keskiviikko 19. maaliskuuta 2008

Yrjöttää ja intoiluttaa

RV 5+0

Nyt on muutaman päivän ollu "kestokrapulaa". Eilen jopa kävin töissä keikan vessassa kakomassa tyhjää, eli mitään ei tullut mutta yökkäilin kuiviltaan. Vaikka olo ei ole ihan ykkönen, niin silti kivaa, että oireita on. Tissitkin on ihan reilusti kipeät. Viimeksihän oireisto oli todella paljon lievempää, joten ehkä nyt tosiaan kunnon oireet tarkoittaa myös, että ihan oon myös ihan "kunnolla raskaana". Ainakin nyt toivon niin.

Normaalisti laskettuna nyt on menossa siis rv 5+0. Toisaalta Tekayn laskurilla, johon voi laittaa myös kierron pituuden, olisin vähän pitemmällä. 24 päivän kierrolla jo rv:lla 5+4 ja 27 päivän kierrolla vastaavasti 5+1.

Jos joku haluaisi nyt avautua kommenteissa pahoinvoinnista (eli kuinka paljon, millaista ja millä viikoilla), niin olis kiva.

Ja toinen kysymys olisi, että milloinka kukin on käynyt alkuraskauden ultrassa, jos yleensä on käynyt, ja millä viikoilla sykkeet näkyivät.
Itse haluan aivan ehdottomasti alkuraskauden ultraan yksityiselle, että nään, että siellä ihan oikeesti kasvaa joku.

Kiitos etukäteen!

7 kommenttia:

Inka kirjoitti...

Mulla on ollu pahoinvointia aina melko vähän (alkuraskauksia takana jo viis...), riippumatta siitä onko raskaus kestäny vai ei. Mut olen ymmärtäny, et mitä enempi yrjöttää, sitä parempi :) Siis noin raskauden jatkuvuuden kannalta. Vaihtelu tyyppien välillä on kuitenki suurta. Mulla on pahoinvointi myös alkanu yleensä vähän myöhemmin, vasta siinä rv7->. Tääkin kaiketi vaihtelee hurjasti.

Oon pari kertaa ollu alkuraskauden ultrassa yksityisellä, ja muistaakseni viikolla 7 pitäis näkyä syke. Kannattaa siis jo aika pian soitella ja varailla, kertovat tietty sit omat käytäntönsä. Neuvolassa dopplerillahan ei kuulu mitään ennen rv 10 ja kaikki terkat ei kai silloinkaan vielä edes yritä kuunnella.

Oikein paljon onnea odotukseen - ja rattoisia hetkiä pytyn äärellä :D :D

Anonyymi kirjoitti...

Alkoi viikolla 5, ja jatkui viikolle 16. Pahimmat oli viikot 9-13. Paino tippui, voimat loppui, mikään ei pysynyt sisällä. Olin kolme viikkoa sairaslomalla sängynomana.

Alkuraskauden ultrassa kävin viikolla 9+0. Silloin näkyi jo selkeästi jalkojen vipatus ja yksityisen dopplerilla kuului sydänäänetkin. :)

Sanna kirjoitti...

Mä kävin rv 7+2 yksityisellä ja kovasti siellä sydän jo jumpsutteli. Edellisessä raskaudessa kävin jo 6+jotain ja jo silloin näkyi syke.

Pahoinvointi on inhottava oire, mutta mulla ainakin jotenkin pitää toivoa yllä että kaikki olisi hyvin.

nauris kirjoitti...

Ensimmäisen raskauden aikana en voinut pahoin ollenkaan, mitä nyt alkuvaiheessa jotkin tuoksut tuntuivat epämiellyttäviltä.

Toisen raskauden alussa olin pahoinvoiva noin viikolle 15 asti. Oli aamuja, jolloin lähes konttasin keittiöstä vessaan oksentamaan, kerran mm. banaanien tuoksun takia.

