maanantai 31. maaliskuuta 2008

Rannekkeet

RV 7+0

Tänään tulivat postissa Sea-band-rannekkeet. Olin lukenut niistä paljon hyvää eri palstoilta, joten torstai-iltana, kun makasin oksusarjan jälkeen valkosena olkkarin sohvalla, pyysin, että Mies tilais niitä jostain. Löytyi kaksi paikkaa, mistä niitä Suomessa saa:
Kauppatorin apteekki
Kirkkotallin apteekki
Torstai-iltana Mies meilasi Kauppatorin apteekkiin, josta vastasivat jo perjantaiaamuna. Ja jo perjantaina päivällä olivat käyneet heittämässä rannekkeet postiin, josta sitten tänään maanantaina Mies kävi ne hakemassa. Hintaa postiennakkokuluineen tuli noin 20 euroa.

Ranteissa nämä ovat olleet nyt noin 2,5 tuntia ja ainakaan tänä aikana ei ole ollut yhtään paha olo. Itse asiassa tuntuu jotenkin hassusti siltä, että maha on jotenkin "rentoutunut". Oon ykäilly niin paljon, että vatsalaukku on ollut melkein koko ajan jonkinlaisessa krampissa, joten ehkä näistä rannekkeista jotain hyötyä on. Kerron kyllä, miten käy. Itse toivoisin tietysti, että nämä hikinauhan näköiset surkeudet palauttaisivat mut takaisin työkuntoon.

Tänään on vielä saikkua. Huomisaamuna meen sinne neuvolaan ekan kerran. Oikeastihan mun neuvola-aika olis vasta ma 14.4., mutta kun soitin sinne viime viikolla ja sanoin, että omalääkäri terveysasemalla oli suositellut, että kävisin siellä vähän aiemmin, niin aika löytyi heti. Tää on siis nyt tällanen bonus-aika, jossa on lähinnä tarkotus jutella, kun on ollu näitä huonoja fiiliksiä. Miehen kanssa sovittiin, että tulee mukaan vasta silloin 14.4.

Nyt tulee ihan gross-osastoa, joten en suosittele, että kukaan lukee:
Oksentelun lomassa oon huomannu erikoisen jutun, nimittäin kun nyt parina päivänä oon alottanu aamun syömällä sängyssä purkillisen bulgarian jugurttia (sitä lohkeavaa maustamatonta jugurttia), niin ekalla yrjökerralla saan sitten kakoa ulos "juustoa". Siis ihan oikeasti jugurtti muuttuu mun vatsahappojen seurassa sellaseksi kumimaiseksi köntiksi, joka muistuttaa lähinnä leipäjuustoa. Aivan SUPERällöä sitten kaivaa niitä pois lavuaarista tai koittaa tökkiä lavuaarin rei'istä eteenpäin. (Oon aina vihannut oksentaa pönttöön, kun se on niin epäergonomisella korkeudella, joten oksua tulee myös nenästä. Lisäksi lähietäisyydeltä pönttö kuitenkin haiskahtaa vähän, vaikka meilläkin se pestään toki säännöllisesti. Niinpä oon aina tykänny mieluummin oksentaa lavuaariin, vaikka sitten joudunkin käsin siirtelemään sattumat pönttöön.)

T:tyylin lähettiläs hikinauhat ranteissaan

perjantai 28. maaliskuuta 2008

It's alive!!!

RV 6+4

No niin, Shrimp on siis elossa. Pää-perä-mitta kokonaiset 6,6 mm ja sykekin siellä väpätti! Ja kuten arvelin, vaikka kalenterin mukaan viimeisistä kerhoista olisi rv 6+2, pari päivää edellä mennään, kun kierto on niin lyhyt. Mitan perusteella siis rv 6+4 ja laskettu aika siis 17.11.2008. Ja alkioita on siis vain 1 kpl eikä 2 tai peräti 3, niinku viime yönä näin unta... :D

