torstai 31. tammikuuta 2008

Koneet jälleen käynnissä!

Ton km:n jälkeen pyöri paljon mielessä, että kauankohan kestää, että konehuoneessa jälleen hyrähtää hommat käyntiin. Viime viikonloppuna kp 14 kieppeillä oli taas tuttua ovulaatiokipua, joten vain pari päivää myöhempään kuin normaalikierroissa, eli jee! Jännä huomio muuten nyt, kun pohjalla onkin km eikä normikerhot, että ovulaatiokivut olivat about 5-kertaisia ja limaisuus...noh siis todella limaista.

Miehestä sen verran, että oli suorastaan huvittavaa viikonloppuna, kun olin päivällä kertonut, että ovulaatio ilmeisesti käynnissä, ja kun sitte nukkumaanmennessä oli vähän muhinointifiilistä, niin Mies parahti: "Mutta ei me voida, kun pitää oottaa!!!" Hihi. :)

Muutenkin hauskaa, kun Mies on jotenkin enemmän kärryillä nyt, että mitä meikäläisen sisuksissa tapahtuu. Jostain sivulauseesta on käynyt ilmi, että Miehen päässä on nykyisin jopa ymmärrystä alkeellisesta kerhomatematiikasta! Ja selvää tsemppifiilistä on ilmassa. Useampaan kertaan on jo puhuttu, että kun "annan merkin", niin aktiivinen muhinointi alkaa. (TOIVOTTAVASTI ei tuu mitään yllärityömatkaa seuraavan ovulaation kohdalle.)

Mutta elämä siis jatkuu ja fiilikset odottavat ja korkealla. :)

lauantai 19. tammikuuta 2008

Siis odotetaanko vai ei??

Perjantainen ultralääkäri tosiaan sanoi, että pitäisi odottaa yhdet kuukautiset, jotta voidaan aloittaa "puhtaalta pöydältä". Kuitenkin esim. täällä sanotaan, että jos ei tehty kaavintaa, verinen vuoto on loppunut eikä ole mitään kipuja, niin ei ole estettä yrittää raskautta. Täällä sanotaan, että uutta raskautta voi yrittää heti yksien kuukautisten jälkeen.

Mieli tekisi tietty yrittää saman tien uudestaan. Mutta mitään järkeähän siinä ei ole, jos "paikat ei ole valmiit" ja sitten sekin menee siksi kesken.

Eli siis...?

perjantai 18. tammikuuta 2008

Varmistus

Vuoto jatkui keskiviikolle asti. Tänään perjantaina kävin ultrassa, jotta asia tulee selväksi, vaikkakin jo maanantaina ajattelin, että tämä oli sitten tässä. Ja niinhän se olikin. Minähän en nyt siitä ruudun harmaasta kuvasta mitään nähnyt, mutta gynekologi näki kuulemma ihan selvästi, että raskaana on oltu ja kaikki on poistunut eli ei tartte pelätä mitään tulehduksia yms. Tarkisti vielä, että myöskään kohdunulkopuolisesta ei oo kyse. Esitteli mulle jotain reunoja ja limakalvoja, mutta en kyllä saanut kuvasta mitään käsitystä. Piti positiivisena, että olin tullut raskaaksi, jotta ei sillä puolella siis ongelmaa. Kuulemma erittäin yleisiä nämä alkuraskauden keskenmenot.

Ja kertoi myös, että koska kyseessä on ensimmäinen raskaus ja samalla ensimmäinen keskenmeno siis, niin tilastot sanoo, että seuraavan raskauden kanssa ei oo yhtään suurempaa riskiä keskenmenoon kuin kellään muullakaan, että vasta useammilla keskenmenoilla on merkitystä.

Kehotti myös nyt sitten olemaan yrittämättä ennen kuin seuraavan kerran on tullu kuukautiset, jotta kohdun limakalvot saa toipua. Eli jos heti seuraavasta ovulaatiosta nappais kiinni, niin kohtu ei olis vielä välttämättä valmis. Sanoi myös, että voi jokusen viikon viedä, että homma palautuu omaan rytmiinsä, kun hormonit saattaa pitää munarakkulat holdissa vielä jonkin aikaa.