Mutta siis, nämä kaksi raskauttani olivat pahoinvointimielessä erilaista, mutta kumpikin lapsi syntyi ajallaan ja terveenä. Käsittääkseni on olemassa sellainen kansanuskomus, että tyttövauvojen odottajat voisivat poikalasten odottajia huonommin raskauden alussa. Tämä päti ainakin minulla; esikoinen on poika ja kuopus tyttö.

Itse perustan sukupuoliennusteen enemmän kyllä mielitekoanalyysiin. Odottelenkin jo, alatko himoita savea, jäätelöä, kebabia vai liitua.

Aliisa kirjoitti...

Kiitti kommenteista. :)
Nauris: Mikä tää mielitekoanalyysi on? Eli mikä näistä savesta, jäätelöstä, kebabista vai liidusta "kuuluu" pojalle ja mikä tytölle?
Mieliteoista sen verran, että meetvurstia on pari kertaa tehnyt mieli, vaikken oo syöny punasta lihaa vuosikausiin!!!!

Pompon odottaja kirjoitti...

Tätä et ehkä halua kuulla, mutta mulla oli pahoinvointia alkaen rv 4 ja helpottaen rv 30, vieläkään se ei ole loppunut kokonaan ja nyt on rv 38. Mulla pahoinvointi on ollut kuvotusta, etomista ja ruokahaluttomuutta. Onneksi loppuraskaudesta on ruoka alkanut maistumaan.

Pahoinvointiin ei ole mitään ihmelääkettä, mutta ainakin minulla oireet olivat erityisesti alkuaikaan sitä pahemmat mitä huonommin söin, joten pakolla vaan jotain suuhun tunnin parin välein. Jossain vaiheessa ainoat mitä meni alas oli kuivattu ruisleipä ja omenaviipaleet. Pahoinvoinnista huolimatta masuasukilla on ollut kaikki hyvin, vain minulle on ollut pahoinvointi ikävää. Ja siitäkin selviää, kunhan on mennyt hetki kerrallaan ja opetellut sulkemaan korvansa kommenteilta "mutta eikös pahoinvoinnin pitäisi loppua rv12:lla?". Onneksi useimmilla se loppuu siihen. Toivottavasti sinullakin!

Onnea ja tsemppiä odotukseen!

nauris kirjoitti...

Kun odotin poikaamme, himoitsin kaikkea suolaista: meillä ostetaan yleensä sipsejä kaksi kertaa vuodessa, mutta poikaamme odottaessamme hamusin niitä ostoskärryyn ainakin pari kertaa kuussa. Eräänä tavallisena tiistai-iltana lähdin varta vasten kymmenen kilomerin päähän kebabille, koska pitakebab oli ainoa, mitä pystyin ajattelemaan. Normaalisti, ollessani kehossani aivan yksin, olen kova syömään makeaa, mutta noin yhdeksänä kuukautena karkkia ei juuri kulunut.

Sittemmin luin taas jostain epätieteelliset totuudet -kokoelmasta, että poikalasten odottajat himoitsevat suolaista, tyttöjen odottajat vaihtelevasti lähteestä riippuen makeaa tai hedelmiä. Koska ainakin omalla kohdallani tämä piti paikkansa, olen aina kovin kiinnostunut raskaana olevien tuttujen mieliteoista, ja yleensä olen arvannut oikein. Okei, todennäköisyys oikein arvaamiseen on tietysti 50 prosenttia, vaikka veikkauksen perustaisi planeettojen liikkeisiin tai varpaankynsien kasvuvauhtiin, tiedetään :)

Toinen lapsemme on tyttö, ja suolaista ei häntä odotellessa tehnyt mieli mitenkään poikkeuksellisesti. Appelsiineja sen sijaan himoitsin raskauden ensimmäisellä kolmanneksella.

Liidusta ja savesta en sen sijaan tiedä, mutta niitäkin kantavat naiset kuuluvat hamuavan. Eräs äitini tuttu oli (70-luvulla) talven lähetessä jopa pakastanut savea jostain pellon reunasta, että saa sitten lumienkin tultua syödä sitä. :I

p.s. Mä voin diilata sulle liitua halvalla, jos sitä alat mieliä :D

Blog Widget by LinkWithin