maanantai 14. huhtikuuta 2008

Odotuksen ihanuutta

RV 9+0

Oksentelen edelleen aamuisin, vaikka noudatetaankin edelleen kaavaa, että rannekkeet ja jugurtti sänkyyn, mutta sentään pystyn syömään jo lähes joka päivä lämpimän aterian. Mulla ei oo koskaan mitään finnejä, mutta nyt otsa on täynnä jotain näppylää. Mun hiki ei normaalisti haise oikein miltään, mutta nyt jos unohdun suihkun jälkeen hillumaan kylpytakki päällä puoli tuntia, niin jo haisee niin kamalalta, että pitää pestä uudelleen kainalot, ennen kuin laittaa dödöä. Mulla ei oo koskaan ummetusta, mutta nyt on ollut pari sellasta elämän mittasta työstösessiota tuolla vessassa, ja jos tolla punkeamisella ei saa ittelleen peräpukamia, niin ei millään. Mun tissit on kasvaneet ja niitä aristaa välillä. Ihan kuin uus murrosikä voi helevetti!!!!

Tänään on eka työpäivä saikun jälkeen, tosin täytyy tunnustaa, että aika rennosti oon alottanut... Yritän olla nyt stressaamatta ja ajatella, että oon tänä talvena tehnyt jatkuvasti yli 50-tuntisia viikkoja, että otan nyt sitten vaikka vähän takasin. Aamupäivällä oli se eka varsinainen neuvola. Mieskin tuli mukaan. Se neuvolan terkka on kyllä ihan huippumukava ja jotenkin ihanan täysjärkinen. Halusi isänkin kuullen vielä puhua läpi näitä ns. kieltoja ja suosituksia, tosin jokaisen perään sanoi, että mikään ei ole ehdotonta. Ainoa, josta terkka haluaisi pitää kiinni, on maksaruuat, mutta kun en syö lihaa muutenkaan, niin ei tuu maksaakaan syötyä. Vähän vielä juteltiin niistä ruokajutuista, ja sushista sanoi, että ei mitään syytä olla syömättä sushia, että ylipäätään Suomessa ravintolaruuasta on aika mitätön riski saada yhtään mitään, että monet muut riskit ovat paljon suurempia. Ja liikunnasta sanoi sen verran, kun kattoi mun lajeja (tennis, pyöräily, jooga, jumpat, kuntosali), että tee mitä tahansa niin kauan kuin hyvältä tuntuu. Muistutti kuitenkin, että koska raskaushormonit pyrkivät löysäämään kaikkia niveliä (jotta se hervoton pää mahtuu joku päivä sitten tulemaan tuolta lantiosta ulos), niin kannattaa tiedostaa se, ettei tuu vahingossa repineeksi selkäänsä rikki.

Alan muuten ehkä vähitellen päästä sinuiksi tän ajatuksen kanssa, että mun sisällä on elämää. Täysin absurdihan tää koko ajatus tietty on edelleen, mutta nyt ei enää kuitenkaan silleen aktiivisesti ahista eikä myöskään oma keho niin paljoa ällötä. Mies on jotenkin niin silmittömän innoissaan, että jo pelkästään Miehen höpinöiden kuunteleminen antaa paremmat fiilikset. Nyt on mulle iskenyt se vaihe päälle, että oon ihan varma, että koko shrimp on jo kuollut ja melkein ootan jo sitä, että kohta alkaa veret valua. Sanoin tuolla terkallakin tästä, että tuntuu aivan uskomattoman pitkältä ajalta oottaa 7.5. asti, jollon on eka lääkäri, joka sitten kuuntelee niitä sydänääniäkin. Terkka sanoi siihenkin jotenkin tosi kivasti, että nää pelot on aivan normaaleja ja on tosi hyvä, että ne sanoo ääneen. Sanoinkin siihen sitten, että on niin kiva, kun toi Mies jaksaa kuunnella näitä mun urputuksia ja aina tsempata.

Harmittaa vähän, että toi meijän terkka menee tänään johonkin jalkaleikkaukseen ja on noin 10 viikkoa saikulla. Ens kerralla on siis joku sijainen sitten. Ja toisaalta meillä on tässä vähän erikoinen tilanne muutenkin, kun voi olla, että muutetaan vielä kesän aikana Helsinkiin/Espooseen, koska näyttää siltä, että Mies ei saa töitä täältä Tampereelta. Toisaalta tää oli vain ajan kysymys, kun mulla on kuitenkin vakkaripaikka Espoossa, niin äippäloman jälkeen en ehkä haluais reissata enää muutenkaan. Tai ainakaan en pystyis enää kotona tekemään töitä, kun täällä olis oven takana ipana ja Mies. (Mies siis haluaa jäädä kotiin sen jälkeen, kun minä meen takasin töihin.) Että siis vaikka Mies sais töitä Tampereelta, niin sitten äippäloman jälkeen mun pitäis vuokrata joku työhuone tai jotain. Eli näillä näkymin siis siirrymme pääkaupunkiseudulle kesän aikana. Ja siellä sitten tulee uus terkka vastaan kumminkin.

No joo. Eipä muuta updeittiä tänään. Mutta sopis kuitenkin nyt loppua tän yrjöilyn, vaikkakin hyvinhän tää on näillä rannekkeilla (tai muuten) jo vähentynytkin.

Ei kommentteja:

Blog Widget by LinkWithin