Noh, positiivista tosiaan, että niinkin mitättömällä yrittämisellä (yksi muhinointikerta) tulin raskaaksi. Nyt vaan pitää malttaa odottaa ens kerhoihin asti ja sitten aloittaa kalenterin tarkkailu uudestaan.

Mies sanoi, että on kyllä pettynyt, että shrimp ei selvinnyt. Kun olin pari päivää muualla tällä viikolla, niin Mies oli oikein yöllä pohtinut, että voi kamala, jos shrimp ei tartu koskaan kiinni. Ilmeisesti tähän asti Mies on ollut normipositiivinen, että lapsia tulee sitten, kun niitä tehdään. Nyt eka kertaa kävi siis mielessä, että eipä niitä niin vaan tehdäkään.

No niin, katse eteenpäin ja uutta putkeen.

PS. Hyvä, että tulin ottaneeksi valokuvan plussatestistä, niin ei tartte pohtia jälkikäteen, että kuvittelinko vain. :)

maanantai 14. tammikuuta 2008

Vuoristorata (rv 5+6 vai kp 1???)

Se torstain tuhru loppui heti alkuun ja perjantaina ei tullut mitään. Tulin puoliltaöin perjantaina (tai no lauantain puolella vasta) kotiin työmatkalta. Olin ostanut ulkomailta jo valmiiksi testin, joka tehtiin sitten heti kotona. Plussa pärähti näkyviin puolessa minuutissa. Oltiin Miehen kanssa molemmat ihan puulla päähän lyötyjä ja tietty tosi onnellisia. Katottiin täältä kutosviikon kuvaa, johon Mies spontaanisti huudahti: "Shrimp!" No siltähän se tosiaan vähän näyttääkin...hehe. Aivan onnessaan sitten höpistiin sängyssä johonkin kolmeen saakka.

Lauantai-iltana tuli taas tuhrua, eilen sunnuntaina punertavampaa tuhrua ja tänään maanantaiaamuna ihan oikeeta verta. Mitään kipuja tai kouristuksia ei ole vaan ihan samaa kummaa tunnetta, mitä tähänkin asti. Mutta siis verta, ihan oikeeta verta. Nyt on työhön keskittyminen ihan mahotonta. Onneks istun sentään kotikonttorissa. Äsken soitin neuvolaan ja sanoivat, että seuraa tilannetta ja soita loppuviikosta uudestaan. Jos tulee kovia kipuja tai paljon verta, mene päivystykseen.

Oon surffannu läpi kaikenlaisia keskustelupalstoja ja lukenut, että joillain on tullut verta monta viikkoa ja silti kaikki mennyt hyvin. Toisilla taas tuhru on muuttunut keskenmenoksi parissa päivässä. Ja joillain ei oo mitään vuotoa koko aikana. Eli laidasta laitaan löytyy kokemuksia eikä tosiaankaan mitään yhteistä "sääntöä", että mikä tarkottaa mitäkin.

Mutta siis aivan perseestä tämmönen. Sitä on omaa elämäänsä tähän mennessä osannut elää niin mallikkaasti, kun kaikki on omassa hanskassa. Nyt taas mikään ei oo omassa hanskassa, eikä auta kuin oottaa peukut pystyssä, sormet ristissä ja kaiketi myös jalat tässä tapauksessa. No pitää vaan nyt koittaa tehä töitä, vaikka jokainen vessassa käynti pelottaakin. Huomenaamuna pitää lähteä taas toiseen kaupunkiin 2 päiväksi. Ei yhtään nappaa, mutta pakko on.

Pysysit nyt pieni shrimp siellä.

torstai 10. tammikuuta 2008

Tuhrua

Yöllä tuli jotain rusehtavaa tuhrua, nyt möyrii mahassa. Tosin mahassa on möyrinyt viikon ajan muutenkin. Mitäköhän tästä tulee... No jos kerhot on alkamassa, niin sitten ne alkaa varmasti tämän päivän aikana. Ja jos ne alkaa tänään, niin oon ihan tyytyväinen, että en oo tähän mennessä testannu, koska jos olis tullu plussa, niin nyt sitten harmittais. Ja jos ne nyt sitte ei alakaan, niin testiä sitten kehiin lauantaina, kun oon taas kotona. Ja jos sillon tulee plussa, niin kaiketi tällanen tuhru on ihan normaalia...? Ja jos taas tulee negatiivinen, niin sitten nää kerhot on vaan jotenkin jumissa. Nukutun yön jälkeen en enää ajattele syöpää tai muuta kauheutta nyt kuitenkaan. :)

Mutta siis tänään on kp 37, mikä on joka tapauksessa paljon enemmän kuin normaali 24-27.

