maanantai 15. lokakuuta 2007

Jep jep ja prkl

Aamuyöstä heräsin puristavaan alavatsakipuun. Aamulla rupesi möyrimään ihan kunnolla, ja vessassa käydessä jo lorottelinkin pönttöön verta. Elikkä se siitä sitten.

Tämä kolmas pillereiden lopettamisen jälkeinen luonnollinen kierto oli nyt 31 päivää, edelliset siis 27 ja 24 päivää. Tämä siis viikkoa pitempi kuin edellinen. Ihan väkisellä tuli kyllä nyt mieleen, että ehkäpä siellä joku tarrasi hetkeksi kiinni mutta ei sitten kuitenkaan kunnolla... Noh, spekulointi on aivan turhaa.

Nyt taidan sitten tietää ainakin osittain, miltä se "pieni kuolema joka kuukausi" tuntuu. Näillä sanoilla kuvasi eräs ystäväni tilannetta, kun kovasti toivoo, muttei onnistu. (Nykyisin onnellinen kahden lapsen äiti.) Ei sillä, että siis olisin "joka kuukausi" vielä kokenut mitään, mutta kun toiveet oli niin korkealla, niin kyllä kerhojen alku oli pienoinen pettymys, jos ei nyt kuitenkaan "kuolema". Mutta ankiaa siis silti.

Kun eilen Miehelle sanoin, että aattelin huomenna (eli tänään) ostaa testin, oli Miehen kanta edelleen yllättävänkin jyrkkä. Toisaalta aika lutusta, kun Mies haluaa, että edetään "luonnollisesti", että ei tässä maailmassa voi olla niin kiire, että kaikki tieto kaikesta pitää saada heti ja testattua. Toisena perusteena Miehellä oli, että tuun sitten turhaan kamalan surulliseksi, jos homma kusee alkuvaiheessa ja kuitenkin ollaan jo nähty positiivinen tulos testistä. Vaikka Mies ei mitenkään hirveästi tykkää spekuloida hypoteettisia asioita (toisin kuin minä, joka olen spekuloinnin mestari), näkyy tuosta sen kannasta kuitenkin läpi se, että selvästikin Miehellä on joku mielikuva siitä, kuinka jotenkin "luonnollisesti" sitten huomataan odottavamme vauvaa, ja tämän mielikuvan jonkun testin tekeminen näemmä sitten räjäyttää.

Noh, nyt tästä tää vauvakuume vaan kasvaa ja kasvaa, kun tuntuu, että heti pitäis päästä kokeilemaan uudestaan. Tosin nythän mulla ei sitten oo harmainta hajua, että mitkä olis otollisia päiviä, kun tää kierto poukkoilee näin sekavasti.

Ail bii bak. (A. Schwarzenegger -lausunta)

sunnuntai 14. lokakuuta 2007

Ei siis mitään

No niin, tämä kierto huitelee jo kolmessakymmenessä. Mutta mulla ei oo silti tippaakaan sellanen olo, että olisin raskaana. Ei mitään tuntemuksia missään, ei siis mitään. Oon kyllä ihan sikaväsyny ja nälkänen koko ajan, mutta nämä nyt ovat ihan järkeviä oireita myös sille, että on tahkonnut töitä noin 55 tuntia viikossa viimeiset viikot. Tarkemmin ajateltuna tää työtahti voi tietysti olla myös syy myöhästyneisiin kerhoihin... Toisaalta kylläkään olo ei oo yhtään stressaantunut, ei oo unettumuutta eikä mitään muitakaan stressioireita, koska en siis mitenkään erityisesti kärsi tästä työtahdista, kun hommat on niin kivoja.

Noh, ostan maanantaina testin ja teen sen. Vähän jotenkin kuitenkin pelkään tehän sen, koska jos se on negatiivinen, oon kauhian pettynyt. Jos taas se on positiivinen, pelkään jo valmiiksi sitä, ettei se kaveri ookaan tarttunu oikeaan paikkaan oikealla tavalla kiinni ja tulee sieltä pois lähipäivinä.

PS. Yksi kaveri pusersi tällä viikolla maailmaan tytön ja toinen parhaillaan vääntää poikaa. Jihuu! :)

keskiviikko 10. lokakuuta 2007

What is going on?

Elikkä siis ensimmäinen kierto pillerien lopettamisen jälkeen oli 27 päivää ja toinen 24 päivää. Noin kymmenen vuotta sitten, kun vielä en syönyt pillereitä, kierto oli 21 päivää. Nyt on mennyt jo 26 päivää eikä kerhoja näy. Hmm...

Tiistai-iltana sanoin Miehelle, että tiedoksi, että elän edelleen epätietoisuudessa (Mies on vähän naureskellut, kun oon esittäny jotain tulkintoja), että pitäisköhän hommata joku testi. Mies kommentoi jotenkin näin: "No ei mitään testejä! Kyllä se siitä selviää oottamallakin. Tuo on just tollasta jotenkin amerikkalaista, että pitää heti testata, vaikka muutenkin selviää." En tarkalleen ottaen tiiä, mitä "amerikkalaisella" tarkoitettiin, kaiketi jotain "epäluonnollista".

Psykosomaattiset (ynnä muut hulluuden) oireet ovat lakanneet: Ei pienimpiäkään tuntemuksia alavatsassa, ei pahoinvointia, ei siis mitään. Ainoastaan vähän "pöhöttynyt" ja "finninen" olo, mutta niin kai monesti kerhojen alkaessa onkin.

Infoan, jos liikkeitä suuntaan tai toiseen. Nyt paranee kai vaan toteuttaa Miehen ohjetta ja odottaa. :)

torstai 4. lokakuuta 2007

Edelleen...

...menkkakivun tuntuisia kipuja. Siis täysin samat fiilikset kuin menkkojen aikana normaalisti. Palaan asiaan.

keskiviikko 3. lokakuuta 2007

Lisää psykosomaattisia oireita

Tänään aamulla meinasin junassa oksentaa. Uudelleen olin yrjön partailla, kun työkavereiden kanssa lähettin autolla lounaalle. Pitkin päivää on ollut menkkakipujen tapaisia alavatsan kipuja ja nyt illemmalla myös jotain pientä kipua rinnoissa.
Ovatko tällaiset oireet ylipäätään mahdollisia viikon jälkeen hedelmöittymisestä???
Am I losing it...?
Blog Widget by LinkWithin