maanantai 31. joulukuuta 2007

Hmmm...

Jouduin tänään hakemaan antibioottikuurin poskiontelotulehdukseen. Kun lääkäri kysyi, onko mitään rajoitteita antibioottien suhteen, esim. allergiaa, sanoin, että saatan olla raskaana, että vaikuttaako se. No kuulemma vaikutti, eli varmuudeksi kirjotti sellaset antibiootit, että ei haittaa, vaikka olis raskaana.

No mitään tietoahan asiasta ei tietenkään ole, mutta nyt on siis 26 päivää takana eli 2 päivää enemmän kuin viime kierrossa ja - tadaa - rintoja aristaa. Oon Mieheltä salaa kopeloinut omia tissejäni pitkin päivää ja tullut siihen tulokseen, että aristaapa hyvinkin. (Toinen vaihtoehto on, että oon puristellu niitä niin rajusti, että kellä tahansa aristais saman käsittelyn jälkeen...heh)

Mutta eipä muuta. Pysykää kuulolla.

PS. Ai niin, hyvää uutta vuotta!
PPS. Ja mahetsua, yhelle kaverille syntyi tänään juuri tyttö! Synttärit on ainakin helppo muistaa. :)

tiistai 18. joulukuuta 2007

Tilaus sisällä

Sunnuntai-iltana pistettiin tilaus sisään (kirjaimellisesti, hehe). Laskelmieni mukaan potentiaalinen hedelmöityspäivä olisi maanantai, joten ainakin kaverit olivat paikalla oikeaan aikaan. Tänään tiistaina on ollut tosi kipeä alavatsa ja myös alaselkä. Siis ihan kuin kerhot olisivat juuri alkamassa, mutta siitähän ei luonnollisestikaan voi olla kyse, kun ollaan puolessa kierrossa. Normaalit ovulaatiokivutkin ovat olleet lievempiä ja toispuoleisia riippuen kuusta. Varmaankin nyt on taas luulotauti päällä, mutta blogille nyt kuitenkin tiedoksi, että kumman kipeä alavatsa.

Mutta joo, jännittävää odotella, tarraako siellä mikään kiinni.

Eipä muuta.

tiistai 11. joulukuuta 2007

Tietoisku

Ei mitään uutta länsirintamalla.

Edellisten episodien jälkeen on elämä mennyt niin, että seuraavan ovulaation aikana olin työmatkalla ja sitä seuraavan aikana meillä oli kylässä Mieheni kaveri ja vierailua edeltävät päivät olin työmatkalla.

Positiivista on kuitenkin se, että ruumiini on selvästikin löytänyt jonkun tahdin tässä hommassa. Kesällä lopetettujen pillereiden jälkeen kierrot ovat menneet seuraavasti:
27
24
31 (kun olin jo muka raskaana)
27
24

Seuraavan kerran otollinen yritys voisi olla maanantaista 17.12. alkaen.

Yks mielessä pyörivä juttu on se, että minulla olisi mahdollisuus lähteä ulkomaille töihin keväällä muutamaksi kuukaudeksi. Tavallaan en haluaisi jättää sitä välistä eli haluaisin tulla raskaaksi vasta sen jälkeen ja tavallaan taas haluaisin tulla raskaaksi heti tällä sekunnilla. Noh, oon nyt ajatellu tän homman niin, että jos tulen raskaaksi, niin jihuu, ja jos en tule, niin jihuu, pääsen tonne työkomennukselle. Eli koska tää koko raskaaksi tuleminen tuntuu olevan ihan henkimaailman hommia, johon ei ite juurikaan voi vaikuttaa, niin annetaan sitten luonnon päättää.

