sunnuntai 23. maaliskuuta 2008

Y-R-J-Ö-T-T-Ä-Ä

RV 5+4

Tänä aamuna oksensin ekan kerran. Eilenkin oli lähellä, mutta tänään tosiaan jo enemmän kuin lähellä. Sekä eilen että tänään oon aamupäivän (noin klo 14 asti) viettäny lähinnä peiton alla sohvalla pötköllään, kun paleltaa, kuvottaa, mahassa kouristaa ja väsyttää niin paljon, että voisin helposti kuvitella, että mulla olis joku ihan oikea oksennustauti tai yks maailman historian pahimmista krapuloista (mulla on tähän vertailukohtia kyllä). Tänään oli myös eka aamu, kun en voinut ees kuvitella juovani kahvia. Join mehua ja pari leipää, joita sitte yökkäilin takaisin hetken päästä.

Parina viime päivänä oon oppinu sen, mitä kaikilla sivuilla aina toitotetaankin: On parempi olo, kun napostelee jotain pientä koko ajan. Ja kylmät ja raikkaat jutut on erityishyviä. Ja tuc-keksit. Oon keksinyt erityishyvän herkun, jota oon vedelly tällä viikolla jo monta kertaa: kotitekoiset pirtelöt.

Resepti:
maitorahkaa/jugurttia
liraus maitoa
jäisiä puolukoita/mustikoita/molempia

Ja kaikki sekaisin sauvasekoittimella. Marjoja on niin paljon, että soosia saa melkein syödä lusikalla. Tosin, kun jäähile sulaa, lopun voi juoda. Makua voi säätää vaihtelemalla maustetun jugurtin ja maustamattoman määrää ja tietty marjojen määrää ja laatua. Puolukoiden happamuus on erityisen hyvä juttu.

Oon koko viikon mennyt myös jo noin ysiltä nukkumaan ja nukkunut 10 - 12 tuntia. Jossain lukikin, että kuudennella viikolla väsymys iskee. Joo, iskenyt on.

Mutta nyt näitten positiivisten juttujen jälkeen yks inha juttu:
Tänään tuli pientä rusehtavaa tuhrua. Ei paljon, mutta tuhrua kuitenkin. Ja joka paikassa lukee, että tuhru on OK ja sitä voi tulla monta viikkoa. Mutta silti oon nyt ihan kriisissä, että nytkö se alkaa taas. Toisaalta koitan lohuttautua sillä, että jos näin paljon oksettaa, niin pakko olla kuitenkin niitä hormoneja enemmän ruumiissa kuin viimeksi, joten ehkä siellä joku elää silti kuitenkin. Mutta en voi kyllä sillä mitään, että pessimismi nostaa päätään. Mutta joo, ei auta ku oottaa.

Vielä yks juttu: Jos mulla on näin paha olo vielä pitkäänkin, niin miten ihmeessä pääsen töihin? Mun työmatka nimittäin alkaa parina päivänä viikossa niin, että lähden kotoa klo 6.40 ja seiskalta hyppään junaan, jossa köröttelen puolisentoista tuntia. Kuvottaa koko ajatuskin, että tässä olossa pitäis olla vielä heiluvassa junassa! Mulla tulee junassa muutenkin niin helposti paha olo, niin saati sitten nyt, kun oksu lentää jo ennen kuin on päässyt sinne junaan.
Kaipaisin nyt siis taas kommentteja: Ootteko olleet poissa töistä pahan olon takia? Sairaslomalla? Millon?

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Mä en ole kolmessa raskaudessa ollut töistä poissa pahoinvoinnin takia, mutta en ole myöskään oksennellut. Eli mun pahoinvointi on ollut vaan sellaista 24/7 huonoa oloa. Sairaslomaa saa mun käsittääkseni aika helposti, jos on kovin pahoinvoiva. Jos sä oksentelet töissä jatkuvasti niin ei siitäkään oikeen mitään tule. Eli mene ihmeessä pyytämään sairaslomaa, jos olo on tosi huono.

Anonyymi kirjoitti...

Oma kohtaista kokemusta noin rajusta pahoinvoinnista ei ole, mutta työkaveri oli miltei kolme ensimmäistä kuukautta pois töistä nimenomaan pahoinvoinnin takia. Ei sitä pahoinvoivana tule työnteosta mitään...

Mai kirjoitti...

Minä jouduin saikuttamaan alkuraskauden aikana; olin niin pahoinvoiva, että konttasin vessan ja makkarin väliä, joten töihin meno oli aivan utopinen ajatus. Lääkäri kirjoitti 2 viikon sairasloman ja olin raskausviikolla 8 muistaakseni. Olin kyllä koko raskauden ajan todella huonovointinen ja viimeinen oksennus tuli sitten synnytyssalissa:)

Blog Widget by LinkWithin