Tätä ennen tapahtunutta:
Menin torstaiaamuna lääkäriin ja sain saikkua kuun loppuun eli maanantai 31.3. vielä saikkupäivä. Ei nimittäin ruuat oikein pysy sisällä ja nukuttaa+paleltaa ihan perkeleesti. Aika nopiasti alkaa voimat ehtyä, kun ei muutamaan päivään syö. Koko ajan on ihan pyörryttävä ja heikottava olo. Viimeksi söin lämpimän ruuan viime viikonloppuna ja nyt on sentään jo perjantai. Mies on jo useamman aamun ottanut aamulla "tilauksen" ja toimittanut sänkyyn. Sain vinkkejä, että kannattaa syödä jotain, ennenku nousee sängystä, ja näemmä siitä tosiaan on apua. Mies nousee eka, tekee puolukkapirtelön ja tuo sänkyyn. :) Se on kyllä ihana mies tämä mun Mies. Tykkään siitä taas vaan enemmän ja enemmän. :) Miehen pakottamana menin sinne lääkäriinkin, kun keskiviikkoiltana märisin täällä, kun ahisti fyysisesti ja henkisesti niin paljon. Ja siellä lääkärissäkin sitte pääsi märy, ja lääkäri sitten suositteli, että jos soittaisin vielä samana päivänä neuvolaan ja pyytäisin, että saisin käydä siellä juttelemassa jo vähän aikaisemmin. Neuvolaan sainkin jo ylimääräisen ajan jo tiistaiksi.

Tää raskaana oleminen on kyllä yllättänyt niinku noin henkiseltä puolelta. Pahoinvointiin saatoin jo varautua etukäteen, mutta tämä aivan hämärä fiilis, että mut on kaapattu ja mulle tehdään suurin piirtein jotain "kokeita", kyllä yllätti. Mies jotenkin näkee tän kaiken paljon kirkkaammin ja sanoikin jotenkin niin hienosti, että eihän sulla voikaan olla mitään välineitä käsitellä näitä kaikkia oloja, kun tää tapahtuu sulle ekan kerran ja on aivan uutta. Että nyt vaan päivä kerrallaan ja kyllä ne olot varmasti muuttuu vielä tuhat kertaa. Ja että Miehestä ittestään tää on vaan aivan ihanaa ja vaikka mää kuinka paljon friikkailisin, niin Mies on tukena.

Paljastin tän sähköpostitse mun esimiehillekin, kun paljastunut se olis siitä lääkärintodistuksesta kuitenkin (siinä lukee syynä "raskausoksentelu"). Molemmat (perheelliset) miehet olivat aivan ihania ja laittoivat tosi tsemppaavia viestejä. Tää varmasti helpottaa mun oloa, kun ei tartte mitään epämäärästä selitellä, jos en kykene lähtemään junaan vaan pidän kotityöpäivän.

Kiitos muuten tsemppikommenteista edelliseen viestiini. Nauris antoikin kaikille raskaana oleville varsin osuvan mielialaennusteen:
"Odotettavissa vaihtelevia tuulia, ajoittainen mielenkuohunnan nopeus voi olla 23 metriä sekunnissa. Itkukuuroja esiintyy äkillisestikin. Alakulovaroitus on voimassa koko maassa."

Tällä ennusteella eteenpäin! :)

keskiviikko 26. maaliskuuta 2008

Paskoja fiiliksiä

RV 6+0

Viime yönä valvoin pahan olon takia taas noin tunnin. Yöllä nää fiilikset tietty kärjistyy, mutta taas tuli se sama olo, että ottakaa tää kaikki pois musta. Jotenkin vaan ahdistaa se, että mulle tapahtuu asioita, joihin en voi itte mitenkään vaikuttaa. Ja en puhu nyt tästä yrjötyksestä vaan siitä, että mun alavatsa tuntuu pinkeältä ja tunnen jonkun "ylimääräisen" siellä koko ajan. Tästä olosta tulee vielä jotenkin niin syyllinen olo, kun tänhän pitäis olla ilonen asia, että on raskaana. Ja järjen tasolla tää onkin, koska mulla on ollu vauvakuume jo pitkään, ja en malta oottaa, että näkisin Miehen ja mun "sekotuksen". Mutta aivan kamalan ahistavaa vaan tää, että mun ruumis ei oo mun hallinnassa. En edes nyt siis mieti myöskään mitään tulevia ulkonäköjuttuja enkä tätä yrjöä vaan siis sitä, että en voi vaikuttaa siihen, mitä mun ruumiissa on. Mut on jotenki niinku kaapattu.