Ja sitten vielä yks juttu: Tällä muhinointitahdilla ei kukaan nisäkäs tule raskaaksi. Ei vaan jotenkin huvita kumpaakaan, vaikka muuten elämä sujuu aivan ihanasti. No puhetta oli kyllä jo, että voitais kuitenkin koittaa muhinoida strategisesti oikeaan aikaan ens viikolla. Ilmeisesti myös Miehellä alkaa olla vauvakuumetta, hihii. :)

maanantai 15. lokakuuta 2007

Jep jep ja prkl

Aamuyöstä heräsin puristavaan alavatsakipuun. Aamulla rupesi möyrimään ihan kunnolla, ja vessassa käydessä jo lorottelinkin pönttöön verta. Elikkä se siitä sitten.

Tämä kolmas pillereiden lopettamisen jälkeinen luonnollinen kierto oli nyt 31 päivää, edelliset siis 27 ja 24 päivää. Tämä siis viikkoa pitempi kuin edellinen. Ihan väkisellä tuli kyllä nyt mieleen, että ehkäpä siellä joku tarrasi hetkeksi kiinni mutta ei sitten kuitenkaan kunnolla... Noh, spekulointi on aivan turhaa.

Nyt taidan sitten tietää ainakin osittain, miltä se "pieni kuolema joka kuukausi" tuntuu. Näillä sanoilla kuvasi eräs ystäväni tilannetta, kun kovasti toivoo, muttei onnistu. (Nykyisin onnellinen kahden lapsen äiti.) Ei sillä, että siis olisin "joka kuukausi" vielä kokenut mitään, mutta kun toiveet oli niin korkealla, niin kyllä kerhojen alku oli pienoinen pettymys, jos ei nyt kuitenkaan "kuolema". Mutta ankiaa siis silti.

Kun eilen Miehelle sanoin, että aattelin huomenna (eli tänään) ostaa testin, oli Miehen kanta edelleen yllättävänkin jyrkkä. Toisaalta aika lutusta, kun Mies haluaa, että edetään "luonnollisesti", että ei tässä maailmassa voi olla niin kiire, että kaikki tieto kaikesta pitää saada heti ja testattua. Toisena perusteena Miehellä oli, että tuun sitten turhaan kamalan surulliseksi, jos homma kusee alkuvaiheessa ja kuitenkin ollaan jo nähty positiivinen tulos testistä. Vaikka Mies ei mitenkään hirveästi tykkää spekuloida hypoteettisia asioita (toisin kuin minä, joka olen spekuloinnin mestari), näkyy tuosta sen kannasta kuitenkin läpi se, että selvästikin Miehellä on joku mielikuva siitä, kuinka jotenkin "luonnollisesti" sitten huomataan odottavamme vauvaa, ja tämän mielikuvan jonkun testin tekeminen näemmä sitten räjäyttää.

Noh, nyt tästä tää vauvakuume vaan kasvaa ja kasvaa, kun tuntuu, että heti pitäis päästä kokeilemaan uudestaan. Tosin nythän mulla ei sitten oo harmainta hajua, että mitkä olis otollisia päiviä, kun tää kierto poukkoilee näin sekavasti.

Ail bii bak. (A. Schwarzenegger -lausunta)

sunnuntai 14. lokakuuta 2007

Ei siis mitään

No niin, tämä kierto huitelee jo kolmessakymmenessä. Mutta mulla ei oo silti tippaakaan sellanen olo, että olisin raskaana. Ei mitään tuntemuksia missään, ei siis mitään. Oon kyllä ihan sikaväsyny ja nälkänen koko ajan, mutta nämä nyt ovat ihan järkeviä oireita myös sille, että on tahkonnut töitä noin 55 tuntia viikossa viimeiset viikot. Tarkemmin ajateltuna tää työtahti voi tietysti olla myös syy myöhästyneisiin kerhoihin... Toisaalta kylläkään olo ei oo yhtään stressaantunut, ei oo unettumuutta eikä mitään muitakaan stressioireita, koska en siis mitenkään erityisesti kärsi tästä työtahdista, kun hommat on niin kivoja.

