keskiviikko 26. maaliskuuta 2008

Paskoja fiiliksiä

RV 6+0

Viime yönä valvoin pahan olon takia taas noin tunnin. Yöllä nää fiilikset tietty kärjistyy, mutta taas tuli se sama olo, että ottakaa tää kaikki pois musta. Jotenkin vaan ahdistaa se, että mulle tapahtuu asioita, joihin en voi itte mitenkään vaikuttaa. Ja en puhu nyt tästä yrjötyksestä vaan siitä, että mun alavatsa tuntuu pinkeältä ja tunnen jonkun "ylimääräisen" siellä koko ajan. Tästä olosta tulee vielä jotenkin niin syyllinen olo, kun tänhän pitäis olla ilonen asia, että on raskaana. Ja järjen tasolla tää onkin, koska mulla on ollu vauvakuume jo pitkään, ja en malta oottaa, että näkisin Miehen ja mun "sekotuksen". Mutta aivan kamalan ahistavaa vaan tää, että mun ruumis ei oo mun hallinnassa. En edes nyt siis mieti myöskään mitään tulevia ulkonäköjuttuja enkä tätä yrjöä vaan siis sitä, että en voi vaikuttaa siihen, mitä mun ruumiissa on. Mut on jotenki niinku kaapattu.

Oon menossa ylihuomenna perjantaina varhaisultraan. Välillä tulee niin ahistava olo, että jopa toivon, että siellä näkyis vaan joku tuulimuna, joka pitäis sitte lopettaa, minkä jälkeen tää kaikki ahistavuus loppuis.

Ja mua ahistaa nyt siis sekin, että oon jotenkin "kiittämätön", kun tänhän pitäis olla ihana juttu. Mutta esim. juuri nyt tuntuu siltä, että haluaisin tän koko homman pois ittestäni saman tien.

Onneks Mies jaksaa kuunnella näitä mun vuodatuksia. Muuten tulisin varmaan hulluksi.

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Juu kuule, niin se vaan mullakin on ollut raskausaika yhtä ahdistusta. Eikä kyseessä ole mikään vahinko. Minä olen sitä mieltä, että paksuna oleminen on aivan helvetin ristiriitaista ja outoa aikaa. En ymmärrä ollenkaan niitä, jotka sen ihanuutta suvereenisti hehkuttavat. Joko olen epänormaali tai ne muut valehtelevat. Ja minähän en ole epänormaali :)

Minun neuvoni oman kokemukseni pohjalta on se, että anna fiilisten tulla. Kaikenlaisten. Niitä tulee eniveis. Saattaa tulla aika yllättäviäkin. Ei se mitään.

-S, rv 20

sinirastaanpesa kirjoitti...

Odotusaika on kuitenkin verrattain pitkä aika, ja siihen mahtuu tunteita ihan laidasta laitaan - mitkään niistä ei ole "huonompia" kuin toiset. Raskaus on kropalle valtava muutos hormonipiikkeinen, saatika sitten fyysisine muutoksineen, muutosten hyväksyminen vie aikaa ja se on aivan oikein. Tsemppiä teille kovasti! :)

nauris kirjoitti...

Tutulta kuulostaa. Varsinkin esikoista odottaessani halusin raskauden alkuvaiheessa joka toinen päivä olla raskaana ja joka toinen päivä en. Se yllätti, koska lapsi oli meille tervetullut. Ahdistus helpotti, kun ajatukseen äidiksi tulemisesta hiljalleen tottui. Mitä konkreettisemmaksi raskaus tuli, sitä varmempi oli omakin oloni. Enimmäkseen.

Lapsen saaminen on ainakin minulla ollut kaikista eniten elämää muuttanut asia. Pääsääntöisesti se on tuonut mukanaan ikimuistoisia hetkiä ja aiemmin kokematonta onnen tunnetta, mutta myöskin mainitsemiasi paskoja fiiliksiä ja huonoa omatuntoa niistä.

Raskauden alkuvaiheessa kelasin paljon, mitä kaikkea menetän lapsen myötä. Muistan toivoneeni samoin kuin sinä, että kyseessä olisi väärä hälytys.