Oon menossa ylihuomenna perjantaina varhaisultraan. Välillä tulee niin ahistava olo, että jopa toivon, että siellä näkyis vaan joku tuulimuna, joka pitäis sitte lopettaa, minkä jälkeen tää kaikki ahistavuus loppuis.

Ja mua ahistaa nyt siis sekin, että oon jotenkin "kiittämätön", kun tänhän pitäis olla ihana juttu. Mutta esim. juuri nyt tuntuu siltä, että haluaisin tän koko homman pois ittestäni saman tien.

Onneks Mies jaksaa kuunnella näitä mun vuodatuksia. Muuten tulisin varmaan hulluksi.

tiistai 25. maaliskuuta 2008

Yrjöä ja tuhrua

RV 5+6

No niin, ollaan siirrytty ns. kahden aamiaisen järjestelmään. Ensin syön jotain, mitä millään voisin ylipäätään kuvitella syöväni, sitten yrjöän sen pois, ja sitten syön toisiks parasta vaihtoehtoa, jota sitten koitan väkisin pidätellä sisällä. Eilinen pääsiäismaanantai meni melkein kokonaan peiton alla horkan (päällä pitkähihainen trikoopaita, fleece ja toppaliivi ja koko tyttö peiton alla sohvalla) ja muutenkin surkean olon takia. Vetelin koko päivän vuorotellen tuc-keksejä, viinirypäleitä, ja jäistä puolukkapirtelöä. Yhteen väliin sain menemään 2 paahtoleipää, mikä oli voitto. :)

Laitoin jo maanantai-iltana esimiehelle meiliä, että mulla on jotain mahatautia, että voi olla, etten uskalla hypätä tiistaiaamuna junaan vaan pidän kotityöpäivän. Ja tänä aamuna laitoin meiliä, että en siis hypännyt junaan. Onneksi tässä ammatissa teen muutenkin paljon kotityöpäiviä, joten voin ottaa aamut rauhallisemmin. Onneksi ei tällä kertaa ollu mitään tulenpalavaa Helsingissä. Täytyy jatkossa kattoa kuitenkin, että miten tää etenee, että jos vaikka tunnustaisin pomolle, niin ei tarttis keksiä näitä valheita. Kuitenkaan kokosairaslomalle en haluais, kun kuitenkin iltapäivällä oon jo ihan iskussa.

Ja vielä yks juttu: Nyt jo neljänä aamuna on tullut ruskeaa tuhrua. Illalla ei kuitenkaan mitään. Tän kanssa on kaiketi vaan elettävä. Toisaalta niin kauan, kun on ruskeaa eikä punaista, niin koitan pysyä rauhallisena.

Ja vielä yks toinenkin juttu: Neuvolan täti soitti, kun olin viime viikolla jättänyt vastaajaan viestin. Mulla on eka neuvola maanantaina 14.4. Saan jotain esitietokaavakkeita kotiin täytettäväksi sitä ennen. Jee! Oon siis nyt virallisesti raskaana! :)

sunnuntai 23. maaliskuuta 2008

Y-R-J-Ö-T-T-Ä-Ä

RV 5+4

Tänä aamuna oksensin ekan kerran. Eilenkin oli lähellä, mutta tänään tosiaan jo enemmän kuin lähellä. Sekä eilen että tänään oon aamupäivän (noin klo 14 asti) viettäny lähinnä peiton alla sohvalla pötköllään, kun paleltaa, kuvottaa, mahassa kouristaa ja väsyttää niin paljon, että voisin helposti kuvitella, että mulla olis joku ihan oikea oksennustauti tai yks maailman historian pahimmista krapuloista (mulla on tähän vertailukohtia kyllä). Tänään oli myös eka aamu, kun en voinut ees kuvitella juovani kahvia. Join mehua ja pari leipää, joita sitte yökkäilin takaisin hetken päästä.