Noh, ostan maanantaina testin ja teen sen. Vähän jotenkin kuitenkin pelkään tehän sen, koska jos se on negatiivinen, oon kauhian pettynyt. Jos taas se on positiivinen, pelkään jo valmiiksi sitä, ettei se kaveri ookaan tarttunu oikeaan paikkaan oikealla tavalla kiinni ja tulee sieltä pois lähipäivinä.

PS. Yksi kaveri pusersi tällä viikolla maailmaan tytön ja toinen parhaillaan vääntää poikaa. Jihuu! :)

keskiviikko 10. lokakuuta 2007

What is going on?

Elikkä siis ensimmäinen kierto pillerien lopettamisen jälkeen oli 27 päivää ja toinen 24 päivää. Noin kymmenen vuotta sitten, kun vielä en syönyt pillereitä, kierto oli 21 päivää. Nyt on mennyt jo 26 päivää eikä kerhoja näy. Hmm...

Tiistai-iltana sanoin Miehelle, että tiedoksi, että elän edelleen epätietoisuudessa (Mies on vähän naureskellut, kun oon esittäny jotain tulkintoja), että pitäisköhän hommata joku testi. Mies kommentoi jotenkin näin: "No ei mitään testejä! Kyllä se siitä selviää oottamallakin. Tuo on just tollasta jotenkin amerikkalaista, että pitää heti testata, vaikka muutenkin selviää." En tarkalleen ottaen tiiä, mitä "amerikkalaisella" tarkoitettiin, kaiketi jotain "epäluonnollista".

Psykosomaattiset (ynnä muut hulluuden) oireet ovat lakanneet: Ei pienimpiäkään tuntemuksia alavatsassa, ei pahoinvointia, ei siis mitään. Ainoastaan vähän "pöhöttynyt" ja "finninen" olo, mutta niin kai monesti kerhojen alkaessa onkin.

Infoan, jos liikkeitä suuntaan tai toiseen. Nyt paranee kai vaan toteuttaa Miehen ohjetta ja odottaa. :)

torstai 4. lokakuuta 2007

Edelleen...

...menkkakivun tuntuisia kipuja. Siis täysin samat fiilikset kuin menkkojen aikana normaalisti. Palaan asiaan.

keskiviikko 3. lokakuuta 2007

Lisää psykosomaattisia oireita

Tänään aamulla meinasin junassa oksentaa. Uudelleen olin yrjön partailla, kun työkavereiden kanssa lähettin autolla lounaalle. Pitkin päivää on ollut menkkakipujen tapaisia alavatsan kipuja ja nyt illemmalla myös jotain pientä kipua rinnoissa.
Ovatko tällaiset oireet ylipäätään mahdollisia viikon jälkeen hedelmöittymisestä???
Am I losing it...?

perjantai 28. syyskuuta 2007

Teoriassa...

...voisin olla nyt raskaana. Tai ainakin tiistai-illan äksönit sattuivat ihan oikealle päivälle. Tai niin ainakin kuvittelen, tosin laskureilla saadut tulokset hedelmöittymispäiväksi vaihtelevat aika paljon:
Helistimen laskurilla h-päivä 26.9. ja laskettu aika 16.6.2008,
Perhesuunnittelusivujen laskurilla h-päivä 23.9. ja laskettu aika 16.6.2008, Lastenpörssin laskurilla h-päivä 24. - 26.9. riippuen luteal phasen (mikä se on??) pituudesta ja laskettu aika 16.6.2008.
Oon ymmärtänyt, että siittiöt saattavat hengailla elimistössäni elinkelpoisina parikin päivää, joten tiistai-iltana uimaan päästetyt voisivat kaiketi hedelmöittää vastaantulevan munasolun vielä myös keskiviikkona. Vai oonko ihan pihalla?

Joka tapauksessa oon nyt muka tuntevinani jotain outoa tunnetta alavatsassa... Ei tässä mitään järkeä nyt tietenkään ole, mutta ajattelin vaan kirjata tän tuntemuksen tänne siltä varalta, että on "todistusaineistoa", mikäli jotain sitten tapahtuukin.

