keskiviikko 8. elokuuta 2007

Joo kai se oli

(VAROITUS: yksityiskohtaisia ruumiintoimintoja)

Jossain luki, että ovulaation aikana/jälkeen voi "erittyä limaa" ja sitähän sitten erittyikin maanantaina. Todella omituista. Jossain luki myös, että ovulaatiokivun lisäksi voi olla parikin päivää jotain alavatsakipua. Ja sitähän siis oli myös sekä maanantaina että tänään. Siis yllättävänkin kipeä oli, kun ei oikein tehnyt mieli syödäkään mitään.

Mutta onpa kyllä erikoista olla nyt ihan luonnon tilassa. Vähän hirvittääkin näin jälkikäteen, että on 10 vuoden ajan ollut joidenkin syötyjen hormonien armoilla. En tätä oo siis juurikaan koskaan miettinyt, koska mulla ei oo koskaan ollu pienimpiäkään ongelmia pillerien kanssa. Samaa merkkiä söin alusta loppuun ihan tyytyväisenä. En jaksa uskoa, että pillerit on tehneet mitään tuhoa muhun - kai ne joltain syövältä (muistaakseni se näin menee) on suojelleetkin.

Outoa, että jatkossa en voikaa enää kellontarkkuudella säädellä kerhojen (suom. menkat) alkamista. Tosin nythän se tarkotus oliskin tietty, että niitä ei kohta taas oliskaan. :) Outoa kuitenkin jotenkin "menettää kontrolli omaan ruumiiseensa".

Mutta Mies on siis jonkin sortin paniikissa. Kun lauantai-iltana ihmettelin oikeanpuoleista tuntemustani, ei muhinointiyrityksestäni tullut nukkumaan mennessä mitään. "No jos me nyt jotain, niin sieltä tulee sitten heti vauva!" Miestä pelottaa, että huhti-toukokuun vaihde on liian aikaisin, kun hän haluaisi, että hänen työ- ja muut kuvionsa olisivat vauvan tullessa varmemmissa kantimissa. Tosin kylläpä hän vähän aikaa sitten sanoi myös, että kyllähän vauvan tuleminen varmaan pistäisi vähän vipinää ikuisuusopintojen loppuunsaattamiseen. Näin varmasti.

Tänään, kun kerroin, että on näitä alavatsakipuja, niin Mies naureskeli, että niinhän mää sanoin, että sulla kuitenkin heti kaikki alkaa toimia. Noh, itse olen hyvilläni, ja taitaa hänkin oikeasti olla, koska positiivinen "ongelmahan" tämä nyt on, vaikkakaan siis Miehen uimareiden uimataidosta ei luonnollisestikaan ole vielä mitään tietoa, joten pahimmassa tapauksessa ei riitä edes, että mulla koneet hyrrää.

Ai niin vielä: Jännityksellä odotan, muutunko psyykkisesti jotenkin eriksi nyt, kun olen luonnon armoilla. Jotkuthan sanoo, että pillereiden aikana on "eri ihminen". Itselleni kuitenkin olen viimeset 10 vuotta ollut ihan "normaali ihminen", joten aika erikoista, jos tämä normaalius jotenkin muuttuu joksikin. Mies on tätäkin naureskellut, että kun olen kuulemma jo muutenkin ihan "sekanen likka", niin jos nyt vielä tulee jotain ylimääräsiä tunnekuohuja arkipäivään, niin herranjestas. :)

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Jään mielenkiinnolla odottamaan raportointiasi. Taidan olla pari vuotta sinua nuorempi,mutta muuten kuulostaa tutulle. Myös miehesi mielipide asiasta kahden vaiheilla.
Itse jätin pillerit myös (yli) 10 vuoden käytön jälkeen alkukesästä.

Toivon pikaista tärppiä, teille ja meille! :D

JOkotai

Anonyymi kirjoitti...

Hei, tervetuloa vaan jakaantuvaan maailmaan!
Itse tykkään kamalasti www.voimahali.fi -foorumista "voimavauva", jossa on jokseenkin hyvä henki. Tykkään seurata valtavasti niin jo raskautuneiden ketjua kuin vauvakuumeilijoidenkin ketjua.

Anonyymi kirjoitti...

Rakkahin ystäväni, olisipa mahtavaa, jos ruumiisi saisi samantien kiinni luonnon rytmistä ja tosiaan ryhtyisi toimimaan noin säännöllisesti. Mullahan pillereiden poisjättämisen jälkeen kesti reilu puolisen vuotta, ennenkuin kuukautiskierrossa alkoi olla jotain järkeä. JOS, siis vain jos, sulla ilmenisi jotain ongelmia, suosittelen, että samantien käyt gynellä, joka tarvittaessa määrää keltarauhashormoneja, jotta kroppasi saa kiinni omasta rytmistä.
Ei muuta kuin onnellista yrittämistä, äläkä panikoidu, jos projektissa kestäisikin kauemmin!

Nimim. Vuoden uurastus palkittiin

Blog Widget by LinkWithin