Parina viime päivänä oon oppinu sen, mitä kaikilla sivuilla aina toitotetaankin: On parempi olo, kun napostelee jotain pientä koko ajan. Ja kylmät ja raikkaat jutut on erityishyviä. Ja tuc-keksit. Oon keksinyt erityishyvän herkun, jota oon vedelly tällä viikolla jo monta kertaa: kotitekoiset pirtelöt.

Resepti:
maitorahkaa/jugurttia
liraus maitoa
jäisiä puolukoita/mustikoita/molempia

Ja kaikki sekaisin sauvasekoittimella. Marjoja on niin paljon, että soosia saa melkein syödä lusikalla. Tosin, kun jäähile sulaa, lopun voi juoda. Makua voi säätää vaihtelemalla maustetun jugurtin ja maustamattoman määrää ja tietty marjojen määrää ja laatua. Puolukoiden happamuus on erityisen hyvä juttu.

Oon koko viikon mennyt myös jo noin ysiltä nukkumaan ja nukkunut 10 - 12 tuntia. Jossain lukikin, että kuudennella viikolla väsymys iskee. Joo, iskenyt on.

Mutta nyt näitten positiivisten juttujen jälkeen yks inha juttu:
Tänään tuli pientä rusehtavaa tuhrua. Ei paljon, mutta tuhrua kuitenkin. Ja joka paikassa lukee, että tuhru on OK ja sitä voi tulla monta viikkoa. Mutta silti oon nyt ihan kriisissä, että nytkö se alkaa taas. Toisaalta koitan lohuttautua sillä, että jos näin paljon oksettaa, niin pakko olla kuitenkin niitä hormoneja enemmän ruumiissa kuin viimeksi, joten ehkä siellä joku elää silti kuitenkin. Mutta en voi kyllä sillä mitään, että pessimismi nostaa päätään. Mutta joo, ei auta ku oottaa.

Vielä yks juttu: Jos mulla on näin paha olo vielä pitkäänkin, niin miten ihmeessä pääsen töihin? Mun työmatka nimittäin alkaa parina päivänä viikossa niin, että lähden kotoa klo 6.40 ja seiskalta hyppään junaan, jossa köröttelen puolisentoista tuntia. Kuvottaa koko ajatuskin, että tässä olossa pitäis olla vielä heiluvassa junassa! Mulla tulee junassa muutenkin niin helposti paha olo, niin saati sitten nyt, kun oksu lentää jo ennen kuin on päässyt sinne junaan.
Kaipaisin nyt siis taas kommentteja: Ootteko olleet poissa töistä pahan olon takia? Sairaslomalla? Millon?

perjantai 21. maaliskuuta 2008

Laidasta laitaan

RV 5+2

Toissailtana vedin ekat kunnon friikkikohtaukset. Nimittäin yhtäkkiä rupes aivan hillittömästi ahistamaan se, että mun ruumiissa tapahtuu juttuja, joita en voi ite kontrolloida. Toivoin jopa jo, että tämä koko homma loppuis ja saisin itteni takasin. Puolittain itkin ja ruikutin Miehellekin, joka oli aivan ihana ja sano pelkästään oikeita sanoja, vaikka jatkoin ja jatkoin ja keksin vaikka mitä älyttömyyksiä. Kaikki se Mies-pulu vaan kumos ja oli ihan sitä mieltä, että tää on vaan ihan mahtavaa ja että musta tulee entistäkin ihanampi vaan ja on niin jännää nähä, millanen on meijän sekotus, ja se onkin varmasti aivan ihana, ja elämä on varmasti erilaista mutta niin paljon parempaa kuin ikinä vois kuvitella. Ja että kuulemma saan ruikuttaa ihan niin paljon, ku vaan haluan, ja Mies kyllä jaksaa kuunnella. Noh, tää sessio sitten vähän helpotti. :)