Noin niinku yleisesti oon omasta mielestäni ihan hyvä "kuuntelemaan" omaa ruumistani. Mm. vannoutuneena veristen pihvien syöjänä rupesin vuosia sitten ihmettelemään, miksi raskaat liharuuat alkoivat kuvottaa. Syy kuvotukseen paljastui, kun hiukan myöhemmin ilmenneet painajaismaiset mahakivut olivatkin sappikivien aiheuttamia. Ultraava lääkäri löydöksen tehdessään naureskeli: "Eipä oo ihme, jos ei tytölle pihvi maistu!" Eli aika ovelasti ruumis viestitti, että liha on ällöä jo ennen, kuin sappikivet yltyivät niin pahoiksi, että aloin saada niitä järkkyjä kohtauksia.

Jotta en vaikuta nyt ihan friikiltä, sanon nyt sen, mitä siis kuitenkin itsekin ajattelen, eli että nää mun "tuntemukset" on aivan varmasti jotain psykosomaattisia lumeoireita eikä mitään todellisia. Tuskin siis millään on mahdollista kenenkään aistia yhtään mitään, jos hedelmöityksestä on 1 - 2 päivää aikaa.

maanantai 27. elokuuta 2007

Muhinoinnista

Olin kuullut kyllä juttuja, että pillereitten lopettaminen saa muhinakuumeen aikaan. Uskalsin tätä epäillä, kunnes olen nyt itse sen kourissa. Rupesin tässä nyt kuitenkin miettimään, johtuuko tämä jokapäiväinen kuume todella siitä, että jotkut hormonit on hyrähtäneet käyntiin, vai siitä, että tiedostan raskaaksi tulemisen mahdollisuuden (jota siis kovasti haluaisin), joten alitajuntani "käskee olemaan muhinaorientoitunut", vaikka en ikään kuin luontaisesti olisi yhtään sen kuumeisempi kuin normaalistikaan. Eli siis, jos EN haluaisi tulla raskaaksi mutta olisin kuitenkin luontaisten hormonieni armoilla, haluaisinko näin kovasti muhinoida? Oli miten oli, Mies ei uskalla nyt tehdä mitään, halusin tai en. Että silleen.

torstai 23. elokuuta 2007

Nyt muistan...

...miksi aloitin 10 vuotta sitten syömään pillereitä. Nimittäin nyt 2 päivää kestäneiden kerhojen aikana on verta virrannut meikäläisen putkistoissa saman verran kuin ehkä viimeisen 5 vuoden aikana yhteensä. Pilleriaikaan koko homma oli ohi parissa päivässä ja verta tuli nyt juuri sen verran, että tajusin, mikä päivä on.

Kierron pituus oli nyt ekalla kerralla näemmä 27 päivää. Ihan hyvä pituus, mikäli tässä nyt pitäisi jotain osumatarkkuutta osata sihdata. Tosin Mies on nyt vaipunut paniikkiin niin syvälle, että muhinointia saan odottaa tod. näk. jouluun saakka... Mies oli ajatellut asian niin, että meikäläisen koneiden käynnistys vie ainakin muutaman kuukauden, joten mitään vauvoja ei silti olis syntymässä vielä vähään aikaan. Noh, itseäni ilostuttaa tietysti se, että ylipäänsä sisuksissani on toimintaa näiden 10 horroksessa vietetyn vuoden jälkeen.

keskiviikko 8. elokuuta 2007

Joo kai se oli

(VAROITUS: yksityiskohtaisia ruumiintoimintoja)

Jossain luki, että ovulaation aikana/jälkeen voi "erittyä limaa" ja sitähän sitten erittyikin maanantaina. Todella omituista. Jossain luki myös, että ovulaatiokivun lisäksi voi olla parikin päivää jotain alavatsakipua. Ja sitähän siis oli myös sekä maanantaina että tänään. Siis yllättävänkin kipeä oli, kun ei oikein tehnyt mieli syödäkään mitään.