EDIT aamupäivällä: Meinasin töihin lähtiessä vielä myös oksentaa. Piti ottaa oikein "lukua", ennen kuin uskalsin lähteä ulos hotellihuoneesta.

keskiviikko 9. tammikuuta 2008

No niin...

Oon väsyneenä ja edelleen lievästi flunssaisena yksin hotellihuoneessa asiaa miettiessäni tullut siihen tulokseen, että mulla on varmasti joku tauti, esim. syöpä, minkä vuoksi kerhot on myöhässä tai kokonaan loppuneet. Lauantaina tehtävä testi näyttää varmasti negatiivistä, minkä jälkeen täytyy ruveta selvittämään, mistä nämä omituiset ripulista kuukautiskipuihin vaihtelevat mahakivut johtuu. Lopulta löytyy joku karmea tauti, esim. siis syöpä, minkä takia suurin osa mun sisuskaluista täytyy poistaa, minkä vuoksi normaali suolistotoiminta (saati sitten lastenteko) ei enää koskaan onnistu.

tiistai 8. tammikuuta 2008

Ibuprofeeni?

No niin, lisää jännitystä. Tulipa mieleen, että kun viime viikolla olin poskiontelontulehduksessa, johon liittyi kaikenmaailman särkyjä, niin otin kolmena päivänä ibuprofeenia 400-600 mg. Jälkikäteen nyt mietin, että kaiketi parasetamolia olis pitänyt ottaa, mutta eipä sattunut sellasta olemaan.

Nyt surffasin läpi jotain sivuja, joista ei saa mitään selkoa. Toisaalla sanotaan, että ibuprofeeni on haitallinen vasta viimeisellä kolmanneksella. Toisaalla taas sanotaan, että koko aikana ei saa ottaa ibuprofeenia. Lääkelaitoksen sivuilla sanotaan sitten:

Prostaglandiinisynteesin inhibitiolla voi olla haitallisia vaikutuksia raskauteen ja/tai sikiön kehitykseen. Epidemiologisten tutkimusten perusteella on viitettä siitä, että prostaglandiinisynteesi-inhibiittorin käyttö alkuraskauden aikana lisää keskenmenon, sikiön sydämen epämuodostumien sekä gastroskiisin riskiä. Sydän- ja verisuoniepämuodostumien absoluuttinen riski lisääntyi alle 1 %:sta noin 1,5 %:iin. Riskin uskotaan kasvavan lääkkeen annoksen suurenemisen ja käytön pitkittymisen myötä. Eläinkokeissa prostaglandiinisynteesi-inhibiittorin käytön on osoitettu johtavan lisääntyneeseen munasolujen tuhoutumiseen (sekä ennen implantaatiota että sen jälkeen) ja sikiökuolleisuuden kasvuun. Lisäksi eläinkokeiden perusteella erilaisten (mm. sydän- ja verenkiertoelimistön) epämuodostumien ilmaantuvuuden on raportoitu lisääntyvän kun prostaglandiinisynteesi-inhibiittoria on annettu organogeneesin aikana. Raskauden ensimmäisen ja toisen kolmanneksen aikana ibuprofeenia ei pitäisi käyttää ellei ehdottoman välttämätöntä. Jos raskautta yrittävä tai ensimmäisellä/toisella raskauskolmanneksella oleva nainen käyttää ibuprofeenia, tulisi käyttää mahdollisimman pientä annosta ja mahdollisimman lyhytkestoisesti.