Raskausaikana yllätti myös se, kuinka omasta lapsuudesta alkoi kummuta muistoja mieleen. Yhtäkkiä mieleen tuli hetkiä ja asioita, joita ei ollut enää oikeastaan tiennyt olleenkaan: vanhoja lastenlauluja, arkisia hetkiä kotona ja mummolassa, tuoksuja ja makuja. Välillä olin aivan pala kurkussa muistojeni kanssa, sisällä myllersi. Se oli aika hurjaa.

Lopuksi mielialaennuste kaikille raskaana olijoille: odotettavissa vaihtelevia tuulia, ajoittainen mielenkuohunnan nopeus voi olla 23 metriä sekunnissa. Itkukuuroja esiintyy äkillisestikin. Alakulovaroitus on voimassa koko maassa.

nauris kirjoitti...

Sori kun mä nyt spämmään täällä, mutta muistin yhden runon ja löysinkin sen netistä. Runo liittyy löyhästi tähän keskusteluun... äidiksi tulemisesta ja siihen liittyvistä tunteista, positiivisesta vinkkelistä.


Ennen kuin minusta tuli äiti

Ennen kuin minusta tuli äiti, tein ja söin lämpimiä aterioita.
Minulla oli tahriintumattomat vaatteet.
Minulla oli hiljaisia puhelinkeskusteluja.

Ennen kuin minusta tuli äiti, nukuin niin myöhään, kuin halusin enkä kantanut huolta siitä, kuinka myöhään menin nukkumaan.
Harjasin hiukseni ja hampaani joka päivä.
Ennen kuin minusta tuli äiti, siivosin kotini joka päivä.
En koskaan kompastunut leluihin tai unohtanut tuutulaulun sanoja.

Ennen kuin minusta tuli äiti, en tullut ajatelleeksi, olivatko huonekasvini myrkyllisiä vai eivät. En miettinyt koskaan rokotuksia.
Ennen kun minusta tuli äiti, minun päälleni ei oltu koskaan oksennettu, kakattu, syljetty, pureskeltu, pissitty, eikä nipistelty pienillä sormilla.

Ennen kuin minusta tuli äiti, minulla oli täydellinen mielenhallinta, ajatuksieni ja vartaloni hallinta.

Nukuin koko yön.

En ollut koskaan pidellyt kirkuvaa lasta, jotta lääkärit voisivat tehdä kokeita tai antaa rokotuksia.

En ollut koskaan katsonut itkuisiin silmiin ja itkenyt. En ollut koskaan ollut äärettömän onnellinen yksinkertaisesta hymytä. En ollut koskaan istunut yöllä katsellen nukkuvaa lasta, ennen kuin minusta tuli äiti.

En ollut koskaan pidellyt nukkuvaa vauvaa, vain sen vuoksi, etten halunnut laitaa häntä sänkyynsä. En koskaan ollut tuntenut sydämeni murskaantuvan miljooniksi palasiksi, kun en voinut lopettaa kipua. En koskaan ollut tiennyt, että jokin niin pieni voisi vaikuttaa elämääni niin paljon. En koskaan tiennyt, että voisin jotakuta rakastaa niin paljon. En koskaan tiennyt, että rakastaisin olla äiti.

Ennen kuin minusta tuli äiti, en tiennyt miltä tuntuu, kun sydämeni on ruumiini ulkopuolella.

En tiennyt kuinka ihanalta voi tuntua, kun syöttää nälkäistä vauvaa. En tiennyt siteestä äidin ja lapsen välillä. En tiennyt, että jokin niin pieni voisi saada minut tuntemaan itseni niin tarpeelliseksi.
Ennen kuin minusta tuli äiti, en ollut koskaan noussut ylös yöllä kymmenen minuutin välein tarkistaakseni, että kaikki on kunnossa. En ollut koskaan tuntenut sitä lämpöä, iloa, rakkautta, sydänsärkyä, ihmetystä tai tyytyväisyyttä, joka äitiydestä tulee.

En tiennyt, että voisin tuntea niin paljon… Ennen kuin minusta tuli äiti.

Blog Widget by LinkWithin