuun keskenmenosta mitään. Nyt tässä parina päivänä on kuitenkin kypsynyt ajatus, että vois olla aika kertoa. Edelleen en halua, että tää on sillä tavalla julkista, vaan ainoastaan sellaiset ihmiset tietävät, joille kertoisin, jos menisi keskenkin. Kaikenmaailman tuttujen on musta aivan turha tästä vielä tietää, koska heidän kanssaan en haluaisi puida myöskään mahdollista keskenmenoa.

Noh, puhelimessa äitini oli positiivisen yllättynyt, mutta heti kärkeen kysäisi, oliko tämä suunniteltu juttu. Oli vähän häkeltynyt ja sanoin, että joo onpa hyvinkin, että on tälle ollut tilaisuus jo jonkin aikaa. Sanoin sitten samaan syssyyn, että yks yritys kerkesi vuoden vaihteessa jo ollakin, mutta meni kesken. Ei me kauaa juteltu, mutta sen verran kuitenkin, että vannotin, että ei kerro vielä muille, koska ei viikkojakaan ole niin kovin monta vielä. Tavallaan helpottavaa, että sain kerrottua nyt äidilleni.

Huomenna on muuten eräällä kaveriporukalla kahvittelut uuden vauvan kunniaksi ja äitinsä 3-kymppisten kunniaksi. Pikkusen jännäilen, että kärähdänkö siellä, kun ei oo mitään takeita, pystynkö pistämään mitään tarjolla olevista jutuista suuhuni. Siis vaikka oksu ei enää niin rytmikkäästi lennäkään, niin syöminen ja lähes kaikki ruuat ällöttää edelleen suunnattomasti. Noh, huomenna nähdään, miten käy.

Eipä muuta.

2 kommenttia:

Nuknuk kirjoitti...

Suuri kiitos ranneke-vinkistä! Reilun viikon jaksoi pyörryttämistä ja etoilua -> sitten tilausta rannekkeista ja näin elämä taas hymyilee. No vieläkin toisinaan pyörii huoneet ja pahaolo on aika lamaannuttavaa, mutta sehn nyt taas vaan muistuttaa tästä kyytiläisestä ;) En varmaan ikinä tule luopumaan näistä :P

Sittemmin huomasin selailtuani vanhoja blogimerkintöjäsi, että olit löytänyt blogini kautta Fertility Friendin ihanaan maailmaan - mikä oivallinen vaihtokauppa siis meillä :)

Mukavaa viikonloppua ja kevättä!

Aliisa kirjoitti...

Hieno juttu, että rannekkee toimii sullakin! Musta on aivan ihanaa, että on olemassa lääkkeetön vaihtoehto karsean olon torjumiseen.

Mutta hei, mulla lyö nyt ihan tyhjää, elikkä siis mikä Fertility Friend...? Ja mikä sun blogi on? Kun klikkaan sun tunnusta, tulee vain joku bloggerin error-sivu.

Blog Widget by LinkWithin