Eilisaamuna pelkäsin taas jo tuttuun tyyliin, että voi että jos tää meneekin kesken. Eilen torstaina oli muuten se päivä, kun viime kerralla tuli ekan kerran tuhrua. Mutta eipä tullut eikä tänäänkään, joten ainakin siinä mielessä ollaan voitolla edelliskerrasta. Jee!! Tosin nausea ei eilen eikä tänään oo ollu yhtään sellanen kuin alkuviikosta, mitä tietty taas pelkään, että ahaa, kaikki on siis loppunu.

Koitin parina päivänä jo soitella neuvolaankin ja varata ekaa aikaa, mutta soittoaikana klo 12 - 13 molempina päivinä sain kuulla vaan vastaajaa, jossa kehotettiin soittamaan "soittoaikana kello 12:n ja 13:n välillä". No silloinhan mää just soitin!!?? Noh, ehkä pienen neuvolan ainoa terkka oli lomalla tai jotain eikä oo viittiny vaihtaa vastaajaviestiä. Uus yritys ens viikolla. Ja tosiaan sitä varhaisultraakin voi kaiketi kohta varailla. Ehkä jopa jo ens viikon lopussa vois mennä, kun olis jo seitsemäs viikko puolivälissä (tai jopa täynnä, jos on mennyt 24-kierron mukaan).

Eipä muuta. Voi että siis ootan näkeväni jotain elävää siellä ruudulla.

keskiviikko 19. maaliskuuta 2008

Yrjöttää ja intoiluttaa

RV 5+0

Nyt on muutaman päivän ollu "kestokrapulaa". Eilen jopa kävin töissä keikan vessassa kakomassa tyhjää, eli mitään ei tullut mutta yökkäilin kuiviltaan. Vaikka olo ei ole ihan ykkönen, niin silti kivaa, että oireita on. Tissitkin on ihan reilusti kipeät. Viimeksihän oireisto oli todella paljon lievempää, joten ehkä nyt tosiaan kunnon oireet tarkoittaa myös, että ihan oon myös ihan "kunnolla raskaana". Ainakin nyt toivon niin.

Normaalisti laskettuna nyt on menossa siis rv 5+0. Toisaalta Tekayn laskurilla, johon voi laittaa myös kierron pituuden, olisin vähän pitemmällä. 24 päivän kierrolla jo rv:lla 5+4 ja 27 päivän kierrolla vastaavasti 5+1.

Jos joku haluaisi nyt avautua kommenteissa pahoinvoinnista (eli kuinka paljon, millaista ja millä viikoilla), niin olis kiva.

Ja toinen kysymys olisi, että milloinka kukin on käynyt alkuraskauden ultrassa, jos yleensä on käynyt, ja millä viikoilla sykkeet näkyivät.
Itse haluan aivan ehdottomasti alkuraskauden ultraan yksityiselle, että nään, että siellä ihan oikeesti kasvaa joku.

Kiitos etukäteen!

sunnuntai 16. maaliskuuta 2008

aargh

Menin lisäämään tohon yläreunaan tollasen kornin mittanauhan. Katotaan, kauanko jaksan sitä katella. :D

Vaikka hirvittää tietty ihan hulluna, että mitä jos tämäkin loppuu, niin päätin tänään, että otan tästä kaiken irti ja oon vaikka kuinka onnessaan ja suunnittelen vaikka mitä. Loppuu, jos loppuu. Sille, kun ei mitään voi ite kuitenkaan. Mulla on tänään ollut muuten ihan "krapulainen" olo koko päivänä. Vähän niinku kuvottaa, nälättää, pyörryttää ja väsyttää vuorotellen tai välillä yhtäaikaa.