Mutta onpa kyllä erikoista olla nyt ihan luonnon tilassa. Vähän hirvittääkin näin jälkikäteen, että on 10 vuoden ajan ollut joidenkin syötyjen hormonien armoilla. En tätä oo siis juurikaan koskaan miettinyt, koska mulla ei oo koskaan ollu pienimpiäkään ongelmia pillerien kanssa. Samaa merkkiä söin alusta loppuun ihan tyytyväisenä. En jaksa uskoa, että pillerit on tehneet mitään tuhoa muhun - kai ne joltain syövältä (muistaakseni se näin menee) on suojelleetkin.

Outoa, että jatkossa en voikaa enää kellontarkkuudella säädellä kerhojen (suom. menkat) alkamista. Tosin nythän se tarkotus oliskin tietty, että niitä ei kohta taas oliskaan. :) Outoa kuitenkin jotenkin "menettää kontrolli omaan ruumiiseensa".

Mutta Mies on siis jonkin sortin paniikissa. Kun lauantai-iltana ihmettelin oikeanpuoleista tuntemustani, ei muhinointiyrityksestäni tullut nukkumaan mennessä mitään. "No jos me nyt jotain, niin sieltä tulee sitten heti vauva!" Miestä pelottaa, että huhti-toukokuun vaihde on liian aikaisin, kun hän haluaisi, että hänen työ- ja muut kuvionsa olisivat vauvan tullessa varmemmissa kantimissa. Tosin kylläpä hän vähän aikaa sitten sanoi myös, että kyllähän vauvan tuleminen varmaan pistäisi vähän vipinää ikuisuusopintojen loppuunsaattamiseen. Näin varmasti.

Tänään, kun kerroin, että on näitä alavatsakipuja, niin Mies naureskeli, että niinhän mää sanoin, että sulla kuitenkin heti kaikki alkaa toimia. Noh, itse olen hyvilläni, ja taitaa hänkin oikeasti olla, koska positiivinen "ongelmahan" tämä nyt on, vaikkakaan siis Miehen uimareiden uimataidosta ei luonnollisestikaan ole vielä mitään tietoa, joten pahimmassa tapauksessa ei riitä edes, että mulla koneet hyrrää.

Ai niin vielä: Jännityksellä odotan, muutunko psyykkisesti jotenkin eriksi nyt, kun olen luonnon armoilla. Jotkuthan sanoo, että pillereiden aikana on "eri ihminen". Itselleni kuitenkin olen viimeset 10 vuotta ollut ihan "normaali ihminen", joten aika erikoista, jos tämä normaalius jotenkin muuttuu joksikin. Mies on tätäkin naureskellut, että kun olen kuulemma jo muutenkin ihan "sekanen likka", niin jos nyt vielä tulee jotain ylimääräsiä tunnekuohuja arkipäivään, niin herranjestas. :)

sunnuntai 5. elokuuta 2007

Onko tämä ovulaatio???

(VAROITUS: sisältää yksityiskohtaista tietoa ruumiintoiminnoista)

Nimittäin tänään on nyt tuntunut oikealla puolella alavatsassa sellasta pientä painetta ja kipua, mitä MUISTAAKSENI sillon 10 vuotta sitten tuntui aina ovulaation aikaan!! Siis mullahan ei oo kymmeneen vuoteen irronu ykskään munasolu (ainakaan ei olis pitänyt), joten mun muistikuvat on hatarat. Jouduin äsken menemään ihan nettiin surffailemaan, että monentenako päivänä sen pitäis tapahtua.

Eli 13. - 15. päivä on normikierron ovulaatio, mutta mulla olis nyt niinku 11. päivä. Ajattelin sitte eka, että vähän aikasta, kunnes muistin, että itse asiassa ne pillerithän mää hankin alunperin siksi, kun kierto oli vain 21 päivää ja vuoto runsasta (6 - 7 päivää). Eli mun luontainen kierto on lyhyempi kuin 28, sikäli mikäli se luontainen nyt pilsujen jälkeen on vielä sama kuin luontainen kierto 10 vuotta sitten. Eli itse asiassa tää kipuilu voi tosiaan olla sitä itteään!!!