Prostaglandiinisynteesi-inhibiittorin käyttö viimeisen raskauskolmanneksen aikana altistaa sikiön:
- sydän- ja hengityselimistöön kohdistuvalle toksisuudelle (ennenaikainen valtimotiehyen sulkeutuminen ja keuhkovaltimopaineen nousu)
- munuaisten toimintahäiriölle, joka voi johtaa munuaisten vajaatoimintaan ja lapsiveden määrän vähenemiseen

Prostaglandiinisynteesi-inhibiittorin käyttö raskauden loppuvaiheessa altistaa äidin ja vastasyntyneen:
- verihiutaleiden aggregaation estoon ja mahdolliseen vuotoajan pitenemiseen, mikä voi liittyä pieniinkin annoksiin
- kohdun supistusten heikentymiseen, mikä voi johtaa viivästyneeseen tai pitkittyneeseen synnytykseen

Tämän vuoksi ibuprofeeni on vasta-aiheinen raskauden viimeisen kolmanneksen aikana.


Noh, tuskinpa noi mun muutamat napit on ketään tappaneet. Mutta JOS tässä nyt sitte ollaan raskaana, niin täytyy ostaa parasetamolia kaappiin.

Ja ainiin, olen juonut myös pari kertaa siideriä noin yhden ravintola-annoksen verran. En usko, että tämäkään vaikuttaa mihinkään, mutta tulipa nyt synnit tunnustettua.

34 päivää takana...

...ja ei muutosta.

Oon tämän viikon ulkomailla työmatkalla ja koitan olla ajattelematta koko hommaa. Lauantaina tulee täyteen 2 viikkoa myöhässä olemista, jolloin on myös Miehen "raja", jolloin testin tekeminen on sopivaa. Omastakin mielestä pari viikkoa on ihan hyvä raja. Olis jotenkin tosi ankeaa saada plussa tosi aikasessa vaiheessa ja sitten "keskenmeno" esim. pari päivää myöhemmin. Paljon mieluummin ajattelen, että kerhot oli vaan myöhässä. Mutta kaiketi 2 viikkoa myöhässä oloa on sitte jo jotain, että olis niinku vähän paremmin "turvallisilla vesillä". Tosin jos lauantaina tulee plussa, niin siitähän se jännitys vasta alkaa! Tuskinpa sitä jännittämistä sitten lopettaa, ennen kuin on joku pieni huutava käärö käsissä.

No joo, ihan turhaa kaiken miettiminen. Yhtä hyvin voisin miettiä, että mikähän tauti mulla on, kun ei kerhoja kuulu. Ehkä koko myöhästyminen johtuu poskiontelotulehuksesta tai stressistä tai niitten kombinaatiosta. Tai sitten poskiontelotulehus iski nimenomaan siksi, että olen raskaana! Yhdellä kaverilla molempien lapsen alkujen aikana tuli äkäinen flunssa. Kaiketi ruumiin pitää jotenkin alentaa vastustuskykyään, ettei ala hylkiä sitä solurypästä, joka koittaa roikkua väkisellä mukana ihmisen sisuskaluissa.

Uskomatonta spekulointia ja vuodatusta. Sorkke, jos luitte.

sunnuntai 6. tammikuuta 2008

32 päivää

Kaks päivää on ollu sellanen olo, että kerhot alkaa millä hetkellä hyvänsä. Mutta eivätpä ole alkaneet. Tää tuntuu ihan joltain piruilulta, että pidetäänpä tyttöä jännityksessä mutta avataan hanat sitte kuitenkin hetken päästä.

WTF?

torstai 3. tammikuuta 2008

29 and counting...

Eli 29 päivää takanapäin (eli 5 enemmän kuin viime kierrossa), rinnoissa arkuutta ja omituisia vähän menkkakivun tuntuisia kipuja mahassa - mutta kerhoja ei näy.

Välillä oon jo ihan "varma", että oon raskaana. Toisaalta tuntuu taas ihan hullulta, että yksi muhinointikerta saisi tämän aikaiseksi. Yhtä kertaa enempäähän "töitä" ei tehty, joten vaikea uskoa, että oltaisiin sitten hommailtu juuri oikeana päivänä. Tosin kaikkien laskureiden mukaan kyllä oltiin ihan oikeaan aikaan liikkeellä.

Tai sitten nää on myöhässä luulotaudin takia. Tai sitten, tai sitten...

Meikä sekoaa.
Blog Widget by LinkWithin