EDIT (noin 5 minuutin päästä): Poistin kornin mittanauhan ja laitoin tilalle tollasen "vähän järkevämmän" mittarin, jota siedän ehkä vähän kauemmin... :D

lauantai 15. maaliskuuta 2008

Vielä yks juttu

Joistain blogeista oon lukenu, että jotkut SÄÄSTÄÄ plussaraskaustestejä. Siis minkä helkkarin takia? Säästääkö nää ihmiset myös esim. käytettyjä terveyssiteitä tai tops-puikkoja??? Joku sanoi jopa muutossa pakanneensa mukaan vanhat raskaustestit. Siis WTF?! Ite todellakin heitin roskin heti tarkastuksen jälkeen. Tosin ekasta otin valokuvan (niinku tein tammikuussakin) ihan vaan siltä varalta, että tartten muutaman päivän päästä varmistuksen, että todellakin sain plussan. Nimittäin taas tuntuu vähän samalta kuin viimeksikin, eli siis ihan kuin olisin nähnyt telkasta, että joku teki raskaustestin. :D

Kp 32 = rv 4+4: Shrimp is back!!!

No niin, käytiin tänään kahestaan kaupassa ja menomatkalla poikettiin apteekin kautta. Tai no siis minä poikkesin - Mies hengaili muka coolisti apteekin ulkopuolella kadun varressa...hehe. Ostin kaksoispakkauksen Clearblueta eli samaa, jolla tammikuussakin testasin. Onnistuin pissaamaan myös kädelleni (lovely), mutta se ei tulosta kummentanut: PLUSSA! Eli mun hoksottimissa ei siis oo mitään vikaa. Itehän oon ollu jo aika varma tästä jo useemman päivän. Vaikka kaikki oli ihan selvää, niin varmuudeksi tein vielä heti seuraavalla vessahädällä sen toisenkin testin...hehe.

Miehen kans just juteltiin, että nyt, kun on jo toinen kerta tässä samassa tilassa, niin tää ei oo kyllä enää yhtä jännää kuin ekalla kerralla. Toisaalta ollaan tietty aivan onnessaan, että heti ekasta yrityksestä (sen yhen pakollisen kierron odotuksen jälkeen) lähti homma uudelleen käyntiin. Tosin nythän me jo "triplattiin mahdollisuudet", kun muhinoitiin peräti kolme kertaa, kun joulukuussa tulin raskaaksi yhdestä kerrasta... Molemmilla tosi hyvät fiilikset, mutta toisaalta takaraivossa se, että tammikuussa rv 5+6:sta pitemmälle ei päästy.

Pitänee olla onnellinen, että ainakin tämä raskaaksi tuleminen on suht helppoa näillä meijän vehkeillä. Juju onkin nyt kai sitten siinä, että miten toi Shrimp tajuaa pysytellä kiinni. Ota nyt hyvä Shrimp tiukka ote!!

Laskettu aika olis laskureiden mukaan 19.11.2008. Se on tietty laskettu peruskakskasin mukaan, joten luultavasti todellinen laskettu aika on muutamaa päivää aiemmin, kun meikän kierto on vähän lyhyempi (24 - 27).

Mutta joo, siis vaikka edelleen oon aivan realisti ja tajuan, että tää voi taas mennä pieleen, niin sen vaan sanon, että omasta mielestäni nyt on kyllä enemmän oireita kuin viimeksi. Selvästi on ollu kuvotusta sillon tällön ja rinnat on ihan oikeasti kipeät (ei siis pelkästään oman jatkuvan tarkistuskopeloinnin johdosta). Jos siis oireiden määrä korreloi Shrimpin otteen tiukkuuteen.

PS. Shrimp sai nimensä tammikuussa siitä, että Mies hihkaisi "Shrimp!" ihan spontaanisti, kun näki nämä kuvat.