Silloin aikoinaan tunsin aina, kummalta puolelta oli irtoamassa. Ja nyt siis erehdyttävästi tuntuu siltä. TAI sitten mulla on umpisuoli, hehe :D

Mutta aika siistiä olis, jos konehuoneessa oliskin jo toimintaa!

PS. Luultavasti loputtomat konemetaforat alkavat tökkiä kohta myös itseäni, vaikka ne ammattitaudinomaisesti tänne eksyivätkin. (Olen koneensuunnittelun DI.)

keskiviikko 25. heinäkuuta 2007

Lähtölaskenta

Tänään alko kerhot. ("Kerhot" juontaa jostain yläasteelta, kun parhaan kaverini kanssa todettiin, että molemmat kuulutaan jo menkkakerhoon. Ja edelleen keskenämme siis puhumme aina kerhoista...heh)

Tänään menin myös kevyeen paniikkiin, kun harhauduin lasketun ajan laskuriin ja totesin, että jos koneet lähtee käyntiin saman tien ja heti tärppää (näinkin on kaveripiirissä käynyt!), niin laskettu aika 28 päivän normikierrolla olis jo vappuaattona!!! Tsiisus.

Voitte varmaan arvata, kuka myös meni paniikkiin: Mies.

Noh, oletan edelleen, että vasta ajan t kuluttua meikäläisen kroppa edes herää pillerihorroksestaan (10 vuotta on aika pitkä aika) ja sitten vielä pitää uimareiden uida oikeaan aikaan paikalle (ja niiden ylipäätään pitää pystyä uimaan ja olla mielellään lukuisina paikalla), joten turhaa panikointia kaikki, sanon minä.

Pakko kuitenkin paljastaa, että loppupelissä olin itse asiassa ihan innoissani, kun ajattelin, että meillä olis kesällä jo ihan järkevän kokoinen vauva. :D

sunnuntai 22. heinäkuuta 2007

Pillit pussiin

Tänään vedin nassuun viimeisen pillerin! Näitähän onkin syöty jo kohta kymmenen vuotta. Miehen kanssa alun perin sovittiin, että "loppuvuodesta" voisin siirtyä luonnontilaan. Nyt, kun olisi pitänyt kesällä mennä uusimaan reseptiä ja käymään vuositarkastuksessa (edellisestä 2 vuotta aikaa), niin aloin ehdotella, että mitä jos en uusiskaan. Yllätyksekseni Mies suostui!

Lähipiirissä on pukannut vauvaa ulos jo muutaman vuoden ajan. Vastaavasti lähipiirissä on myös kovaa yritystä ja sitäkin osalla jo vuosien ajan. Referenssit siis näyttää, että lapsen saanti on helppoa tai sitten tosi vaikeeta. Itteäni on vauvakuume vaivannut vaihtelevissa määrin jo pitkään varsinkin, kun on ollut vauvoja, joilla "harjotella".

Osalla tutuista on pilsujen jälkeen koneet hyrähtäneet käyntiin saman tien, osalla on mennyt kuukausia tai jopa vuosia. Nyt siis rupesi sitten tuntumaan siltä, että voishan ne pillerit lopettaa jo nyt, vaikka loppuvuodesta oli puhe, kun kerta on hyvin todennäköistä, että mitään luonnollisia ruumiintoimintoja ei ehkä ilmesty vielä kuukausiin. Tähän oletukseen perustuen kai Mieskin myöntyi siihen, että reseptiä ei uusita. Tosin luulen myös, että Miehen läheisen kaverin odotusuutisella on osuutta asiaan. Ehkä se siis tarttuu? :)

Ja itse asiassa siis yksi liuska jää nyt syömättä kokonaan. Tuoreitten odotusuutisten huumassa jotenkin onnistuttiin sopimaan, että panen pillit pussiin jo kuukautta aikasemmin... :)
Blog Widget by LinkWithin