torstai 13. maaliskuuta 2008

Kp 30/24-27: palelee, väsyttää, nälättää, rinnat kipeät, menkkakipuja jo viikon

Nyt löisin jo vetoa sen puolesta, että oon raskaana. Mies on tälläkin kertaa testivastainen. Ehottelin alkuviikolla, että voisin testata viikonloppuna, mutta kuulemma on liian aikaisin ("luonto kyllä näyttää" jne. kuten viimeksi). Taidan kuitenkin testata esim. lauantaina ja sillä siisti. Oon taas töitten takia sompaillu tulevien aikataulujen (päivä-, viikko- ja kuukausitasoisten) kanssa ja olis kiva, kun ei tarttis tehdä lähes kaikkia suunnitelmia tuplana raskaana / ei raskaana. Muutenkin ihan riittävän kiire. Ja toisaalta nyt, kun takana on jo km, niin en jaksa enää itteäni "varjella" pihtaamalla testaamista siltä varalta, että aikaiset keskenmenot tuntuisivat vain kerhojen myöhästymiseltä. Keskenpä se menee, jos menee. Tolla ekalla kerrallahan ootettiin 2 viikkoa, ennen ku testattiin.

Plaah, sorkke mun innostumattomuus, mutta tein juuri 9-tuntisen työpäivän päätteeksi 1,5 tuntia junassa töitä ja sitten kiskoin trolley-laukkua loskan ja hiekotushiekan päällä ja koitin toisella kädellä, jossa roikkui läppärilaukku, suojata silmiä, kun loskaa satoi poikittain naamaan. Ja nyt oon kotona ja jatkan töitä, koska puolentoista tunnin päästä itärannikolla on klo 16 ja meikäläisen deadline. Ja ainiin, se saatanan loskanen trolley valutti harmaanruskeita lätäköitä eteiseen, ja pyyhin niitä lätäköitä talouspaperilla ja kummassakaan roskiksessa (normaali ja bio-) ei ollut roskapussia, prkl.

Ja vielä lisäoire otsikon potentiaalisiin raskausoireisiin: vituttaa.

maanantai 10. maaliskuuta 2008

Kp 27/24-27

Joka toinen päivä oon ollu ihan varma, että oon raskaana, ja joka toinen päivä, että en. Rintojen kainalonpuoleisia sivuja vähän aristaa, mutta vaikea sanoa, johtuuko rintalihaksien vai itse rintojen kipeytymisestä. Ja tänään maanantaina (taas vaihteeksi) tuntuu mahassa tismalleen siltä, kuin olis kerhot alkamassa.

Yks erikoishomma, jonka huomasin viikonloppuna: En oo lievän laktoosi-intoleranssin takia juonut enää vuosiin maitoa ruokajuomana. Kahviin laitan laktoositonta maitojuomaa, mutta siinä on musta ihan pieni sivumaku (tosin paljon pienempi kuin niissä karseissa vähälaktoosissa, jotka on makeita), joten en oo tykänny juoda sitä paljaaltaan. Noh, lauantai-iltana kiskasin kerralla melkein litran ja sunnuntaina toisen perään! WTF? Onko nyt joku kalsiuminpuute vai mistä tää maitohimo johtuu? Ruokavaliossani ei oo tapahtunut mitään muutoksia viimesten vuosien aikana.

Ja yks toinen juttu: Torstaina kävin astanga-joogassa, jossa en ollu käyny pitkiin aikoihin. Nyt tuntukin yllättävän rankalta. To-iltana ei meinanneet esineet pysyä käsissä ja lisäksi tuli vielä ihan karseita ilmavaivoja (lovely). Myöhäisillalla erehdyin surffailemaan jossain astanga-sivuilla, joilla luki, että alkuraskauden aikana astanga-jooga lisää keskenmenoriskiä, joten sitä ei suositella. Seuraavan yön sitten murehdin sitä, että olen nyt mennyt tappamaan sen pienen shrimpin, joka siellä ehkä olis. Miehen mielestä oon seonnu.

maanantai 3. maaliskuuta 2008

Kuvotusta ja hajuja?

No niin, spekulaatiot alkavat. Meneillään kp 20/24-27 ja aamulla oli omituista kuvotusta, joka jatkui puolille päiville. Samoin sunnuntaina ja tänään olen huomannut haistavani juttuja hyvin.

Mutta joo, tiedän, että mieli keksii kaikenlaista, jos annetaan tilaa keksiä. Tarkkaillaan tilannettal :)
Blog Widget by LinkWithin